Norjalaiseen Bringsverdin perheeseen odotettiin kolmosia. Ultrassa näkyi kolme sydämensykettä, mutta lopulta vain yksi vauvoista selvisi.

Viimeksi päivitetty 27.2.2012

Norjalaiset Anne Malene Engemyr Bringsverd ja Øystein Bringsverd olivat olleet yhdessä vasta kolme kuukautta, kun raskaustesti näytti positiivista. Anne Malenella on PCO, joka voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa, ja tuolloin hän söi myös ehkäisypillereitä. Raskaus oli kaukainen ajatus.

”Se tapahtui hyvin äkkiä, mutta olimme erittäin tyytyväisiä. Øystein oli niin onnellinen, että hän vuodatti kyyneleitä”, kertoo Anne Malene.

Hän sanoo, että kaiken myöhemmin tapahtuneen jälkeen on absurdia ajatella, että hän saattoi tulla tuolloin raskaaksi, ja vieläpä pillereitä käyttäessään.

Ilo raskaudesta on kuitenkin lyhytaikainen. Raskausviikolla kahdeksan Anne Malene sai keskenmenon. Uuden raskauden alulle saamiseen tarvittiin hormonihoitoja.

”Vuotta myöhemmin tulin raskaaksi uudelleen, mutta silläkin kertaa sain keskenmenon raskausviikolla kahdeksan.”

Anne Malene ja Øystein vaihtoivat gynekologia. Uusi gynekologi oli erikoistunut PCO :n hoitoon.

”Pelkäsin, että emme olisi koskaan vanhempia. Me, jotka olimme niin lapsirakkaita!”

Raskaus piti keskeyttää

Yli vuoden yrittämisen jälkeen hormonihoidot toivat tulosta ja Anne Malene tuli raskaaksi kolmannen kerran. Mutta raskaus ei päätttynyt tälläkään kertaa onnellisesti. Kävi ilmi, että äidin vatsassa kasvavalla poikavauvalla oli selkärankahalkion vakavin tyyppi.

”Meille kerrottiin, että hän kuolisi. Se oli valtavan rankkaa.”

Lääkärit suosittelivat heitä keskeyttämään raskauden. 7.1.2009, raskausviikolla 21, Anne Malene synnytti pienen pojan.

”Hän oli niin pieni. Sain pitää häntä sylissäni, se tuntui hyvältä. Päätimme antaa hänelle nimen Lukas.”

Vanhemmat halusivat Lukakselle oman haudan. He ajattelivat, että jos he eivät enää koskaan saisi lapsia, olisi heillä ainakin paikka jossa käydä muistelemassa Lukasta.

”Kaikki sairaalassa välittivät ja osoittivat meille valtavasti myötätuntoa. Mutta kun saavuimme synnytyssairaalasta kotiin ilman lasta…se tuntui niin tyhjältä. Enemmän kuin koskaan pelkäsimme, että emme milloinkaan saa lapsia.”

Lue myös: Odotuksen odotus

Neljännellä kerralla lykästi

Pari ei luovuttanut, vaan jatkoi sitkeästi. Kuusi viikkoa myöhemmin Anne Malene aloitti uuden hormonikierroksen, pillerimuodossa ja ruiskeina. He menivät naimisiin 16.5.2009, ja juuri ennen häämatkaa Anne Malene sai tietää olevansa jälleen raskaana.

”Olimme olleet raskautumisen suhteen rennompia, se ei ollut juuri tuolloin sellainen pakkomielle kuin aiemmin. Kuukautta myöhemmin olisimme olleet menossa Tanskaan keinohedelmöitykseen. Mutta yhtäkkiä olinkin raskaana aivan tavalliseen tapaan.”

Lue myös: Lapsettomuudesta stressiä vai toisin päin?

Tämä oli neljäs kerta kun Anne Malene oli raskaana. Hän oli kauhuissaan. Raskautta tuettiin injektioilla joka neljäs päivä: ruiskeiden tarkoituksena oli saada keho pitämään sikiö sisällään. Normaalisti samaa ruisketta käytetään ovulaation avittamiseen.

