”Minä näin tänään krokotiilin, kun oltiin uimassa”, saattaa leikki-ikäinen kehua. Tämä on vielä harmitonta, tuonikäiselle tyypillistäkin narraamista. Kun kouluikäinen puolestaan kertoo, ettei tullut taaskaan läksyjä, on kyseessä jo valehtelu, johon tulisi puuttua.

Viimeksi päivitetty 24.5.2011

Leikki-ikäisen mielikuvitus kiitää, ja aikuiset saavat kuulla melkoisia satuiluja. Pieni lapsi voi itsekin uskoa, että sepitetty juttu ja siinä esiintyneet henkilöt ja olennot ovat todellisia.

”Tämän vuoksi leikki-ikäisen lapsen kohdalla ei voikaan puhua tietoisesta valehtelusta. Noin 5-6-vuotias alkaa jo ymmärtää, mikä on totta ja mikä ei”, selventää psykologi Silja Markkanen Jyväskylän perheneuvolasta.

Toisinaan lapsi sepittää asioita, joiden hän toivoisi olevan totta. Esimerkiksi päiväkodissa hän kerskuu, että kotona saa syödä joka päivä karkkia.
Vanhemmat voivat puuttua pienempien lasten satuiluun toteamalla esimerkiksi: ”Olisi mukavaa, jos asia olisi noin. Tiedämme kuitenkin molemmat, ettei se ole niin, vaan – – -.”

Valehtelu voi myös liittyä siihen, että lapsen on vaikea kohdata todellisen elämän pettymyksiä ja surua.
”Lapsi voi tällöin paeta omaan mielikuvitukseensa ja suojata näin itseään vaikeilta tunteilta. Lapsi esimerkiksi yrittää välttää läheisen ihmisen menetyksestä johtuvaa surua uskottelemalla, että tämä henkilö on yhä olemassa.”

Kepulikonstit käyttöön tiukassa paikassa

Muistamme varmasti omasta lapsuudestammekin tilanteita, joissa ei tehnyt mieli tunnustaa pahaa tekoa. Lapset valehtelevat erityisesti tehtyään jotain kiellettyä, koska pyrkivät välttämään rangaistuksen tai moitteen kaunistelemalla tai kieltämällä asian. Vanhempien reaktiot saattavat pelottaa.

”Lapsi voi esimerkiksi kieltää, että olisi käynyt sovittujen kodin rajojen ulkopuolella. Myös lasten välisissä kahnauksissa lapsi voi helposti jättää oman osuutensa kertomatta. Toisinaan voi olla kyse siitäkin, ettei lapsi kunnolla ymmärrä, mitä väärää hän on tehnyt”, Markkanen kuvaa.

 

Ongelma valehtelusta tulee silloin, jos se on jatkuva tapa tai sen kautta lapsen todelliset ajatukset tai toiminta jää aikuisilta pimentoon. Joskus kouluikäisen lapsen huijaaminen voi aiheuttaa vanhemmille suunnatonta päänvaivaa ja mielipahaa.  Kouluikäinen saattaa esimerkiksi valehdella, ettei tullut läksyä tai että koulupäivä on mennyt hyvin. Myöhemmin vanhemmat saavat kuulla, että läksyt ovat olleet useana päivänä tekemättä ja että lapsi on ollut koulussa rauhaton.

 


Valehtelu voi olla merkki perheen vaikeuksista

Erilaiset perheen ongelmat ja vaikeudet voivat saada lapsen valehtelemaan. Lapsi voi esimerkiksi hävetä perheen tilannetta, kuten alkoholismia tai köyhyyttä. Näissä tilanteissa isompikin lapsi käyttää mielikuvitustaan luodakseen itselleen haavemaailman. Lapset saattavat myös kehua, että heillä on lempeä ja lahjoja antava vanhempi, vaikka todellisuudessa tämä tuottaisi jatkuvasti lapselle pettymyksiä.

 

”Vanhempien asuessa erillään lapset voivat myös narrata toisen vanhemman luona olleista tilanteista esimerkiksi, että ’äiti aina antaa meidän valvoa illalla pitkään’. Lapset voivat myös jättää kertomatta jonkun kurjaltakin tuntuneen asian, koska pelkäävät vanhempien välille syntyvän riidan. Onkin tärkeää, ettei lapsi joudu viestinviejäksi vanhempien välillä”, Markkanen muistuttaa.

Vanhempien kannattaisi myös pohtia, millaista mallia itse antaa lapsilleen. Joskus valehtelu tai asioiden salailu voi olla perheen ehkä tiedostamatonkin tapa, jonka lapsi on oppinut.

Tunnustaminen kannattaa, ja siihen tulee kannustaa

Lapsen valehtelu ei kuitenkaan aina johdu perheen ongelmista, ja jo tavaksi tulleesta valehtelusta on mahdollista päästä eroon.

”Kouluikäisen lapsen valehteluun kannattaa tietenkin puuttua ja opastaa lasta totuuden kertomiseen. Vanhempien kannattaa tehdä selväksi, ettei valehtelu ole hyvä asia eikä sitä hyväksytä. Valehtelun lopettamiseen auttaa se, että aikuinen kertoo tietävänsä, että lapsi huijaa”, Markkanen sanoo.

Valehtelu aiheuttaa lapsellekin kurjia tunteita, koska se hiertää hänen ja vanhempiensa välejä. Vanhemmat eivät välttämättä enää luota, ja lasta joutuu usein moittimaan ja rankaisemaan. Lapsi voi valehdella myös koulukavereilleen, mistä kiinni jääminen voi heikentää lopulta lapsen itsetuntoa.

Markkasen mukaan lasta tulisi kannustaa siihen, että vaikeankin asian paljastaminen on parempi kuin siitä valehteleminen.
”Vanhempien tulisi pysähtyä lapsen kanssa rauhassa ja moittimatta miettimään sitä, mikä on saanut lapsen valehtelemaan. Samalla voi keskustella siitä, miksi valehtelu on pahasta ja miksi totuus kannattaa. Lapsellekin tulee helpottunut olo, kun saa salaisuuden taakan harteiltaan.”

 

Teksti: Jaana Kinnari

Kuva: iStockphoto

Lue myös:

Missä menee rajat?

Oppia tavoille, mitä se oikein tarkoittaa?

Rikos ja rangaistus

Ongelmista taidoiksi

Sosiaaliset taidot

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliPedofiilien rangaistukset kovenevat
Seuraava artikkeliTaas kuoli lapsi kuumaan autoon – voisiko sinulle käydä näin?
JAA