Viimeksi päivitetty 5.3.2026
OCD on pakko-oireita aiheuttava häiriö, jonka merkit alkavat yleensä ilmaantua 9–14 vuoden iässä – joskus jo aiemmin. Kovin yleinen OCD ei ole, sillä sitä esiintyy vuositasolla noin 1–4 %:lla lapsista. On kuitenkin tärkeää oppia tunnistamaan pakko-oireet tyypillisestä lapsen käytöksestä.
”Usein lapsilla voi olla ehkä vähän taikauskoisiakin ajatuksia esimerkiksi siitä, että suojatietä ylittäessä on hypittävä valkoisten viivojen päällä, tai jotain pahaa tapahtuu. Tämä on lapsuudessa ihan tavallista. OCD:stä taas on kyse silloin, kun tämänkaltaiset ajatukset ottavat enemmän valtaa ja niihin liittyy suurta pelkoa ja ahdistusta”, OCD:n hoidon kanssa työskentelevä psykologi ja psykoterapeutti Assi Peltonen kertoo.
Artikkeli jatkuu
Lapsen pakko-oireet ilmenevät monin eri tavoin
Käytännössä lapsen pakko-oireiset ajatukset ovat hyvin samankaltaisia kuin aikuisillakin. Tavanomaiset toiminnot korostuvat, ja niihin liittyy ahdistuneisuutta. Tämä ilmenee esimerkiksi käsienpesussa: lapsella voi olla vahva tarve pestä käsiä jatkuvasti sairastumisen pelossa. Myös tavaroiden pakonomainen järjestely tai varmistelukäyttäytyminen ovat tyypillisiä.
”Lapsella voi olla vahva tarve vaikkapa tarkistaa useita kertoja, että ovi on mennyt lukkoon tai jokin sähköjohto on irrotettu seinästä. Pakko-oireet saattavat liittyä myös numeroihin: asioita on suoritettava tietty lukumäärä, jotta mitään pahaa ei tapahdu”, Peltonen selittää.
”Lapsi voi olla myös todella huolissaan siitä, ettei esimerkiksi vanhemmille tai hänelle itselleen tapahdu mitään pahaa. Kaikki pakko-oireet eivät myöskään näy ulospäin, vaan lapsi voi pyöritellä pakko-oireisia ajatuksiaan paljon päänsä sisällä. Hän saattaa esimerkiksi pelätä jo ikävien asioiden ajattelunkin aiheuttavan sen, että ajatukset käyvät toteen.”
Peltonen muistuttaa, että yleisesti ottaen käsienpesu tai varovaisuus sähkölaitteiden kanssa ovat hyväksi, mutta OCD:ssä lapsi ahdistuu arkisista toiminnoista kohtuuttoman paljon.
Hakeudu avun piiriin ajoissa
Mikäli vanhempi huomaa lapsella olevan mieleen tunkeutuvia ajatuksia, jotka eivät tunnu hellittävän vaan aiheuttavat lapselle ahdistusta tai muuta kärsimystä, on hyvä hakeutua mielenterveyden ammattilaisen puheille. Ajatukset voivat liittyä esimerkiksi pelkoon oman tai läheisen sairastumisesta, vakavaan onnettomuuteen joutumisesta tai yleisemmin pelkoon, että jotakin pahaa tapahtuu.
Tällaisia ajatuksia voi esiintyä ajoittain kaikilla lapsilla, ja ne lievittyvät usein vanhemman rauhoittavalla tuella. Jos ajatukset kuitenkin jatkuvat, voimistuvat tai eivät helpotu aikuisen tuesta huolimatta, on syytä hakea apua ammattilaiselta.
”Hoidossa toteutetaan altistuksen ja reagoinnin ehkäisyn mallia, eli pyritään siihen, ettei lapsi jätä asioita tekemättä ahdistuksen takia. Jos lapsi vaikkapa pelkää sairastumista ja pakko-oireilu ilmenee jatkuvana käsienpesuna, rajataan käsienpesu vain aidosti tarpeellisiin tilanteisiin ja siirrytään seuraavaan puuhana. Altistusharjoitusten myötä lapsi huomaa, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan, vaikka kädet pestiin vain yhden kerran.”
Hoitamattomana OCD voi vaikeuttaa arkea paljonkin, joten varhainen puuttuminen on tärkeää. Pakko-oireita voi usein ilmaantua aaltomaisesti myös aikuisena, mutta jo lapsena oireiden hoitoon saadut työkalut helpottavat niiden käsittelyä läpi elämän. Lapsuuden OCD ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että vaikeita pakko-oireita ilmaantuisi myös aikuisuudessa.
Lapsen pakko-oireet eivät ole vanhempien syytä
Peltosen mukaan pienetkin lapset saattavat tunnistaa käytöksensä olevan epätavallista. Pakko-oireet voivat aiheuttaa häpeää, joten lapsen tukeminen vaikeassa tilanteessa on tärkeää.
”Vanhempana on hyvä pyrkiä olemaan kuulolla ja tukena, jos huomaa lapsen epämiellyttävien kokemusten voimistuvan. Yritetään normalisoida sitä, että nyt on hieman vaikea tilanne, mutta tähän haetaan apua – se ei ole mikään ikävä seuraamus lapsen oireista, vaan merkki siitä, että hankalinakin hetkinä on mahdollista saada tukea.”
Joskus vanhemmat saattavat tahtomattaan vaikeuttaa lapsen tilannetta.
”Jos lapsi on huolissaan siitä, että vanhemmalle tapahtuu jotain pahaa tämän lähtiessä kotoa, vanhempi saattaa jättää menemättä saadakseen lapselle rauhallisemman mielen. Se on ymmärrettävää, mutta tämä saattaa vain pahentaa lapsen tilannetta.
Vanhemmat eivät kuitenkaan voi vaikuttaa lapsen pakko-oireiden syntyyn. Yhtä selittävää tekijää OCD:n ilmenemiselle ei ole löydetty.
”Vanhemmilla liittyy usein paljon huolta ja ahdistusta siitä, mistä lapsen pakko-oireet johtuvat, ja onko vanhempi omalla toiminnallaan aiheuttanut sen. Lapsen OCD ei kuitenkaan ole vanhempien syytä, vaan se on monen tekijän summa”, Peltonen vakuuttaa.