”Sain paljon seurantaa ja tukea, kaikin tavoin. Minulle tarjottiin myös keskusteluja papin ja psykologin kanssa, mutta päätin sen sijaan puhua Øysteinin, perheen ja ystävien kanssa, ja se auttoi minua. Siltikään en osannut olla luottavainen tälläkään kertaa. Tavallisesti raskaus on täynnä iloa ja odotusta, ja minusta on vähän surullista, että en ole kokenut sitä. Kun olin raskaana tämän neljännen kerran, olin peloissani koko ajan. Tai lähes koko ajan. Aina kun ultraäänitutkimuksissa havaittiin että kaikki oli hyvin, olin joitakin päiviä huojentunut. Ja sitten olin taas huolissani​​”, Anna Malene muistelee.

Iso ja terve tyttö

Tällä kertaa kaikki meni hyvin. 10 päivää lasketun ajan jälkeen synnytys alkoi, ja 12 tunnin aherruksen päätteeksi Anne Malene synnytti tytön. Celine painoi tasan neljä kiloa, oli 51 cm pitkä ja täysin terve. Päivämäärä oli 26.1.2010.

Kahden keskenmenon ja kuolleena syntyneen lapsen jälkeen syntyi viimein Celine, terve ja hyvinvoiva nelikiloinen tyttö. 

”Se oli upea tunne. Itkimme ilosta. Oli niin mahtavaa, että saimme viimein kokea sen.”

Øystein ja Anne Malene halusivat yrittää toista lasta mahdollisimman nopeasti. Kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen Anne Malene aloitti jälleen hormonihoidot. He yrittivät myös keinohedelmöitystä. Mutta mitään ei tapahtunut.

”Epäonnistumiset alkoivat tuntua liian rankoilta ja päätimme pitää yrityksestä tauon. Keskityimme Celineen ja lohduttauduimme sillä, miten onnekkaita olimme, kun olimme saaneet hänet.” 

Raskaana taas – niitä on enemmän kuin yksi!

Tammikuussa 2011 Anne Malene huomasi olevansa jälleen raskaana. Ja tällä kertaa hänestä tuntui, että vauvoja on vatsassa enemmän kuin yksi.

”Olin aivan sokissa, kun näimme ultrassa kolme sydämensykettä. Me riemuitsimme! Samalla se oli pelottavaa - kolmosraskaudet ovat riskialttiita.”

Pelko osoittautui aiheelliseksi, sillä raskausviikolla 12 yksi sikiöistä kuoli. Kuollutta vauvaa ei otettu kohdusta pois, mutta raskautta seurattiin entistä tarkemmin. Kaksi jäljelle jäänyttä vauvaa olivat poika ja tyttö, ja molemmilla oli oma istukka.


Anna Malene raskaana jälleen. Vatsassa olleista kolmosista ensimmäinen kuoli viikolla 12. Tässä kuvassa kaksi sikiötä on vielä elossa, mutta kaksi päivää kuvan ottamisen jälkeen toinen vauvoista kuoli, raskausviikolla 24.

Eräänä aamuna Anne Malene heräsi läpimärkänä. Kävi ilmi, että hän vuoti lapsivettä, poikavauvan sikiöpussi on tyhjenemässä vedestä. Gynekologi tutki äidin huolellisesti ja totesi, että poika on kuollut. Muutaman päivän kuluttua vuoto loppui. Seuraavalla kontrollikäynnillä sekä äiti että gynekologi äimistyivät: sikiöpussi olikin täyttynyt uudestaan lapsivedellä ja ultraruudulla näkyi elävä poika.

”Gynekologi sanoi, ettei hän ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Poika olikin elossa!”

Jo raskausviikolta 16 lähtien Anne Malene tunsi vauvojen liikkeet. Seuraavien viikkojen aikana kaksi vilkasta lasta potki vatsassa. Äiti erotti molempien vauvojen potkut ja alkoi tosissaan odottaa kaksosia.

”Samaan aikaan minulla oli tunne, että emme voi olla niin onnekkaita että molemmat vauvat selviäisivät. Olin koko ajan sanonut, että olisimme iloisia, jos edes yksi kolmosista selviäisi hengissä. Tavallaan olimme tietoisia siitä, että jotain tapahtuisi. Mutta nautimme ja toivoimme tietenkin koko ajan, että raskaus sujuisi hyvin molempien jäljellä olevien sikiöiden kohdalla”, hän sanoo.

