Äiti suunnitteli vuoden lapsen hankkimista. Kun hän tuli raskaaksi, huoli lapsen tulevaisuudesta alkoi kuitenkin painaa hänen mieltään. Äiti ei halunnut lapsensa kokevan kaikkea sitä pahaa, mitä hän itse oli kokenut. Lue äidin koskettava kirje abortoidulle lapselleen.
Viimeksi päivitetty 17.11.2013
Rakas Isabella,
Rakastan sinua enemmän kuin kukaan pystyy käsittämään. Olet ihanin lahja, mikä osakseni on koskaan siunaantunut. En koskaan ottanut sinua itsestäänselvyytenä. Olin rakastunut sinuun jo vuosia ennen kuin olin raskaana.
Isäsi ja minä valitsimme nimesi jo kauan ennen kuin edes unelmoimme sinusta. Kolme vuotta sitten jaoimme isäsi kanssa vision sinusta ja sinun kauneudestasi. Sinulla oli unelmissamme silkkiset ruskeat hiukset, suuret siniset silmät ja tykkäsit aina käyttää kumisaappaita.
Kun sain tietää, että olen raskaana, olin yksin. Isänpäivä oli kahden päivän päästä. Ajankohta oli todella huono. Isäsi soitti minulle ja kuulin hänen äänen värisevän. Hän sanoi:
”Tämä on ensimmäinen isänpäiväni. En voi uskoa sitä todeksi. Olen niin ylpeä.”
Se oli hyvä päivä. Sitä päivää kannan edelleen mukanani.
Me olimme perhe.
Siitä hetkestä eteenpäin aloimme pohtia tilannettamme. Keskustelimme vaihtoehdoista. Yksi asia johti toiseen. Lopulta olimme kauhuissamme siitä, mitä sinulle voisi tapahtua. Emme voineet kuvitellakaan kenenkään muun olevan sinun isä ja äiti. Tiesimme kuitenkin samalla, ettemme pystyisi suojelemaan sinua kaikelta siltä kauhealta todellisuudelta, mikä meillä oli tarjota sinulle.
Me teimme ainoan asian, minkä pystyimme tekemään. Me suojelimme sinua. Jos nyt voisin tehdä valintamme tekemättömäksi, tekisin niin, jotta näkisin sinun hymysi, kuulisin naurusi ja saisin tuntea sinut sylissäni. Olen kaivannut sinua. En kestä ajatusta siitä, ettemme tavanneet vielä. Tiedän vain, että olet nyt paljon paremmassa paikassa.
En halunnut sinun tuntevan maailmani tuskaa edes yhtä sekuntia. En vain kestänyt ajatusta siitä, että minun pitäisi kasvattaa sinut ympäristössä, jossa sinulla ei olisi ollut kaikkia mahdollisuuksia. Se viilsi syvälle sydämeeni ja pirstoi sieluani. Olen niin pahoillani, etten antanut sinun jakaa rakkauttasi maailman kanssa. Minä olin väärässä. Tiedän sen nyt.
Lue myös: Totuus äitiydestä?
Sinä olet minut pikku tyttöni, enkä koskaan unohda sinua ja aikaa, jonka olimme yhdessä. Oli suuri siunaus, että sain tuntea sinut 40 päivää. Sinä saat minut pysymään lujana ja toiveikkaana. Toivon, että sinun muistosi välittyy muihin. Sinusta luopuminen oli vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt. Tiedän kuitenkin, että Jumala pitää sinusta parempaa huolta kuin me.
Muistan vielä päivän, jolloin menetin sinut. Isäsi piteli minua sylissään tunteja. Hän toisti yhä uudestaan, että näemme sinut vielä jonain päivänä. Siitä ajatuksesta olen pitänyt kiinni. En ole koskaan itkenyt niin paljon elämässäni kuin sinä päivänä, jolloin hyvästelin sinut.
Sinä olet minulle tärkeä. Odotan hetkeä, jolloin tapaamme taas siellä, missä kipua ja kyyneliä ei ole.
Rakastan sinua, Bella.
Äitisi.
Lähde : Beauty Exists
