Viimeksi päivitetty 29.8.2025
Sukupuolistereotypioihin sorrutaan usein jo ennen lapsen syntymää: tytölle ostetaan vaaleanpunaisia vaatteita, pojille vaaleansinisiä. Maailmalla suosittujen gender reveal -juhlien keskiössä on vain ja ainoastaan syntyvän lapsen sukupuoli, joka paljastetaan vaaleanpunaisen tai -sinisen värin avulla – riippuen siitä, onko kyseessä tyttö vai poika.
”Itse en pitäisi tällaisia juhlia, niitä on mielestäni aika vaikea perustella tasa-arvon näkökulmasta. Näissä juhlissa ollaan tuputtamassa aika tiukkoja laatikoita hyvin pienelle ihmiselle jo ennen kuin hän on edes syntynyt”, Naisasialiitto Unioni ry:n Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -toiminnan projektipäällikkö Nea Alasaari toteaa.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus tai sukupuolitietoinen kasvatus tarkoittavat käytännössä sitä,että opitaan tunnistamaan, miten sukupuoli vaikuttaa kasvatukseen: vaatimuksiin, toiveisiin ja odotuksiin lasta kohtaan. Usein tyttöjä saatetaan esimerkiksi kehua kiltteydestä ja ulkonäöstä, poikia taas fyysisistä ominaisuuksista. Näissä tilanteissa lasta ohjataan stereotyyppisiin sukupuolirooleihin, joista lapsen voi olla hankala pyristellä pois.
”Vaikka näissä asioissa onkin jo tultu pitkälle vuosien takaisiin tapoihin verrattuna, edelleenkin saattaa kuulla lapsille sanottavan, että isot pojat eivät itke. Todellisuudessahan kaikkia lapsia pitäisi kannustaa näyttämään tunteitaan sukupuolesta riippumatta.”
Sukupuolisensitiivinen kasvatus takaa kaikille samat mahdollisuudet
Sukupuolistereotypioilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Jos tyttöjä pienestä pitäen ohjataan nukkeleikkien pariin ja poikia kannustetaan vaikkapa jalkapalloon, lapsen mahdollisuudet tasa-arvoiseen elämään kapenevat monin eri tavoin.
”Sukupuolisensitiivinen kasvatus on tärkeää, jotta lapset saisivat kasvaa ja kehittää taitojaan vapaasti omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, sukupuolesta riippumatta.”
Esimerkiksi koulussa liiat vahvat sukupuolistereotypiat voivat pahimmillaan haitata oppilaan koulumenestystä ja vaikuttaa lopulta jopa siihen, millaisiin jatko-opintoihin hän hakee.
”On tutkittu, että jos luokassa on vahvasti vallalla ajatus esimerkiksi siitä, että nimenomaan tytöt ovat hyviä lukemaan, voi se vaikuttaa poikien opiskelumotivaatioon ja lukuintoon.”
”Lopulta aikuiseksi kasvaessaan saattaakin huomata elävänsä sellaista elämää, joka ei tunnu omalta.”
Alasaari kehottaakin aikuisia miettimään, kuinka puhuu paitsi lapsille, myös muille aikuisille. Jo se, että huomaa ajattelevansa tiukasti sukupuolistereotypioiden mukaan, on iso askel eteenpäin.
”Kehutaanko esimerkiksi yleisellä tasolla vaikkapa poikien jalkapallotaitoja, vai voisiko sanoa ennemmin, että nämä tietyt lapset ovat hyviä jalkapallossa? Sukupuoli usein tuodaan tilanteisiin mukaan, joihin se ei kuulu.”
Alasaari nostaa myös esimerkin siitä, kuinka aikuiset olivat keskustelleet siitä, ettei pojalle voisi ostaa kukkakuvioitua haalaria. Keskustelua seurasivat lapset, jotka altistuvat ajatukselle siitä, ettei pojalla tosiaan voi olla kukkakuvioista haalaria siksi, että hän on poika.
”Eli kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaista vuorovaikutusta käy paitsi lasten, myös muiden aikuisten kanssa.”
Aikuisen vastuulla on toimia esimerkkinä
Vaikka itse pyrkisi siihen, että sukupuolisensitiivinen kasvatus toteutuisi oman lapsen kohdalla mahdollisimman hyvin, ympärillä oleva yhteiskunta tekee siitä toisinaan hankalaa. Monissa kirjoissa, lastenohjelmissa ja lelukuvastoissa pitäydytään edelleen tiukasti kiinni sukupuolistereotypioista: tytöille mainostetaan nukkeja ja pojille autoja, lastenohjelmissa taas poliisit ovat miehiä ja sairaanhoitajat naisia.
”Joskus vanhemmat soimaavat itseään, kun eivät pysty suojelemaan lapsiaan sukupuolistereotypioilta. Haluan kuitenkin korostaa armollisuutta – se mihin voi itse vaikuttaa on, millaista esimerkkiä lapsi saa kotoa. Koko yhteiskuntaa ei voi kontrolloida, mutta itse voi kuitenkin opettaa lapselle paljon. Vanhemman täytyy nähdä vähän vaivaa tuodakseen lapselle erilaisia esikuvia ja esimerkkejä.”
Joskus lapsen lähipiirissä saattaa kuitenkin olla ihmisiä, joille sukupuolisensitiivisyys ei ole tärkeää. Alasaari nostaa esimerkiksi isovanhempien halun sinnikkäästi ostaa tytölle pinkkejä vaatteita ja pojille sinisiä.
”Tällöin voi ihan hyvin ottaa asian puheeksi ja sanoa, että toivoisimme lapselle ostettavan myös muun värisiä vaatteita. Jos toivetta ei keskusteluista huolimatta noudateta, on vanhemman tehtävä sitten huolehtia, että lapsella on enemmän vaihtoehtoja.”
”Ja jos vaikkapa tyttölapsi itse tykkää pinkeistä mekoista ja prinsessaleikeistä, se on ihan ok ja vaatekaappi saa olla täynnä näitä vaatteita! Tärkeintä on se, että hänellä on ollut mahdollisuus valita niiden autojen ja prinsessaleikkien väliltä, tarjolla ei ole ollut vain yhtä asiaa. Sehän on hienoa, kun lapsi löytää oman kiinnostuksen kohteensa kaikista hänelle tarjotuista mahdollisuuksista.”
