Viimeksi päivitetty 4.11.2025
Käytännössä erilaisia harrastuksia tarjotaan lapsille jo pienestä pitäen, aina vauvauinnista satujumppaan ja taaperosirkukseen. Vaihtoehtojen määrä on niin valtava, että moni vanhempi voi helposti ajatella, että pienenkin lapsen täytyy harrastaa jotain. Näin ei kuitenkaan ole.
”Lasta voi kyllä rohkaista harrastamaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti, mutta ala-asteikäisenkään lapsen ei tarvitse välttämättä harrastaa kodin ulkopuolella”, psykologi Janette Ojaniemi kertoo.
Mikäli lapsi kuitenkin haluaa harrastaa, aikuisen vastuulla on huolehtia siitä, ettei harrastaminen ala viemään liikaa voimia.
”Esimerkiksi 3–4-vuotiaiden lasten tulisi viettää riittävästi myös aikatauluttamatonta aikaa kotona vanhempien kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää se on – ja aikuisten on hyvä muistaa, että lapsi saa myös tylsistyä.”
Lapsen tulisi aina harrastaa omasta halustaan
Lapsilla, aivan kuten aikuisillakin, on yksilöllisiä eroja sen suhteen, kuinka paljon ja usein jaksaa harrastaa. Esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevat lapset voivat olla kuormittuneempia päiväkodin jälkeen, jolloin illat on parempi rauhoittaa kotona oleskelulle. Toisaalta taas touhukkaat lapset saattavat hyvinkin jaksaa käydä iltaisin vielä harrastamassa.
”Parhaimmillaanhan harrastus voi tukea lapsen sosiaalisia taitoja ja tuoda uusia kavereita. Harrastusten kautta lapsi oppii myös tunnesäätelytaitoja, sisukkuutta ja pettymysten sietämistä. Kun lapsi saa onnistumisen kokemuksia, hänen itsetuntonsa kasvaa.”
Lasta ei kuitenkaan koskaan tulisi pakottaa harrastamaan – ei, vaikka vanhempi ajattelisikin siitä olevan lapselle tulevaisuudessa hyötyä.
”Lapsella on sisäsyntyinen tarve miellyttää vanhempaa, ja jos harrastus on aloitettu vanhemman toiveesta, lapsi saattaa alkaa harrastaa vanhempaa varten. Lapsen mielialaa olisikin hyvä seurata ja keskustella lapsen kanssa esimerkiksi siitä, mikä harrastuksessa on kivaa ja mikä ei.”
”Vanhemman on hyvä pysähtyä miettimään myös sitä, miksi lapsen harrastaminen on hänelle niin tärkeää. Harrastukseen pakottaminen voi pahimmillaan luoda huonoa ilmapiiriä lapsen ja aikuisen välille.”
Harrastaa voi myös kotona
Pienelle lapselle on tyypillistä kiinnostua useista asioista ja kokeilla erilaisia harrastuksia. Ojaniemen mukaan tällaiset lajikokeilut tulisi sallia lapselle – harrastamisessa kun tulisi aina mennä lapsen oma mielenkiinto edellä.
”Samalla laillahan aikuisetkin kokeilevat esimerkiksi eri työpaikkoja ja testaavat, mikä on hyvä.”
Joskus harrastaminen voi olla mukavaa, mutta lapsi saattaa silti väsyä. Monesti jo ala-asteikäisillä saattaa olla useita treenikertoja viikossa, eikä kalenterissa välttämättä riitä tilaa kuin yhdelle lajille.
”Jos lapsi alkaa olla tavallista itkuisempi, kiukkuisempi tai hän nukkuu huonommin, voivat ne olla merkkejä siitä, että jokin asia arjessa kuormittaa. Toki syynä voi olla jokin muukin kuin harrastus, mutta on hyvä seurata, millä mielellä lapsi menee harrastauksiin ja tulee sieltä pois. Jos lapsi on selvästi uupunut harrastuksista, on aikuisen tehtävänä karsia niitä.”
Jos lasta täytyy kuskata harrastuksiin useita kertoja viikossa, voi se kuormittaa lapsen lisäksi myös aikuista. Ojaniemi muistuttaakin, ettei harrastamisen tarvitse aina tapahtua kodin ulkopuolella, vaan se voi olla vaikkapa piirtämistä, lukemista ja pihapelien pelaamista.
”Harrastaminenhan voi olla mitä tahansa, mikä on lapselle mielekästä. Harrastaa voi myös yhdessä koko perheen kanssa, sen ei tarvitse olla pelkästään lapsen oma juttu, johon erikseen mennään.”
