Äitiä kiinnostaisi metsäretki, mutta lapsi haraa vastaan. Mikä avuksi? Maanitellako pilttiä vaikkapa herkuilla tai uusilla leluilla vai löytyisikö parempia keinoja? Miten herättää lapsen oma innostus erilaisia asioita, monenlaista tekemistä ja oppimista kohtaan? Asiantuntija neuvoo.

Julkaistu 1.5.2011

Motivaatiosta puhuttaessa on tapana erottaa toisistaan sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Sisäinen motivaatio syntyy, kun tehtävä on vapaaehtoinen ja miellyttävä. Ulkoinen motivaatio tarkoittaa, että ihminen houkutellaan vaikuttamisen tai palkkion avulla tekemään jotain sellaista, mitä hän ei muuten tekisi. Näiden motivaatioiden välinen ero on toisinaan kuin veteen piirretty viiva.

Jos lapsella ei esimerkiksi ole halua tehdä lähteä metsäretkelle tai mummon luo, niin kuin vanhemmat ehdottavat, hänen sisäinen motivaationsa voidaan herättää vaikkapa muistuttamalla, miten hauskaa vastaavassa paikassa viimeksi oli. Sen sijaan jos lasta maanitellaan suostumaan konkreettisen palkinnon avulla, jota hän ei ilman suostumusta saisi, kyse on pääasiassa ulkoisesta motivoinnista.

Lue myös: Herkkyyskausina lapsi oppii leikiten

Onko sisäinen motivaatio ulkoista parempi?

Oppivatko lapset yhtä hyvin ulkoa motivoituina kuin siinä tapauksessa että saavat itse ohjata ja kontrolloida aktiviteettejaan? On selvästi niin, että mitä vahvemmin lapsi paneutuu ja keskittyy tehtävään, sitä suuremman hyödyn hän siitä saa, riippumatta siitä onnistuuko hän vai ei.

Ulkoa motivoidun lapsen paneutuminen tehtävään riippuu kannustimen (aineellisen palkinnon tai tärkeän henkilön hyväksynnän) vahvuudesta. Yksi ulkoisen motivaation ongelma on siinä, että lapsi voi tulla riippuvaiseksi muiden hyväksynnästä. Lapsen pitäisi oppia päättelemään itse, mitä onnistumiseen vaaditaan, kehittämällä ja vahvistamalla omia voimavarojaan onnistumiskokemusten avulla.

Lue myös: Oppiminen kodin ulkopuolella

Nykyisin pidetään yleensä tärkeämpänä tähdätä sisäiseen motivaatioon. Sen pitäisi ainakin olla lähtökohtana. Mutta sisäiseksi koettuun motivaatioonkin voi kytkeytyä ajatus siitä, miltä oma toiminta muiden silmissä näyttää. Useimmille voi vaikeasta tehtävästä suoriutuminen jo sinänsä tuottaa hyvää mieltä, mutta yleisesti ottaen ilo ja onnistumisen tunne on vielä suurempi, kun joku on näkemässä ja antamassa tunnustusta. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

Sisäinen motivaatio on kuitenkin tärkeä tekijä oppimistehtävissä ja haasteissa. Useimmat opettajat voivat vahvistaa, että jos haasteet ja tehtävät koskevat aihetta, joka kiinnostaa lasta, hän yrittää hankkia ne tiedot ja valmiudet, joita tehtävän suorittamiseen tarvitaan. Jos tehtävä sen sijaan on ylhäältä annettu, on iso riski, etteivät kaikki lapset ole yhtä motivoituneita.

Motivointi leikin avulla

Jotta pienet lapset saataisiin kokeilemaan sellaista, mikä on heille vaikeaa, aktiviteeteista pitää pyrkiä tekemään miellyttäviä, esimerkiksi liittämällä ne leikkiin. Leikkiessään ikätoveriensa kanssa lapset yrittävät usein tehdä vaikeitakin juttuja. Opettajilla on kokemusta siitä, että kun tehtävät ja oppimisaktiviteetit liittyvät johonkin leikkiin, eli kun ollaan ”leikisti” jossain toisessa todellisuudessa, lapsi on paljon sinnikkäämpi esittelemään valmiuksiaan tai kehittämään taitojaan. Mutta aina lapsi ei ilman muuta tartu niihin tehtäviin ja haasteisiin, joiden avulla aikuiset haluavat heidän oppivan. Silloin toiminnalle tai osallistumiselle on tärkeää asettaa sellaiset vaatimukset, että lapsi motivoituu siihen vaikka tahtoisi itse asiassa tehdä jotain muuta.

Lue myös: Leikki kehittää lasta

Motivaatio ja harrastukset

Mitä pitäisi tehdä, jos lapsi ei tahdo lähteä perheen kanssa retkelle tai jos hän lopettaa harrastuksen jo ensimmäisen kerran jälkeen? Onko se vain hyväksyttävä? Kannattaa ehkä miettiä, miksi lapsi on alun perin valinnut kyseisen harrastuksen. Koettavatko vanhemmat toteuttaa omia ambitioitaan lapsensa kautta? Siinä tapauksessa lapsen mielenkiinnon lopahtaminen ei ole mikään ihme, varsinkin jos vanhemmat odottavat tai suorastaan vaativat, että lapsen pitää onnistua alusta saakka, tai jos he pettyvät, mikäli lapsella ei ole samanlaisia lahjoja ja kiinnostusta kuin heillä itsellään.

Lue myös: Luo hyvät edellytykset lapsen leikeille

Harrastukset ja oppiminen

Se, mitä lapsi oppii, riippuu aktiviteetin muodosta ja perheen ja ”seuran” aikuisjäsenten toiminnasta ja painotuksista. Yleensä lapsi oppii ainakin sen, että harjoitus tekee mestarin. Hän toteaa onnistuvansa paljon paremmin harjoiteltuaan ja huomaa riittävän harjoittelun korjaavan virheet. Tämä kokemus opettaa lapselle myös sitkeän harjoituksen laajemman merkityksen: harjoittelemalla, toistamalla, arvostelemalla ja korjaamalla ihminen kehittyy taitavaksi alalla kuin alalla. Näin lapsi oivaltaa, että konkreettista tietoa ja taitoa voidaan siirtää myös toiselle elämänalueelle ja soveltaa laajemminkin elämässä.

Toinen tärkeä seikka, jonka moni oppii osallistuessaan harrastustoimintaan, on yhteistyön ja yhteisöllisyyden merkitys – edellyttäen että urheiluseura tai musiikkiryhmä painottaa yhteishenkeä ja toisten auttamista ja tukemista, mikä tuottaa lapselle myönteisiä elämyksiä.

Lue myös: Pakko menestyä!

Jotta lapsi välttyisi tappioilta, jotka horjuttavat itsetuntoa ja liikunnan iloa, lasten urheilu ei saisi olla kilpailuhenkistä. Mutta kuten yleisesti tiedetään, negatiivisimmat kommentit ottelun tiimellyksessä kuullaan kentän laidalla olevien vanhempien suusta, jotka eivät säästä enempää omia kuin muidenkaan lapsia. Esikouluikäisen lapsen tulisi kokea urheilu leikiksi ja hauskaksi liikkumiseksi eikä suorituskeskeiseksi kilpailuksi.

Julkaistu alun perin Oppiminen: Lapsen suunnattomasta oppimiskyvystä -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliOppiminen kodin ulkopuolella
Seuraava artikkeliMuuttuvassa maailmassa tarvittava tietotaito
JAA