Yhä useammat vanhemmat yrittävät tehdä etätöitä ja samanaikaisesti hoitaa lapsensa kotona koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tällöin roolit vanhempana, puolisona ja työntekijänä sekoittuvat ja siirtyvät ilmenemään arjessa päällekkäin – mikä kasaa stressiä vanhemman harteille.

Viimeksi päivitetty 18.3.2020

Jokaisella ihmisellä on lukuisia eri rooleja: lapsille ollaan vanhempia tai huoltajia, kumppaneille puolisoita, työnantajille työntekijöitä ja niin edelleen. Nyt koronaeristyksen vuoksi vallalla oleva poikkeustilanne tarkoittaa sitä, että monella nämä roolit joutuvat törmäyskurssille keittiön pöydän ääressä: kotona ovat sekä lapset että mahdollinen puoliso ja töitäkin pitäisi tehdä.


 


”Tämä roolien ristiriita saa monen pinnan kiristymään, eikä ihme. Yleensä pystymme jaottelemaan nämä osiot itsestämme eri osiin päivää ja pitämään ne erillään – nyt ne ovat olemassa muutenkin kuormittavassa tilassa päälletysten”, analysoi kriisi- ja traumaterapiaan erikoistunut psykologi Aino Juusola.

Juusola muistuttaa, että turhautumisen ja riittämättömyyden tunteet ovat normaaleja ja ne kannattaa hyväksyä kuten sääilmiöt:ne väistyvät ajallaan. Kiukun ja epätoivon hetkellä on hyvä tiedostaa, että tämä olotila ei ole pysyvä.

”Nyt määritellään uudelleen, mikä on riittävän hyvää”

Monet tietotyötä tekevät vanhemmat ovat siirtäneet työnsä etätöiksi kotiin. Juusola näkee, että suomalaisille tuttu korkea työmoraali tulee hiertämään montaa vanhempaa.

”Nyt tullaan uudella tavalla määrittelemään se, mikä on riittävän hyvää. Millaista on riittävän hyvä vanhemmuus, riittävän hyvä kumppanuus, riittävän hyvä työntekijyys. Toivottavasti ihmiset pystyisivät olemaan itselleen ja toisilleen armollisia sen suhteen, ja työnantajilta löytyisi ymmärrystä vaikeassa paikassa oleville työntekijöille”, Juusola sanoo.

Näiden roolien lisäksi olisi ensiarvoisen tärkeää löytää aikaa myös itselle. Esimerkiksi kävelylenkit ja ystävälle soittaminen auttavat käsittelemään tilannetta.

Lapsi reagoi vanhemman työminään

”Vanhemman erilaisuus saattaa tuntua lapsesta vieraalta, sillä lapsi harvoin näkee vanhemman työminää. Tällöin hän saattaa esimerkiksi työpuhelun jälkeen kysyä ”Äiti, miksi sä puhuit noin kummasti” – meillähän usein on erilainen äänensävy työtehtävien hoitamiseen”, Juusola huomauttaa.

Myös lapsi huomaa, että arki on muuttunut. Hän saattaa reagoida tähän muutokseen esimerkiksi kiukulla, itkuisuudella tai taantumalla ikäänsä lapsellisempaan käytökseen.

”On normaalia ja jopa hyvä asia, että lapsi reagoi. Näin hän pystyy itse käsittelemään asiaa ja toisaalta hänelle jännittävää tilannetta päästään purkamaan perhepiirissä. Lapsen kanssa kannattaa jutella siitä, miltä kotona oleminen tuntuu ja miltä vanhempien mahdollinen erilaisuus hänestä tuntuu”, Juusola neuvoo.

Jos lapsi ei vielä osaa puhua, hän saattaa kaivata entistä enemmän läheisyyttä, huomiota ja vanhemman syliä. Tähän tarpeeseen on ehdottoman tärkeää vastata.

”Lapsi on huomionhakuinen, mitä teen?”

Poikkeuksellinen tilanne saa aikaan sen, että moni lapsi on entistäkin huomionhakuisempi. Se saattaa ilmentyä esimerkiksi vanhempaan takertumisena, metelin pitämisenä, vanhemman huomion jatkuvana kinuamisena tai sisaruksen kanssa kahinointina. Samanaikaisesti uusi tilanne kuormittaa vanhempaa ja hermostumisen kynnys on matalammalla kuin yleensä – ja näin yhteenotto tai ärähdys pyrkii helposti pintaan.

”Olisi tärkeää osata erotella itseä ärsyttävät asiat: paljonko ärsytyksestä kumpuaa tilanteesta yleensä, paljonko puolestaan on aidosti lapsen aiheuttamaa. Sen jälkeen yritetään nähdä lapsen kiukun ja turhautumisen taakse – onko taustalla kyse turvattomuuden tunteesta”, Juusola kysyy.

Neuvoksi Juusola tarjoaa rakkautta ja rajoja.

”Pienen hetken antaminen lapselle saattaa jo nopeastikin laukaista tilanteen. On myös tärkeää, että uskalletaan yhä pitää rutiineista kiinni ja toisaalta myös asettaa normaaleja rajoja. Myös nämä sattavat helpottaa huomionhaluisuutta, kun lapsi pystyy niiden avulla paremmin ennakoimaan uutta arkeaan.”

Miten selvitä päivistä?

  • Jos lapsi on ”perusteluiässä”, kerro hänelle tekemisen jaksot ja selvennä vaikka munakellolla: Vanhempi hoitaa tämän asian ensin, sillä aikaa hän ei ole tavoitettavissa. Sen jälkeen pidetään taas yhteinen leikkihetki. Lapsen iästä ja temperamentista riippuu, kuinka pitkästä ajanjaksosta on kyse.
  • Pidä kiinni rutiineista: herääminen, yhteiset ruokailut, ulkoiluhetket, nukkumaanmenoajat. Ne tuovat turvaa lapselle ja jäsentävät aikuisenkin päivää.
  • Pidä yllä toivoa: miettikää, mitä teette kun eristystilanne on ohi: mitä on luvassa vaikkapa kesälomalla tai millaisia harrastuksia syksyllä taas jatketaan.
  • Tee itsenäistä arvotyöskentelyä: mieti vaikka paperille listaten, mitkä asiat sinulle todella ovat tärkeitä. Kun pääasiat ovat selvillä, mieti miten pystyt nämä arvot toteuttamaan muuttuneessa arjessasi. Joudutko tekemään muutoksia tai luopumaan jostakin tavoitteestasi?
  • Sovi ystävän kanssa ”huolihetki” vaikkapa kävelylenkin tai puhelinkeskustelun muodossa. Päätä, että voit tämän hetken aikana käydä läpi ahdistuksen, pelon ja turhautumisen tunteitasi. Muina aikoina sinun ei tarvitse jatkuvasti läpikäydä näitä tunteita, kun tiedät että niille on varattu oma hetkensä.
Mitä mieltä olet artikkelista?