”En tee lapsia koskaan! Inhoan lapsia!" Näin omasta tahdostaan lapseton nainen on aina vastannut sukulaisten uteluille mahdollisesta jälkikasvusta. ”Luultavasti he lentävät selälleen, kun kuulevat raskaudestani.” Lue, kuinka vannoutuneista lapsettomista tulikin äitejä, ja mitä sitten tapahtui.

Viimeksi päivitetty 18.8.2015

”Tämä on niin vahinko kuin olla voi”

Nimimerkillä PiuPiu kirjoittava odottaja ei halunnut koskaan lapsia, ja pariskunta oli päättänyt elävänsä kahdestaan, lapsettomina. Mutta sitten raskaustesti näyttikin plussaa – hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta.

”Olen ihan kohta toisella kolmanneksella, ja tämä on niin vahinko kuin olla voi. Positiivisen testin tehtyäni mietin aborttiakin, mutta vain ’muodollisuuden vuoksi’, nyt kun sitä jälkikäteen muistelee. Se ei siis kertaakaan ollut oikeasti todellinen vaihtoehto. Huolimatta lapsivastaisuudesta”, PiuPiu kertaa.

PiuPiu kertoo olevansa sellaisessa elämäntilanteessa, että raskaudenkeskeytys siinä vaiheessa olisi ollut täysin ”mukavuusabortti”. Sitä hän ei omalla kohdallaan pysty hyväksymään.

”Ei olisi ollut tarpeeksi vahvoja perusteita tehdä aborttia”, hän toteaa.

Vain muutama päivä positiivisesta testistä PiuPiu vuoti hieman verta. Oma suhtautuminen yllätti PiuPiun itsensäkin.

”Ensimmäinen ajatus oli, että ’voi ei, eihän se nyt vain mennyt kesken?’ mikä yllätti minut myös täysin. Keskenmenonhan olisi luullut olevan helpotus kaikin puolin. Joku muu olisi tehnyt päätöksen puolestani, ja olisin voinut jatkaa elämääni kuin ennenkin.”

PiuPiu kirjoittaa, että hän on kuitenkin valmistautunut ottamaan elämänsä suurimman haasteen vastaan, vaikkakin pelonsekaisin tuntein. Hän pelkää, että menettää oman elämänsä. Mies tukee PiuPiuta raskaudessa ja uskoo, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

”Suurin ongelma tällaisessa ajatusmaailmassa on ollut se, ettei omaa vertaistukiryhmää tunnu löytyvän. Kun omat ajatukset eivät mitenkään päin istu sellaiseen porukkaan, jossa kaikki on intoa täynnä ja vertailee, kuka on joutunut pisimpään yrittämään ennen kuin tärppäsi. Mitäs jos ei ole koskaan yrittänyt, vaan suorastaan kammonnut vauvoja?” PiuPiu pohtii.

Lue myös: Abortti vai ei: ”Tämä lapsi ei kuulunut unelmaelämäämme”

”Lapsiperheen arki vaikutti ahdistavalta”

”Minäkin olin mielestäni vapaaehtoisesti lapseton, ja hyvin varma kannastani. Pidin kyllä lapsista ja tulin ihan hyvin toimeen, mutta vauvoista en välittänyt. Lapsiperheen arki vaikutti ahdistavalta ja ajastuskin synnytyksestä yökötti”, Totoro kertoo.

Totoron mies kuitenkin taivutteli hänet vähitellen lastenhankintaan. Totoro alkoi käsitellä asiaa mielessään. Miksi hän oikeastaan oli lasten hankintaa vastaan? 

”Pohjalla oli pelko”, Totoro toteaa. ”Synnytys oli vieras asia. Se ei ole täysin omassa hallinnassasi ja joudut antautumaan vieraitten käsiin, kun olet vielä heikoimmillasi jopa alaston. Synnytysinhoa kohtaan siedätin itseäni netistä löytyvällä materiaalilla.”

Varsinaista vauvakuumetta Totoro ei kokenut. Hän kuitenkin kiintyi lapseen, kun vauvan liikkeet alkoivat tuntua vatsassa. Totoro jopa innostui raskaudesta.

”Syntynyt vauva tuntui silti eri vauvalta masuvauvaan verrattuna! Monta kuukautta meni lasta ja muuttunutta tilannetta ihmetellessä. Paljon pyöri ajatuksia laidasta laitaan. Mietin, tuntuisiko se miltään, jos tuota ei tuossa yhtä äkkiä olisikaan. Rakastaako lastaan oikeasti, ja huomaako lapsi äidin epäilyt?”

Totoro kertoo, että kiintymys ja rakkaus ovat heränneet ajan ja läheisyyden myötä. Lapsen kaksivuotissynttäreiden aikoihin Totoro koki ensi kertaa myös vauvakuumeen.

”Toista odotetaan”, Totoro paljastaa.

Lue myös: Lapsi: onni vai onnettomuus?

”Voin nyt sanoa olevani onnellinen äiti”

Nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja kertoo, että myös hän oli päättänyt, ettei tee koskaan lapsia. Hän ei koskaan kokenut vauvakuumetta. Kirjoitushetkellä hän on reilun vuoden ikäisen pojan onnellinen äiti. 

”Plussan tehtyäni en ollut mitenkään onneni kukkuloilla. Totesin vain, että raskaana ollaan. Odotus oli kuin suoraan oppikirjasta. Aborttia ei tarvinnut miettiä, sillä päätimme siipan kanssa, että lapsi saa tulla jos tullakseen”, hän kertoo.

Kirjoittaja kertoo, että lapsen synnyttyäkään hän ei ollut erityisen iloinen tai onnellinen. Lapsi tuntui omalta, mutta oudolta.

”Voisin sanoa, että olen oppinut rakastamaan tuota pikku nyyttiä tässä kuukausien varrella”, hän pohtii.

”Välistä tuntu, että oma elämä on mennyttä”, kirjoittaja tunnustaa, mutta toteaa, että se kyllä helpottaa, kun lapsi kasvaa. ”Aloin lukemaan avoimessa kursseja, ja siippa soitti aina kun poitsulla oli nälkä, jotta ovat taas matkalla yliopistolle tankkaamaan.” 

”Voisin sanoa, että en ole menettänyt elämääni. Siihen on vain tullut yksi ulottuvuus lisää”, hän toteaa.

Lue myös: Nämä kuusi asiaa yllättävät vanhemmuudessa

Oletko sinä vela (eli vapaaehtoisesti lapseton)? Nostaako vauvakuume sittenkin päätään? Oletko ehkä lapsettomuuspäätöksestä huolimatta saanut lapsia?

Lue lisää tarinoita ja osallistu keskusteluun: Me, joiden ei koskaan pitänyt tehdä lapsia

Mitä mieltä olet artikkelista?