Viimeksi päivitetty 14.4.2026
Lapsen tunnetaitojen tukemisesta puhutaan nykyään paljon – jopa siinä määrin, että moni vanhempi voi kokea sen haastavaksi tai jopa uuvuttavaksi. Ruuhkavuosien kiireessä oma jaksaminen voi olla koetuksella muutenkin, jolloin kärsivällisyys ei aina riitä lapsen tunnekuohujen tukemiseen. Vanhempi voikin kokea huonoa omatuntoa siitä, ettei osaa tai jaksa toimia lapsen kanssa tämän tunnetaitoja tukevalla tavalla – vaikka teoriassa tietäisikin, miten pitäisi toimia.
Tunnetaidot eivät kuitenkaan ole vain kasvatuskikka, vaan myös vanhemman oman hyvinvoinnin perusta. Kun aikuinen voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Mutta millaisiin asioihin vanhemman sitten tulisi keskittyä, jotta sekä oma että lapsen tunne-elämä olisi hallinnassa?
Psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen avaavat keinoja, joiden avulla keskittyä vanhemman omiin tunnekokemuksiin ja selviytymään ruuhkavuosien tunnekuohuista. Artikkeli on koostettu heidän juuri julkaistusta Vanhemman tunnetaitokirjan sisällöstä.
Artikkeli jatkuu
Lapsuuden kokemukset vaikuttavat omiin tunnetaitoihin
Hyvien tunnetaitojen avulla omien tunteiden käsittely ja muiden tunnekokemusten ymmärtäminen on helpompaa. Siksi hyvät tunnetaidot omaava vanhempi pystyy olemaan paremmin tukena myös lapsensa tunnemyrskyissä – silloinkin, kun kiire painaa, lasta kiukuttaa ja kärsivällisyys on katkeamaisillaan.
Kukaan ei kuitenkaan synny valmiiksi hyvien tunnetaitojen kanssa, vaan niitä on harjoiteltava. Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka tunteita oppii käsittelemään ja ymmärtämään. Mikäli lapsuudessaan on saanut tarpeenmukaista tukea ja turvaa, muodostaa se pohjan perusturvallisuuden kokemukselle. Tämä taas auttaa aikuisuudessakin kohtaamaan vaikeita tunteita.
Jos taas lapsena on jäänyt vaille aikuisen turvaa ja empatiaa, tätä perusturvallisuuden tunnetta ei pääse syntymään. Siksi voimakkaiden tunteiden kokeminen voi aikuisenakin olla sietämätöntä, ja tunteita saatetaan yrittää turruttaa keinolla millä hyvänsä.
Vaikka lapsena olisi jäänyt vaille emotionaalista turvaa, aikuisena on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista turvaa itselleen ja omalle sisäiselle lapselleen tarjoaa. Harjoittelemalla opit olemaan itsellesi empaattinen huolenpitäjä, joka tukee ja rakastaa sinua itseäsi. Voit rakentaa omaa turvan kokemustasi samalla kun tarjoat lapsellesi turvaa. Näin hoivaat samanaikaisesti sekä omaa lastasi että sisäistä lastasi.
Harjoittelemalla tunnetaidot kuntoon
Luonnollisesti voi olla vaikeaa päästä eroon sellaisista tunnekäsittelymalleista, joihin on aiemmin tottunut. Mahdotonta se ei silti ole! Uusien toimintatapojen opettelun kanssa onkin oltava itselleen armollinen. On myös hyvä muistaa, ettei temperamentti kerro siitä, onko ihmisellä hyvät tunnetaidot vai ei.
Sekä omien että muiden tunteiden salliminen voi olla vaikeaa, sillä omassa lapsuudessa siihen ei välttämättä kannustettu. Jos tunteet on pidetty visusti piilossa, ei niitä opita sallimaan yhdessä yössä. Onkin hyvä pohtia, vältteletkö tilanteita, joissa saattaisit kokea voimakkaita tunteita? Pyydätkö anteeksi vaikkapa itkemistä? Entä ajatteletko, ettet oikeastaan edes tunne kovin paljon tunteita? Yritätkö kenties piilottaa kaikki tunteesi kiireen ja tekemisen alle?
Tunteiden tunnistaminen voi tuntua hankalalta, jos niiden aiheuttamia kehollisia reaktioita on sysännyt syrjään vuosi toisensa jälkeen. Tämän vuoksi voi olla vaikea huomata, mistä tunteista erilaiset keholliset reaktiot johtuvat.
Tunteiden nimeämistä kannattaa myös harjoitella, sillä se auttaa meitä ymmärtämään tarpeitamme, jäsentämään tunteisiin linkittyviä kokemuksia sekä ennen kaikkea kertomaan tunteistamme muille. Omista tunteista kertominen on tärkeä osa syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita.
Myös tunteen säätelemisen oppiminen on tärkeää, jotta emme tekisi tunnekuohussa asioita, joita emme haluaisi tehdä – kuten puhua ilkeästi muille. Tunnesäätely ei tarkoita tunteiden piilottamista tai kieltämistä, vaan sitä, että pystyisimme kertomaan rakentavasti omista tarpeistamme, tunteistamme ja toiveistamme huutamisen sijaan.
Lopuksi olisi tärkeää osata myös ongelmanratkaisua: miten tilanteen voisi ratkaista siten, että kaikille osapuolille jää hyvä mieli?
Muistathan kuitenkin, että tunnekäsittelyä ei tarvitse osata tehdä yksin! Omaa tunnekuormaa kannattaa jakaa esimerkiksi tärkeän ystävän tai puolison kanssa.
Lapsi ei ole pilalla, vaikka tunnekäsittely ei aina menisi putkeen
On hyvä muistaa, että vanhemmuus on jatkuvaa opettelua. Kaikilla on joskus huonoja päiviä, ja turhautumista, stressiä tai väsymystä saattaa purkaa perheenjäseniinsä huutamalla tai tiuskimalla. Joskus niin omat kuin lapsen tunteet ja tarpeet tulee sivuuttaneeksi.
Yksittäiset epäonnistuneet tilanteet tunteiden käsittelyssä eivät kuitenkaan tarkoita, että lapsi on pilalla. Yhteys lapseen on aina mahdollista korjata! Lisäksi empaattinen asenne ja lapsen puolella oleminen ovat olennaisempia kuin yksittäiset tilanteet. Tärkeintä on se, että lapsen elämässä on ihminen, joka on häntä kohtaan ymmärtäväinen ja jonka seurassa lapsi uskaltaa näyttää tunteensa.
Esimerkiksi lapselle huutaminen voi aiheuttaa kovan tunnemyrskyn sen jälkeen, kun tilanne on jo ohi. Vanhempi voi alkaa helposti syyttää itseään siitä, ettei osannut hoitaa tilannetta paremmin. Olennaista on kuitenkin se, että näitä tunteita pystyy tarkastelemaan, ja sen jälkeen päästää niistä irti. Aikuisen on kuitenkin opeteltava ottamaan vastuu teoistaan ja pyytämään anteeksi tarvittaessa.
Kun tunnetaitosi kehittyvät, jokaisen haastavan tilanteen myötä opit paremmin ja paremmin tiedostamaan tunteesi sekä sen, miten niiden kanssa tulisi missäkin tilanteessa toimia.
Psykologit Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen ovat julkaisseet useita tunnekasvatukseen liittyviä kirjoja niin lapsille kuin aikuisille. Heidän uusin teoksensa, ”Vanhemman tunnetaitokirja” keskittyy vanhempien omiin tunnekokemuksiin ja auttaa aikuista selviytymään ruuhkavuosien tunnekuohuista.