Onko vauva kuollut?

Kaksi sikiötä jatkoi normaalisti kasvuaan äidin kohdussa. Kunnes tuli raskausviikko 24. Anne Malene ei enää tuntenut toisen vauvan potkuja, ja epäili pahinta. Sairaalassa epäilys vahvistettiin. Tyttö oli kuollut.

”Vauvan poisottaminen ei ollut siinä tilanteessa kiireellistä. Keskityimme täysillä viimeisen elossa olevan selviämiseen.”

Kaksi viikkoa myöhemmin 26. viikolla raskaana oleva Anne Malene pääsi kotiin, mutta vauvan vointi tarkistettiin joka viikko ultraäänellä. Kolmosista ensimmäisenä, raskausviikolla 12 kuollut sikiö ei enää näkynyt ultrassa, mutta raskausviikolla 26 menehtynyt tyttösikiö näkyi joka ultrauskerralla.

”Niin kauan kuin kaikki oli jäljellä olevalla pojalla hyvin, päätimme keskittyä siihen. Mutta se vaati paljon ajatustyötä. Meille ei tulisikaan kolmosia eikä kaksosia, vaan yksi lapsi.”

Tyttövauva sai nimekseen Isabel. Vanhemmat eivät koskaan saaneet tietää miksi hän kuoli.

Synnytys ja hautajaiset

Anne Malene pelkäsi alatiesynnytystä, koska myös kuollut tyttövauva piti synnyttää. Hän pyysi 
keisarinleikkausta ja siihen suostuttiin. Sektio varattiin raskausviikolle 37+5. Kaikki sujui hyvin ja poikavauva, Sebastian, näki päivänvalon 17.10.2011. Hän painoi 2 530 grammaa ja oli 48 cm pitkä.


Lokakuussa 2011 syntyi Sebastian, kolmosista ainoa elossa selvinnyt vauva. 

Pojalla oli syntyessään kampurajalka ja hän joutuu läpikäymään jalan kipsauksen, leikkauksen ja vetohoidon. Se tuntuu vanhemmista kuitenkin pieneltä murheelta.

”Hän on terve! Uskon, että hän aikoo elää pitkään”, sanoo Anne Malene hymyillen.

Puolentoista viikon kuluttua synnytyksestä vastasyntyneen vanhemmat seisoivat hautausmaalla. Isabel haudattiin.

 He kysyivät, voitaisiinko Isabel laittaa Lukaksen kanssa samaan hautaan, mutta se ei onnistunut, sillä Lukaksen hautaamisesta oli vasta niin vähän aikaa. Sen sijaan Isabel sai haudan Lukaksen vierestä, ja lapsille tuli yhteinen hautakivi. Kovia kokeneista vanhemmista se tuntui hyvältä.

Onnellinen perhe

Nyt Anne Malene, Øystein, Celine ja Sebastian voivat hyvin. Kun Celine herää aamulla, on kaksi vuotta nuorempi veli Sebastian ensimmäinen asia, jota hän kysyy.

”Osaamme keskittyä elämän myönteisiin asioihin. Tunnemme itsemme uskomattoman onnekkaiksi, kun meillä on nämä kaksi lasta. Olemme onnellinen perhe!”


Anne Malene ja lapset Celine, 2 vuotta ja Sebastian, 3 kuukautta.

Yritättekö saada vielä lisää lapsia?

”Emme, tämä oli meidän viimeinen raskautemme. En uskalla enää kokeilla. Olemme  tyytyväisiä ja onnellisia näistä kahdesta ihanasta lapsesta.”

 

 

 

 

Teksti: Heidi Elin Nupen
Kuvat: Bringsverdin perheen kotialbumi

Lue myös:

Lapseni syntyi kuolleena

Keskenmenon syy jää usein arvoitukseksi

Mitä tehdä, kun toivottu raskaus ei ala?

 

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliMitä lapselle tapahtuu, jos molemmat vanhemmat kuolevat?
Seuraava artikkeliVaunuilla bussiin – ilmaiseksiko?
JAA