Viimeksi päivitetty 21.1.2026
Autismikirjon häiriö eli autismi on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka ilmenee esimerkiksi haasteina vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Myös toistuvat ja joustamattomat käytösmallit sekä rajoittuneet kiinnostuksenkohteet ovat autistille yleisiä. Oireet alkavat jo lapsuudessa, yleensä jo kolmannen ikävuoden tienoilla.
Jenni Aholan kuudesta lapsesta yhdellä on todettu autismikirjon häiriö, ja kaksi lasta ovat parhaillaan tutkimuksissa.
”Vuonna 2011 syntynyt tyttäremme oli pienestä asti tosi itkuinen, ja hänen kasvaessaan alkoi ilmetä paljon ADHD-piirteitä. Aluksi luulinkin kyseessä olevan ADHD, mutta kun pitkän tien jälkeen pääsimme tutkimuksiin tytön ollessa kuusivuotias, alkoivat palaset loksahdella paikoilleen.”
Diagnoosi tuli lapsen ollessa kahdeksanvuotias. Aholalle diagnoosi oli valtava helpotus, jonka myötä monille lapsen käytösmalleille, kuten usean tunnin mittaisille melt downeille, saatiin syy.
”Toisen tyttären kohdalla autismipiirteitä oli helpompi havaita jo taaperoiässä, koska tie oli jo sen verran tuttu. Pojan kohdalla epäilys autismista nousi kuitenkin huomattavasti myöhemmin, sillä autismipiirteet näyttäytyvät pojilla ja tytöillä eri lailla.”
Rutiinit kuuluvat vahvasti arkeen
Lapsen autismi vaatii paljon ennakointia ja säännöllisyyttä arjessa. Aholan perheen arki olikin tarkkaan strukturoitua jo ennen ensimmäisen diagnoosin saamista.
”Kaikenlaiset muutokset voivat aiheuttaa paljon hämmennystä. Esimerkiksi ilta- ja aamutoimet ovat aina tiettyyn aikaan, samoin kuin ruokailut. Toki aina kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, ja elämässä voi tapahtua yllättäviäkin muutoksia.”
Autistille kokonaisuuksien hahmottaminen voi olla hankalaa, joten käytössä on ollut myös arjen toimintoja selkiyttäviä kuvakortteja, joissa avataan esimerkiksi aamu- ja iltatoimet vaihe vaiheelta. Tunnehallintakorttien avulla taas sanoitetaan omia tunteita sekä esimerkiksi sitä, miltä se kehossa tuntuu.
”Nyt kun lapsilla on jo enemmän ikää, he ovat tietyllä tavalla oppineet säätelemään asioita enemmän. Esimerkiksi kuvakortteja aamu- ja iltatoimista ei enää tarvita, mutta tunnehallintakuvat ovat edelleen jääkaapin ovessa. Kasvaessaan lapsille on myös tullut ymmärrystä siitä, ettei viikonloppuisin tarvitse tehdä kaikkea samaan aikaan kuin arkena.”
Lähipiirin aikuiset tärkeässä roolissa
Ahola on aina pyrkinyt avaamaan lapsensa autismidiagnoosia lähipiirille, jotta he tietäisivät, kuinka lapsen kanssa tulisi toimia. Etenkin ala-asteen opettajan sitoutuminen saa Aholalta kiitosta.
”Esikouluaika meni vähän niin ja näin, kun diagnoosia ei vielä ollut saatu. Lapsi saattoi vaan jumittaa vessassa, joten poissaolojakin kertyi paljon. Ala-aste sujui kuitenkin tosi hyvin, sillä lapsella oli 1–6 luokilla sama opettaja, jolla oli intoa hankkia tietoa ja halua kokeilla kaikkea.”
Lapsen autismi aiheuttaa ennakkoluuloja päivittäin
Ahola kohtaa päivittäin ennakkoluuloja autismikirjon häiriöstä. Hän kuitenkin uskoo, että osa kommenteista lauotaan silkasta ymmärtämättömyydestä.
”Saattaa tulla väheksyntää siitä, miksi meidän on ennakoitava niin paljon, miksi emme vain voi lähteä johonkin hetken varoitusajalla. Sanotaan, että kasvatat ja opetat vain.”
”On myös sanottu, että eihän lapsi näytä kehitysvammaiselta tai autistilta. En tiedä, miksi ihmiset edelleen liittävät kehitysvammaa autisminkirjoon enkä tiedä, miltä autistin kuuluisi näyttää. Yleisesti ottaenhan tämä ei näy mitenkään päällepäin.”
Ahola toivoisi ihmisten ymmärtävän, kuinka todellista ja suurta autismikirjolla olevan henkilön kuormittuminen on.
”Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka kaikilla on joitain autistisia piirteitä, koska nukkuu tietyllä puolella sänkyä ja syö tietyllä puolen pöytää. Kyse ei kuitenkaan ole tällaisista asioista, vaan siitä, että autisti kuormittuu valtavasti arjessa. Se, miten paljon autisti väsyy sosiaalisista tilanteista, ei ole ihan tuulesta temmattua.”
Jennin arkea neuromoninaisten lasten kanssa pääsee seuraamaan Instagramissa tilillä @jennijuliaahola.
