Viimeksi päivitetty 25.8.2025
Kun Päivi koki riitaisan eron kolme vuotta sitten, hän jäi kaksostensa yksinhuoltajaksi. Eron mukana hajosi iso uusperhe, jossa isän aiemmasta liitosta syntyneet lapset olivat olleet arjessa mukana vuoroviikoin. Oman mausteensa elämänmuutokseen toi oikeustaistelu lasten huoltajuudesta, jonka Päivi lopulta vuosi sitten voitti.
”Isä sai tapaamisoikeuden, mutta ei ole halunnut olla lasten elämässä mukana.”
Vaikka Päivi olikin ollut alusta asti lastenhoidosta enemmän vastuussa ja tottunut suurperhearkeen, huoltajuustaistelun aikana hän uupui. Väkivallan uhka ja entisen puolison alkoholinkäyttö johtivat myös lastensuojelun ja poliisin väliintuloon.
”Lastensuojelun mukaantulo oli minulle kova paikka ja pelkäsin, että otetaanko minulta lapset pois. Onneksi minulle kuitenkin sattui aivan ihanat työntekijät, joiden kautta sain apua kaikkiin arjen askareisiin.”
Uupumuksen iskiessä Päivi pääsi myös muuttamaan kuukaudeksi perhetukikeskukseen, jossa työntekijät auttoivat lasten hoidossa ja esimerkiksi ulkoilussa. Nyt arki on rutinoitunut ja tasaantunut, mutta perhe saa edelleen kotiapua arjen puuhiin muutaman tunnin kuukaudessa. Lisäksi vuosi sitten löytynyt tukiperhe on ollut iso voimavara arjessa.
”Avun pyytämiseen oli kuitenkin aluksi iso kynnys etenkin, kun olen ammatiltani lastenhoitaja. Ajattelin, että minun täytyy pysyä vahvana, vaikka myöhemmin tajusin, että vahvuutta on nimenomaan osata pyytää apua.”
Yksinhuoltajan arki on raskasta, mutta antoisaa
Koska Päivillä ei juurikaan ole tukiverkkoja, on yksinhuoltajan arki kaksosten kanssa kiireistä. Toisinaan mielessä pyörii, ehtiikö molemmille lapsille antaa tarpeeksi huomiota.
”Tytöt kyllä huomauttavat, jos jommankumman mielestä toinen saa useammin vaikkapa iltasuukon ensimmäisenä. Arki onkin tasapainottelua sen suhteen, huomioinko varmasti molempia tasapuolisesti: kummalle annan ensin voileivän, kumman vuoro on painaa bussissa STOP-nappia, kumman otan ensin syliin. Toisaalta olen maininnut heille niin paljon siitä, että minulla on vain kaksi kättä, että he toistelevat sitä jo muillekin”, Päivi naurahtaa.
Koska kaksosten isovanhemmat ovat jo iäkkäitä eivätkä pysty auttamaan lastenhoidossa, auttaa jaksamiseen se, että lapset ovat viitenä päivänä viikosta päiväkodissa. Tällä hetkellä Päivi on työtön, mutta nykyisen elämäntilanteen vuoksi työnhakuvelvoitetta ei ole.
”Päivät kuluvat arkisten asioiden hoitamisessa, ja omaa aikaa on lähinnä illalla lasten mentyä nukkumaan.”
Kaikesta huolimatta arkeen mahtuu myös paljon iloa, ja kolmikko onkin kasvanut tiiviisti yhteen.
”Nautin äitiydestä enkä vaihtaisi tyttöjäni mihinkään!
Apua yksinhuoltajalle – kaikesta ei tarvitse selvitä itse
Vertaistukea Päivi on saanut muiden monikkoperheiden vanhemmista, joita hän on tavannut perhekerhoissa. Lisäksi yksi ystävyys sai alkunsa bussissa, jossa kaksosten vanhemmat alkoivat jutella keskenään.
”Kaksosten vanhempi ymmärtää ihan eri tavalla monikkoperhearjen haasteet. On ihan eri asia olla kaksosten vanhempi kuin kahden eri-ikäisen lapsen vanhempi. Kaksoset tarvitsevat kaikkea yhtä aikaa, ja rahaa menee huomattavasti enemmän, kun vaatteet ja muut tarvikkeet täytyy hankkia tuplana.”
Vaikka arki kolmestaan soljuukin nykyään luontevasti, yksinhuoltajana Päiviä mietityttää etenkin se, mitä kertoisi lapsille heidän isästään. Toinen siskoksista on kova pohdiskelemaan kaikenlaista, ja viime aikoina kysymyksiä on pulpahdellut myös poissaolevasta vanhemmasta ja sisarpuolista.
”Etenkin heti eron jälkeen minua jännitti, kuinka lapset tulevat kasvaessaan kokemaan sen, että heillä on vain yksi vanhempi. Olen kertonut tytöille totuudenmukaisesti, etten tiedä missä isä on, ja toistaiseksi se on riittänyt. Kyllä minua silti mietityttää ja surettaa jo valmiiksi, mitä he asiasta tulevat myöhemmin ajattelemaan ja kysymään.”
Apua vaikeasta asiasta keskusteluun Päivi on saanut perheneuvolasta. Muitakin yksinhuoltajia Päivi kehottaa pyytämään rohkeasti apua – oli tarve sitten siivoukselle, kauppareissulle tai ihan vain keskustelulle. Apua yksinhuoltajan arkeen voi kysyä esimerkiksi neuvolasta, jossa avun tarvitsija osataan ohjata oikealle taholle.
”Jos en olisi eron jälkeen yrittänyt väkisin selviytyä itsekseni, elämä olisi ollut helpompaa. On tärkeää ymmärtää, että avun hakeminen ei tee sinusta huonoa vanhempaa – päinvastoin! Jos vanhempi ei voi hyvin, ei lapsikaan voi.”
