Vaikka äitiyttä pidetään kutsumuksena, joka tuo mukanaan vääjäämättä enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita, kaikki äidit eivät koe vanhemmuutta iloisena asiana.

Viimeksi päivitetty 1.7.2016

Aihe on tabu varsinkin nykyisessä vanhemmuuskulttuurissa, jossa etenkin äidin ajatellaan uhraavan itsensä vanhemmuuden alttarilla. Aiheesta on vaikea puhua, koska keskustelut pyörivät usein lasten hyvinvoinnin ympärillä. Vanhempien tunteet ovat usein keskustelussa sivuseikka.

Vau.fi pyysi ihmisiä kertomaan omista tunteistaan anonyymisti. Aihe on tärkeä, sillä negatiivisia tunteita voi olla vaikea käsitellä yltiöpositiivisessa äitikulttuurissa. Tässä otos kirjoittajien syistä ahdistaviin tuntemuksiin.

Kun joku vaatii huomiota 24/7

”En koskaan ole kokenut haluavani lapsia. Lapset lähinnä ärsyttivät minua. Koin, että heistä on taloudellista haittaa. Tulin kuitenkin raskaaksi ja päätimme mieheni kanssa pitää lapsen”, Kara-nimellä asiaa kommentoiva äiti kertoo.

Lapsen isä on ollut Karan apuna alusta alkaen ja hän on päässyt nauttimaan omista harrastuksista myös vauvavuoden aikana. Taaperokausi ottaa kuitenkin tällä hetkellä koville.

”Nyt kun lapseni on 1,5-vuotias, tuntemukseni lapsettomalta ajalta ovat ruvenneet käymään toteen. Nilkoissani roikkuu 24/7 huomiota hakeva räkänokka, jonka päiväkotimaksuihin, vaatteisiin ja vaippoihin ylimääräiset varat hupenevat. Lapsi kiusaa koiraa, hakkaa ja puree minua. Hempeitä tunteita häntä kohtaan herää lähinnä silloin, kun hän nukkuu”, Kara kertoo.

Aikuisten juttuja ikävä

Kun lasta on yritetty pitkään, mielikuvat perhe-elämästä saattavat olla hyvin ruusuisia. Todellisuus on kuitenkin toista.

”Lääkäri sanoi, ettemme välttämättä koskaan saa lasta. Hoidoilla saimme kuitenkin meidän maailman keskipisteen kotiin”, nimimerkki Cg78 kertoo.

Kun raskaus on ollut monen mutkan takana, kulkemaansa tietä alkaa helpommin epäillä.

”Alun suurien vaikeuksien ja riittämättömyyden keskellä on tullut monestikin mieleen, että olisiko sitten ollut parempi jäädä lapsettomaksi. Omaa aikaa ei ole ollut noin 15 kuukauteen. Meillä ei ole suvussa tai ystävissä ihmisiä, jotka innosta kiljuen hoitaisi suuritarpeista lasta”, nimimerkki kirjoittaa.

Lapsen syntymän jälkeen perhe on joutunut luopumaan paljosta sellaisesta, mikä aikaisemmin tuotti heille iloa.

”Vanhempien kahdenkeskiset viininmaistelut, lomamatkat, kesäreissut autoillen yms. ovat kaikki jääneet. Niitä on oikeasti kovin ikävä”, nimimerkki kirjoittaa.

Äidin saattaa olla vaikeampi päästä töihin

Työelämä vaatii paljon ja kilpailu työmarkkinoilla on kovaa. Kaikilla aloilla äitiys ei taivu kovinkaan helposti työelämän vaatimuksiin.

”Joskus toivon, että olisimme malttaneet odottaa vähän pidempään, sillä saimme esikoisen, kun yliopisto-opintoni olivat vielä kesken”, nimimerkki maisteriäiti kirjoittaa.

Kirjoittaja uskoo, että olisi päässyt helpommin kiinni työelämään ilman lapsia.

”Välillä vaikuttaa, että mahdolliset työnantajat eivät ole kiinnostuneita palkkaamaan minua, kun CV:ni näyttää reikäiseltä”, hän kertoo.

