Mistä rakentuu lapsen hyvä elämä? Sosiaalityön tohtori Susanna Helavirta kysyi lapsilta ja sai yllättävän konservatiivisen vastauksen. Lapset nimittäin nostivat äidin jalustalle. Mutta mikä merkitys isällä on? 

Viimeksi päivitetty 22.10.2012

Lapsilla teetetyn kyselyn tuloksena selvisi, että lasten mielestä hyvä elämä koostuu muutamasta peruspilarista. Tärkeimmäksi pilariksi nousi äiti.



”Kun kysyin lapsilta, mitä he tekevät kotona vanhempien kanssa, sain kaikilta vastaukseksi, mitä he tekevät juuri äidin kanssa. Äiti huomasi lasten onnistumiset ja äidille kerrottiin useammin tärkeitä asioita. Isien kanssa tekeminen ei noussut haastatteluissa esille”, Helavirta kertoo.

Juuri huomatuksi ja kuulluksi tuleminen oli lapsille tärkeää.

”Useat lapset kokivat, etteivät vanhemmat koskaan kuuntele heidän mielipiteitään. Kuulluksi tulemisella on kuitenkin myönteisiä vaikutuksia. Kuuntelemalla lasta vahvistamme tämän osallisuutta arkeen. Kuulluksi tuleminen vahvistaa myös lapsen itsetuntoa”, Helavirta sanoo.

Tulokset ovat Helavirran mukaan jaetun vanhemmuuden ideologian vastaisia.

”Äiti nousi tässä aineistossa keskiarvotiedon kautta tärkeämmäksi kuin isä. Jaetun vanhemmuuden tarkasteleminen kriittisestä näkökulmasta on tärkeää. Monet ajattelevat, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Omalla puheenvuorollani haluan säröistää jaetun vanhemmuuden keskustelua”, Helavirta sanoo.

Lue myös: Liian kiltit äidit

Isäkö turha?

Helavirran tutkimus korostaa äidin merkitystä osana lapsien hyvää elämää. Isä nousee lasten kertomuksissa esille ainoastaan perinteisenä elättäjänä ja talouden turvaajana. On kuitenkin useita tutkimuksia, joiden valossa läsnä oleva isä tukee lapsen kehitystä. 

”Voi olla että äidit ovat enemmän arjessa läsnä kuin isät. Tutkimustietoon pitää kuitenkin suhtautua kriittisesti. Näillä kysymyksillä sain kuitenkin tällaisen painotuksen”, Helavirta sanoo. 

Äititeema nousi vahvasti esille varsinkin lastensuojelun asiakkaina olevilla lapsilla. Voisiko kyse olla siitä, että tutkimukseen osallistuneet lapset eivät puhuneet todellisesta äidistä, vaan kertoivat tutkijalle idealisoidusta äitimyytistä – omasta rakkauden kaipuusta? 

”Eivät lapset tietenkään elä tyhjiössä. Ne elävät kulttuuristen mallitarinoiden ympäröiminä. Tuloksiin vaikuttavat myös omat metodini, kysymykseni sekä lasten tausta”, Helavirta sanoo. 

Helavirran mukaan on vaarallista lähteä arvioimaan isyyttä tai äitiyttä paremmaksi jonkin tietyn tutkimustuloksen pohjalta. 

”Pitää kuunnella jokaisen lapsen omaa näkemystä hyvästä elämästä. Toiselle lapselle äiti saattaa olla tärkeämpi. Toiselle lapselle taas isä”, Helavirta huomauttaa.

Lue myös: Hyvä isä 

Kaverit, papat ja koirat

Lasten kertomuksissa myös suhteet muihin ihmisiin nousivat vahvasti esille. Lapsille perhe ei tarkoittanut pelkkää ydinperhettä, vaan tärkeiden ihmisten verkkoon kutoutui suuri määrä ihmisiä ja eläimiä.

”Mikä on sisaruus- ja isovanhempisuhteiden merkitys lasten hyvinvoinnille? Aineistoni pohjalta sosiaalisten verkostojen merkitys näyttäytyi laajana”, Helavirta sanoo.

Myös kotieläimet olivat toisille lapsille hyvin tärkeitä.

”Kotieläimet olivat tutkimuksessa joillekin lapsille oikeita perheenjäseniä. Lapset tukeutuvat eläimiin silloin, kun heillä on vaikeaa ja kun mieli on pahoittunut. Olemmeko valmiita tunnustamaan, että lemmikillä on lapselle näin paljon merkitystä”, Helavirta kysyy.

Susanna Helavirta puhui lasten hyvän elämän rakennuspalikoista Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä 2012.

Lue myös:

Tulevaisuuden miesihanne: isä
Miehisyyttä on aikaisemmin mitattu kovuudella, itsenäisyydellä ja aggressiivisuudella. Tulevaisuudessa mieheys saattaa olla toista. Yhä useampi mies pitää pehmeää isyyttä miehekkäänä.

Totuus äitiydestä?
Kuumeilua? Raskaushehkua? Vauvaonnea? Ei vaan verta ja paskaa, julistavat Katja Lahti ja Satu Rämö uudessa Vuoden mutsi -kirjassaan.

Isyyden muuttuvat ihanteet
Kasvatukseen osallistuva isä ei ole mikään uusi juttu. Sääty-yhteiskunnassa ihanteena oli juuri mieskasvattaja. Tänä päivänä haikailemme jälleen itsellisen isyyden perään. Miltä mahtaa tulevaisuus näyttää? Kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto vastaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?