Charlotte Kitley oli 35-vuotias kirjoittaja ja kahden leikki-ikäisen lapsen äiti. Charlotte toivoi, että hänen viimeinen kirjoituksensa Ja niin lopun täytyy tulla julkaistaisiin hänen kuolemansa jälkeen. Lue Charlotten koskettavat elämänohjeet meille, joiden elämä jatkuu.

Viimeksi päivitetty 19.9.2014

Viimeisessä blogikirjoituksessaan Charlotte Kitley kertaa, millaista heidän perheensä elämä oli ollut sen jälkeen, kun hänellä oli todettu paksusuolen syöpä.

Hän kertoo, että vaikka syöpähoidot rytmittivät perheen arkea, hänen 3- ja 5-vuotiaat lapsensa Danny ja Lucy olivat saaneet kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa hänen ja hänen miehensä Richin kanssa.

Huonoja uutisia

Pian Charlotten syntymäpäivän jälkeen, tapahtui kuitenkin pelätty käänne. Charlotte alkoi voida pahoin. Hän lähti sairaalaan, kuten niin monet kerrat aikaisemminkin. Sairaalassa hänelle tehtiin kaikki ”tavanomaiset testit”, mutta toisin kuin ennen, tällä kertaa tulokset olivat musertavat:

”Minulle annettiin elinaikaa päiviä, korkeintaan viikkoja”, hän kirjoittaa.

Charlotten odotettiin jäävän sairaalaan, mutta hän halusi kotiin: ”Jotta voisin viettää viimeiset päiväni rakkaimpieni, lasteni ja aviomieheni, kanssa”, hän kirjoittaa.

Nauti elämästä ja rakasta

Tältä näyttää Charlotten viimeinen blogikirjoitus:

”Kun kirjoitan tätä, istun sohvalla eikä minulla juurikaan ole kipuja. Hoidan projektejani – hautajaisjärjestelyjäni, autoni myymistä. Herään joka aamu kiitollisena siitä, että voin vielä halata ja suukottaa pienokaisiani.

Kun luet tätä, minua ei enää ole. Rich yrittää parhaansa mukaan selvitä hetken kerrallaan tietäen, että en enää herää hänen vierellään. Hän tapaa minut unessa, mutta räikeässä aamuauringossa vuoteeni on tyhjä. Hän ottaa kaapista kaksi kuppia, mutta muistaa sitten, että kahvia tarvitaan vain yhdelle. Lucy kaipailee hiuslenksujaan, mutta kukaan ei ole letittämässä hänen tukkaansa. Dannyltä on hukassa Lego-poliisi, mutta kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä niistä ja mistä etsiä.

Nauti elämästä. Tartu siitä kiinni kaksi käsin, ravistele sitä ja usko jokaiseen sekuntiin. Palvo lapsiasi. Sinulla ei ole aavistustakaan, kuinka onnekas olet, kun saat komentaa heitä kiirehtimään ja harjaamaan hampaansa aamuisin.

Halaa rakastettuasi ja jos hän ei halaa takaisin, etsi joku, joka halaa. Me kaikki ansaitsemme rakastaa ja tulla rakastetuiksi. Älä tyydy vähempään. Etsi itsellesi työ, josta pidät, mutta älä tee itsestäsi työn orjaa. Kenenkään hautakivessä ei lue ’Kunpa olisin tehnyt enemmän töitä’. Tanssi, naura ja syö ystäviesi kanssa. Kauneutta on kaikessa, joskus pitää vain katsoa vähän tarkemmin.

Kun suljet verhot tänä iltana, näet taivaalla tähden. Se olen minä – katselen alas, siemailen Piña Coladaa ja syön (erittäin kallista) suklaata.

Hyvää yötä, jääkää hyvästi, siunausta.

Charley xx”

Charlotte Kitleyn kirjoitus kokonaisuudessaan: And So There Must Come an End

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliPaniko lapseni äiti muita miehiä?
Seuraava artikkeliToistuvat keskenmenot piinaavat Annaa: ”En saa pidettyä sikiötä kohdussa”
JAA