"Erossa ei ole kyse siitä, kumpi saa lapsen. Lapsi ei ole tavara jonka omistuksesta tapellaan, vaan pitää ajatella lapsen parasta ja miettiä, mikä on luonnollinen jatkumo lapselle"

Viimeksi päivitetty 8.5.2009

Tiina Salminen on etä-äiti: hänen Roope-poikansa asuu viikot isänsä luona.

Päätöksensä Tiina teki poikansa parasta ajatellen. Silti ympäristö on ollut kärkäs tuomitsemaan: Jotkut jopa väittävät, että Tiina on huono ja vastuuton, lapsensa hylkäävä äiti.

Vaikea päätös

Päätös etä-äitiydestä oli vaikea, eikä Tiina aluksi olisi halunnut antaa periksi.

”Erotessamme aluksi taistelin pojasta, mutta lopulta koin, että riitaisat vanhemmat ja oikeustappelu eivät olleet hyväksi pojalle. En halunnut, että poika kasvaa tilanteessa, jossa vanhemmat tappelevat koko ajan”, Tiina kertoo.

Tiina tuli siihen tulokseen, että on tehtävä, mikä on Roopelle parasta. Riitely ei auttaisi ketään.

Koti-isästä lähi-isäksi

Tiinan entinen mies oli jo ollut Roopen vauva-aikana pitkään koti-isänä.

”Poika oli tottunut olemaan isänsä kanssa enemmän minun ollessa töissä. Erossa ei ole kyse siitä, kumpi saa lapsen. Lapsi ei ole tavara jonka omistuksesta tapellaan, vaan pitää ajatella lapsen parasta ja miettiä, mikä on luonnollinen jatkumo lapselle”, Tiina sanoo.

Epäilys ja paha olo

Varsinainen eron tekeminen oli juuri niin rankkaa, kun se useimmille eroaville on.

”Olin aivan sekaisin. Pakkasin tavarat, kun poika ja isä eivät olleet kotona. En juuri muista tuosta päivästä mitään muuta kuin sen, että itkin valtavasti ja menin isoveljeni luokse kertomaan, mitä oli tapahtunut.”

Heti eron jälkeen eniten pelotti, että oliko päätös sittenkään, kaikesta huolimatta, oikea.

”Mietin, jatkuuko pojan elämä entisellään, onko kasvuympäristö edelleen rauhallinen ja rutiininomainen, jatkuuko siisteys sellaisenaan, jaksaako pojan isä ja niin edelleen.”

Oma ilo katosi

Myös omat ilonaiheet olivat vähissä.

”Jonkin verran lohtua toi ajatus, että pojan elämässä asiat jatkuivat sellaisina kuin mihin hän oli tottunut. Omasta puolestani en iloinnut mistään vaan ehkä jollain tavalla masennuin”, Tiina muistelee.

 

 

Asiat ovat kuitenkin sen jälkeen sujuneet hyvin, ja uusi arki on löytänyt uomansa.

”Viikot olen töissä ja koulussa, viikonloppuisin Roope on luonani. Koko perhe on viikonloppuna koolla, minä, Roope ja uusi avomieheni. Kun poika on täällä, elämme ihan tavallista elämää ja arkea. Noudatamme rutiineja, teemme yhdessä ruokaa, siivoamme, luemme, piirrämme, käymme ulkona leikkimässä”, Tiina kertoo.

Vaikeinta on tyhjä talo

Sunnuntai-iltaisin, ihanan viikonlopun jälkeen, mieleen hiipii pieni haikeus.

”Rankinta on, kun talo tyhjenee, avomies lähtee töihin toiselle paikkakunnalle ja Roope takaisin isänsä luokse. Päivittäisiä suukkoja ja haleja kaipaan. Juuri fyysisen kontaktin puute on ehkä pahinta.”

Miksi isä ja äiti eivät asu samassa kodissa?

Roope oli erohetkellä niin pieni, että hänen kanssaan ei silloin asiasta keskusteltu. Nyt, kun poika on jo vähän isompi, hän silloin tällöin kysyy, miksi äiti ja isä eivät asu samassa kodissa.

”Vastaamme, että äiti ja isä olivat eri mieltä asioista. Tähän ei oikein ole vielä löytynyt vastausta, joka ei olisi kaksipiippuinen, kun toisaalta opetamme, että eri mieltä saa olla, mutta äiti ja isä erosivat sen takia. Onneksi poika ei juuri keskity tähän asiaan, vaan hänelle on ihan luonnollista että äiti asuu äidin kotona ja isä asuu isän kotona.”

Suku tyrmäsi

Ympäristö on etä-äidille julma. Kun ihmiset kuulivat, että Tiinan ja hänen silloisen miehensä ero on tosiasia ja että erossa poika jäisi isälleen, ymmärrystä ei herunut juuri mistään. Erityisesti lähisuku oli jyrkästi vastaan.

”Minut tuomitsivat kaikki. Osa jopa sanoi, että hylkään lapseni. Olen huono äiti, en ole vastuullinen, lapsen paikka on äidin kanssa”, hän kertoo.

Tuomitsijoita riittää

Alkuaikoina Tiina jaksoi selitellä, mutta nykyisin hän hyväksyy, että kaikkia hänen ratkaisunsa ei miellytä. Riittää, että hän itse tietää tehneensä omassa tilanteessaan parhaan mahdollisen päätöksen.

”Tuomitsijoilta kysyn, miksi lapsen paikka on äidillä, jos on luontevampaa asua isällä? Ei ole kyse siitä, mitä äiti ja isä haluavat, vaan siitä, mikä on lapselle parasta. Nämä ratkaisut ovat aina vaikeita, asuu lapsi sitten kumman luona tahansa, mutta ne on aina tehtävä. Miksi etä-äiti olisi yhtään sen huonompi kuin etäisä?” Tiina haastaa.

”Ei ollut kyse siitä, ettenkö olisi halunnut lastani, vaan siitä että rakastin häntä niin paljon, että osasin katsoa itsekkyyden läpi ja mietin poikani parasta.”

Mitä etä-äitiys on?

Yleisen jyrkän ja tuomitsevan asenteen Tiina uskoo johtuvan paljolti siitä, että etä-äitiys on vielä paljon harvinaisempaa kuin etä-isyys. Siihen ei ole totuttu.

”On perinteisten arvojen mukaista, että lapsi jää erossa äidilleen. Jos meidän tapauksessamme olisi ollut paras ratkaisu, että lapsi jää minun luokseni, niin olisi toki tapahtunut.”

Vaikka Tiina ei asukaan poikansa kanssa saman katon alla, kokee hän olevansa täysipainoinen äiti lapselleen.

”Äiti on aina äiti, asuu hän sitten samassa talossa tai hetken matkan päässä. Läheisyys ja rakkaus eivät katso olinpaikkaa vaan sitä että lapsi tietää että äiti rakastaa ja äidille voi aina soittaa ja tulla käymään. Ja mitä äitiys on? Äitiys on sitä, että välittää, rakastaa, ja pitää huolta, kasvattaa ja opettaa. Teen näitä kaikkia asioita, ja poika on onnellinen.”

Mitä mieltä olet artikkelista?