Sukulaiset asuvat kaukana, joten myös lastenhoitoapu on pitkän järjestelyn takana.

”Elämä lasten kanssa tuntuu raskaalta. Muistelen kaiholla aikaa ennen lapsia”, hän kertoo.

Vastuu saattaa painaa mielen maahan

Etenkin vanhemmuuden alkutaipaleella epäilevät ajatukset saattavat täyttää mielen.

”Varsinkin ensimmäisten 3 kuukauden aikana kaduin. Vieläkin välillä käy mielessä, että mitähän se elämä olisi ilman tätä palleroa”, Lea-nimellä kirjoittava äiti kertoo.

Lea oli yhdessä miehensä kanssa yli 15 vuotta ennen raskautta.

”Olemme aina ajoittain molemmat miettineet, oliko tämä nyt se fiksuin veto. Oman ajan menetys, täysin uudet sosiaaliset kuviot ja jatkuva huonouden tunne on ollut rankkaa”, Lea kertoo.

Lean osalta suuri vastuu lapsesta on yksi tunteita myllertävä seikka.

”Ajatus siitä, että on vastuussa tästä pienestä miehestä, että sinusta riippuu, millainen elämä hänelle muodostuu, siitä saa kylmiä väreitä”, Lea kirjoittaa.

Nopeasti perhe-elämään – oliko sittenkään oikea ratkaisu?

Siinä missä toiset ovat olleet pitkään yhdessä ja ehkäpä tottuneet lapsettoman pariskunnan elämään, toiset taas tekevät lapset nopealla aikataululla.

”Toivon, että olisimme mieheni kanssa malttaneet hieman odottaa ja opetella yhteiseloa. Tulin raskaaksi puoli vuotta häiden jälkeen ja alle vuosi ensitapaamisesta. Ihan kahdestaan emme ole kovin pitkästi olleet”, Reetta-nimellä kirjoittava äiti kertoo.

Nyt Reetan pitää saattaa myös opintonsa päätökseen pikkulapsiarjen keskellä. Yhteistä aikaa puolison kanssa ei ole nimeksikään.

”Pikkulapsiarki on ollut väillä uskomattoman rankkaa”, Reetta kertoo.

Reetta pitää itsensä positiivisena ajattelemalla tulevaa.

”Jos vain terveyttä riittää, kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, työelämää, harrastuksia ja lomia ehtii vielä kokea”, Reetta huomauttaa.

”Sidoin itseni väärään ihmiseen”

Myös puolisolla on suuri merkitys siihen, miltä äitiys tuntuu. Tiedetään esimerkiksi, että synnytysmasennus on selvästi yleisempää äideillä, joiden puolisot eivät osallistu vauvan hoitoon millään tavalla.

”Kadun, sillä äitiyden myötä olen luonut katkeamattoman siteen ihmiseen, joka on osin tehnyt elämästäni helvettiä. Lapseni isä on kohdellut minua kuin roskaa, yrittänyt saada minut tuntemaan itseni arvottomaksi julmin tavoin. Väkivallan pelko ja halventaminen olivat arkipäivää”, äiti kirjoittaa.

Tilanne johti eroon.

”Elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta”, hän kertoo.

Lapset tosin sitovat entisen pariskunnan edelleen yhteen.

”Lapselle tuo ihminen on rakas ja he viihtyvät hyvin yhdessä. Olemme päätyneet yhteishuoltajuuteen. Ongelmatonta se ei ole ollut, mutta paljon helpompaa kuin aikaisemmin”, hän kertoo.

”Ihana pallo jalassani”

Kaikki vastaajat aloittivat tai lopettivat vastauksensa puolustellen, että he rakastavat lastaan, eivätkä luopuisi lapsestaan mistään hinnasta: Negatiivisia tunteiden esille tuomista täytyy jollain tavalla puolustella keskusteluilmapiirissä, jossa lapset menevät aina vanhempien tunteiden edelle.

Kommentteja kyselyyn tuli kaikkiaan 23.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliPieni pulloruokintaopas
Seuraava artikkeliTäydellinen someäiti – tunnistatko tyypin?
JAA