Yhä useammissa perheissä äiti palaa töihin ja mies jää kotiin hoitamaan lasta. Katja Lahden ja Teemu Jokisen perheessä ratkaisu on toiminut hyvin.

Viimeksi päivitetty 12.1.2009

Teemu Jokinen ja Matilda
Tärkein syy kotiin jäämiselle oli yksinkertaisesti halu olla oman lapsen kanssa.Tunnen nyt lapseni paremmin. Se on valtava tulevaisuuden voimavara”, Teemu sanoo.
Hämärä on jo laskeutunut, kun saavumme koti-isän miehittämään kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon.
Äiti Katja Lahti, 35, ottaa meidät sydämellisesti vastaan. Myös puolitoistavuotias Matilda tulee reippaasti tervehtimään vieraita. Isää ei kuitenkaan näy missään. Onko koti-isä häipynyt iltavapaalle näin haastattelupäivänä?
Isä Teemu Jokinen, 35, on vauhdikas mies. Hän saapuu paikalle muutaman minuutin kuluttua suoraa bänditreeneistä. Mutta miten rumpuja soittava yksityisyrittäjä päätyi hoitamaan lasta kotiin?
”Syitä oli lukuisia. Olin kyllästynyt työkuvioihin ja kaipasin niihin vaihtelua. Katjan työura oli taas sellainen, että hän ei voinut olla kovin kauaa pois työpaikaltaan”, Teemu kertoo.
Toinen vaihtoehto olisi ollut hankkia Matildalle hoitopaikka. Teemusta pienen lapsen vieminen hoitoon olisi kuitenkin ollut lohdutonta.
”On hyvä, että lapsi osaa ainakin kävellä ja sanoa ’pulla’ ennen kuin joutuu muualle hoitoon”, Teemu kertoo.
Tärkein syy kotiin jäämiselle oli yksinkertaisesti halu olla oman lapsen kanssa.
 ”Meillä on nyt tiukempi side toisiimme, jos vertaan siihen, että olisin vain illalla lallatellut Matildalle. Tunnen nyt lapseni paremmin. Se on valtava tulevaisuuden voimavara”, Teemu sanoo.
Irti äitimyytistä
Naiset saattavat kokea pienten lasten hoitamisen omaksi reviirikseen. Silloin lapsia hoitava mies voi olla jopa uhka naisen identiteetille. Katja ei kuitenkaan ole perinteinen nainen. Kun Matilda oli vuoden, Katja oli täysin kypsä palaamaan työelämään.
”Äitiyslomalle jääminen oli alun perinkin minulle valtava shokki. Olin yhtäkkiä revitty pois omista sosiaalisista ympyröistäni. Kaipasin työpaikalle jääneitä ystäviäni”, Katja kertoo.
Pienen Matilda-tytön jättäminen isän huostaan ei tuntunut Katjasta lainkaan vaikealta.
”Tiesin, että Matilda on parhaassa mahdollisessa hoidossa”, Katja sanoo.
Alkukankeutta
Ensimmäiset päivät yksin lapsen kanssa jännittivät Teemua.
”Pelkäsin, ettei Matilda tykkää olla minun kanssa kahdestaan. Pelkäsin, että Matilda haluaa äidin takaisin kotiin”, Teemu kertoo.
Pelko osoittautui turhaksi, sillä Teemu ja Matilda ovat tulleet todella hyvin toimeen. Lastenhoitoon liittyi kuitenkin pieniä asioita, joihin Teemu ei ollut varautunut.
”Minulle oli yllätys, miten vaikeaa pukeminen voi olla. Olen aika kömpelö käsistäni, joten pukemisessa on ollut paljon harjoittelemista”, Teemu kertoo.
Lapsen kiukuttelut olivat myös Teemulle uusi juttu.
”Kun olin töissä, Matilda oli aina minun seurassa kiltisti. Nyt tilanne on kääntynyt. Ruoan syöttäminen on hyvä esimerkki. Se joka on päivisin kotona, sille kiukutellaan ja sen päälle heitetään ruokaa”, Teemu kertoo.
”Katja riehuu lapsen kanssa enemmän. Minä leikin puolestaan rauhallisemmin. Katja on
myös paljon päättäväisempi Matildan kanssa”, Teemu kertoo.

Lastenhoitoa isän tyyliin
Pääpuitteiltaan koti-isän päivä on varsin samanlaista kuin useiden äitien. Päivä rytmittyy puistoreissujen, päiväunien ja ruokailujen mukaan. Katjan ja Teemun luonne-erot tekevät kuitenkin isän kanssa vietetystä päivästä varsin erilaisen.
”Katja riehuu lapsen kanssa enemmän. Minä leikin puolestaan rauhallisemmin. Katja on myös paljon päättäväisempi Matildan kanssa. Katja esimerkiksi syöttää aina vähintään puoli lautasellista, vaikka lapselle ei kelpaisi. Itse ajattelen, että jos ei syö, niin annan olla ja tulkoon sitten myöhemmin syömään lisää”, Teemu kertoo.
Ruokakurin lisäksi myös isän ateriasisällöt eroavat äidin kokkauksista.
”Olen yrittänyt toteuttaa, mitä ylin johto käskee, mutta salaa syömme kuitenkin aika paljon nakkeja”, Teemu paljastaa.
Hyvästä yrityksestä huolimatta kaikki ateriat eivät ole olleet Katjan mieleen.
”Kun kuulin, että Matilda oli syönyt pihviä neljällä hampaallaan, annoin luvan einesruokien syömiseen”, Katja sanoo ja nauraa päälle.
Teksti: Jarkko Uro
Kuvat: Tiina Pokkinen
Lue lisää vanhemmuudesta:
Mitä mieltä olet artikkelista?