Nata on komennettu vuodelepoon. Arjen kiireiden hellitettyä on siis aikaa ajatella vaikka mitä. Kuten esimerkiksi, että mitäs ne vauvat oikeastaan tarvitsevatkaan…

Viimeksi päivitetty 6.3.2024

KOLMOSEN laskettuun aikaan on vielä tovi jäljellä, mutta erinäisiä synnytyksen alkamiseen viittaavia oireita on alkanut ilmetä säännöllisen epäsäännöllisesti.


 


Eli todella usein, mutta ei kuitenkaan vielä niin usein tai pitkäkestoisesti, että olisi itse synnytys käynnistynyt tai että en olisi enää kotona pärjäillyt ja olisi ollut pakko lähteä näytille synnärille…

Molemmat meidän lapset ovat syntyneet suunnitellulla sektiolla.

Oikeastaan mullahan ei ole kokemusta luonnollisen synnytyksen alkamisesta, tai edes oikeista synnytyssupistuksista. Molemmat meidän lapset ovat syntyneet suunnitellulla sektiolla.

Mutta silti, joka päivä ja varsinkin joka ilta, kellotan supistuksia ja mietin että mitäs kaikkee kotona onkaan vielä tekemättä, mitä pitäisi olla valmiina ennen kolmosen syntymistä..? Ja vastaus on: vaikka ja mitä!

TILANNEHAN on nyt se, että jouduin jäämään sairauslomalle ja vuodelepoon ennen varsinaisen mammaloman alkua. Johtuuko se iästä, vai raskauksien määrästä että alkaa paikkoja kolottaa aiemmin ja lapsi meinaa putkahtaa ennen aikojaan pihalle?!

Ja mikä ihme siinä on, kun synnytys lähenee, keksit mitä ihmeellisimpiä asioita mitä pitäisi järjestää uudelleen tai siivota JUURI NYT.

Vaikka joku paikka olisi ollut koskematon hyvinkin pitkään etkä ole uhrannut ajatustakaan sille viimeisen parin vuoden aikana, niin NYT heti se olisi laitettava kuntoon ja saatava valmiiksi.

Mikä ihme siinä on, kun synnytys lähenee, keksit mitä ihmeellisimpiä asioita mitä pitäisi järjestää uudelleen tai siivota JUURI NYT.

Olen kyllä havainnut tätä tietynlaista pesänrakennusviettiä jo jonkin aikaa itsestäni, mutta varsinkin nyt kun jäin kotiin, to do-lista kasvaa päivittäin hyvää vauhtia. Ja kun ei tosiaan pitäisi tehdä nyt mitään ylimääräistä…

YKKÖSELLÄ ei ollut aikanaan mikään kiire pois yksiöstään, vaan hän istui siellä tyytyväisenä valtaistuimellaan kevyesti yli lasketun ajan.

Siinä sitten neuvolassa yliaikaiskontrollissa alettiin tutkimaan tilannetta tarkemmin, ja huomattiin että hänhän on siellä perätilassa.

Jalat ristissä kotiin odottelemaan yhteydenottoa sairaalasta, ja siinä sai vielä muutaman päivän odotella ennen kuin sitten päästiin tapaamaan hänet.

Kakkosen kohdalla taas haluttiin välttää vastaava loppuraskauden jännitysmomentti, ja raskautta seurattiinkin alusta asti sairaalassa.

Itseäni jännittää se, että miten päin kolmonen on mahassa ja toisekseen myös se, että osaanko tunnistaa ne oikeat supistukset ajoissa.

Hän oli löytänyt heti sen ykkösen muovaaman valtaistuimen, ja viihtyi siinä loppuun asti.

Sektiopäivä sovittiin hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, mutta ei siis kakkosellakaan mikään kiire koskaan pihalle tullut…

Kolmonen on yllättänyt meidät jo monella tavalla raskauden aikana, ja en yhtään ihmettelisi jos hän keksisi vielä jonkun yllärin meille, kuten päättäisi yhtäkkiä alkaa syntymään ennen laskettua aikaa.

Toki tämä olisi hyvinkin mahdollista ja luonnollista, mutta itseäni ehkä enemmän jännittää se, että miten päin kolmonen on mahassa ja toisekseen myös se, että osaanko tunnistaa ne oikeat supistukset ajoissa. Jos niitä siis edes tulee.

LISÄKSI olen koittanut kovasti muistella ja miettiä mitä kaikkea vastasyntynyt edes tarvitsee?! Turvallisen ja lämpimän sylin lisäksi siis…

Faktahan tämän raskauden kohdalla on se, että me ei olla hankittu juuri mitään! Ja nyt varsinkin kun kolmonen toisinaan nostaa pientä hikeä pintaan, että synnytys olisi muka käynnistymässä, mietin yhä kuumeisemmin että mitä tavaroita vielä puuttuu.

Vaikka kakkosen syntymästä ei nyt niin montaa vuotta olekaan, on nämä samat asiat jotenkin vaan aina käytävä läpi.

Aina pitää muistella omien kokemusten pohjalta, että mitkäs olikaan oikeasti edes hyödyllisiä ja tarpeellisia juttuja.

Alkaa pohdinta ja googlettelu, että mitä kaikkea vastasyntynyt tarvitseekaan. Vaikka ei todellakaan olisi eka kerta, kehitys kehittyy huimaa vauhtia myös kaikkien vauvatarvikkeiden osalta, ja jotenkin niitä hankintoja vaan haluaa aina jonkun listan avulla varmistaa, ettei vaan mitään jäisi puuttumaan.

Aina pitää myös muistella omien kokemusten pohjalta että mitkäs olikaan oikeasti edes hyödyllisiä ja tarpeellisia juttuja, mitkä kivoja ”bonuksia” (joita ilmankin olisi voinut elää) ja mitkä taas niitä juttuja, jotka lähti kiertoon alta aika yksikön.

Mutta jotenkin kun ollaan joka kerta kuitenkin päädytty ainakin osittain siihen perhepetiin, ja imetys on aina sujunut, ja kakkoseltakin oli jäänyt muutamia ihan vastasyntyneen vaatteita talteen…niin en oikeastaan tiedä mitä oikeasti edes tarvitaan. Kuitenkin lähes päivittäin lisään jonkun asian ostoslistalle, hups.

ELI SYNNYTYS lähenee, remonttisuunnitelmia (jotka mies on täysin kieltänyt toteuttamasta tällä hetkellä) pyörii päässä ja hankintalista vauvatarvikkeiden osalta pitenee.

Ei sopis meikäläisen luonteelle yhtään, että synnytys käynnistyisi yhtäkkiä yllättäen etuajassa.

Ei sopis kyllä meikäläisen luonteelle yhtään, että synnytys käynnistyisi yhtäkkiä yllättäen etuajassa ja kaikki ei olisi valmiina.

Mutta kolmonen tulee kun hän on valmis, ehkä voin sen ostoslistan delegoida sitten eteenpäin…

Kuka Nata?
Nata bloggaa omista kultakimpaleistaan, elämän suurista kysymyksistä ja sydämen asioista. Mitä vanhemmuus on opettanut tähän asti ja miten elämä muuttuu taas kun perhe kasvaa? Mistä kaikesta muusta voi ja saa haaveilla kun lapsetkin on vielä pieniä? Miten pidetään huolta itsestä ja parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä? Hyppää mukaan blogini matkaan ja jatketaan keskustelua instagramissa, josta löydät minut nimimerkillä kultakimpaleita. Siirry Natan blogin etusivulle.
Mitä mieltä olet artikkelista?