Ruoka-aineallergia on varsin yleinen vaiva. Varhaislapsuudessa noin joka kolmannella lapsella on ruuan epäilty aiheuttavan erilaisia oireita. Yleisimpiä oireita ovat erilaiset iho- ja suolioireet. Usein lapsella on samanaikaisesti monenlaisia oireita.

Viimeksi päivitetty 31.1.2008

Allergiaoireet alkavat useimmiten muutamien päivien ja viikkojen kuluessa ruoka-aineen lisäämisestä ruokavalioon, mutta oireet voivat ilmaantua myös pelkän rintaruokinnan aikana ja joskus, tosin hyvin harvoin, jopa ensimmäisellä syöttökerralla.


 


Ihottumaa, pulauttelua, ilmavaivoja

Alle 1-vuotiaan lapsen vaikean ihottuman taustalta on selvitettävä mahdollinen ruoka-aineallergia. Imeväisiässä atooppinen ihottuma sijaitsee useimmiten kasvoissa, vartalolla ja raajojen ojentajapuolella. Iän myötä taiveihottuman osuus lisääntyy. Epäsopivan ruoka-aineen nauttimisen jälkeen voi oireena esiintyä myös nopeasti ilmenevä nokkosrokko.

Suolioireista tavallisimmat ovat voimakas pulauttelu, oksentelu, ilma- ja vatsavaivat sekä ripuli. Myös hankalahoitoinen ummetus saattaa johtua ruoka-aineallergiasta. Erilaiset hengitystieoireet ovat sangen harvinaisia, samoin kuin hengenahdistusta ja nielunturvotusta aiheuttava vaikea-asteinen anafylaktinen reaktio.

Perusruoka usein oireiden taustalla alle vuoden ikäisillä

Alle yhden vuoden iässä alkaneet oireet johtuvat useimmiten niin sanotuista perusruuista (muna, kala, maito, vehnä, ohra, ruis, kaura ja soija). Myös soseet ja keitetyt vihannekset, kuten peruna, saattavat aiheuttaa oireita.

Mikäli oireet alkavat yhden vuoden iän jälkeen, laukaisevina tekijöinä useimmiten ovat muun muassa suklaa, kaakao, sitrushedelmät, kiivi, mango, erilaiset juomat ja karamellit. Raa’at juurekset, vihannekset ja hedelmät saattavat aiheuttaa suun kutinaa ja ihottumaa suun ympärille. Usein näillä lapsilla todetaan myöhemmin koivuallergia.

Ruokien lisäksi ihottuman syynä voivat olla myös eläinkontaktit ja siitepölyt. Myös erilaiset virusinfektiot voivat aiheuttaa tai pahentaa jo ennestään olemassa olevaa ihottumaa.

Ihotestit ja altistuskokeet apuna diagnoosin teossa

Ruoka-allergiaepäilyn selvittely alkaa huolellisella esitietojen kyselyllä. Lääkärin on tärkeää saada tietää, missä iässä lapsen oireet ovat alkaneet ja missä iässä mitäkin ruokaa on ryhdytty antamaan, vaikka vain satunnaisestikin. Lapsi voi herkistyä myös äidinmaidon kautta, joten äidin imetysaikainen ruokavalio selvitetään. Myös mahdolliset eläinkontaktit tarkistetaan. Samoin lapsen vanhempien ja sisarusten allergiat kysellään.

Ihotestit ovat apuna diagnoosin teossa ja alkuvaiheen välttämisruokavaliota suunniteltaessa. Näistä ihotesteistä ihopistokokeilla mitataan IgE-välitteistä, nopeasti oireita aiheuttavaa herkistymistä. Ruokaepikutaanitestit (nk. lapputestit) ovat hyödyksi, mikäli reaktiot tulevat hitaasti ja välittömien testien tulokset jäävät negatiivisiksi.

Ihotestit eivät ole koskaan täysin varmoja. Osa ruoka-allergiasta kärsivistä lapsista ei reagoi näissä tutkimuksissa millään tavalla. Toisaalta testit voivat olla myös positiivisia, vaikka lapsi on toipunut aiemmasta ruoka-allergiasta; elimistössä on ikään kuin muistijälki näille allergeeneille. Verikokeina voidaan tarkistaa kokonais-IgE:n määrä ja IgE-vasta-aineiden määrä halutuille ruokaproteiineille (nk. RAST-testit).

Altistuskokeesta varmimmat tulokset

Kaikkein varmin tapa diagnosoida ruoka-aineallergia on tehdä altistuskoe. Tutkittava ruoka-aine pidetään ruokavaliosta poissa ainakin kahden viikon ajan ennen altistusta. Lastenlääkärin valvonnassa tehtävässä altistuksessa ruoka-ainetta annetaan 15-30 minuutin välein annosta lisäten. Mikäli mitään nopeita oireita ei altistuksessa ilmene, sitä jatketaan viikon ajan kotona, jonka jälkeen on kontrollikäynti lääkärin vastaanotolla. Sekä välttämisruokavalion että altistuksen aikana oireista pidetään tarkkaa kirjaa.

Positiiviset altistuskokeet varmistavat diagnoosin. Altistuksella varmistettu ruoka-aineallergiadiagnoosi vaaditaan Kelan osittain korvaamiin erityismaitoihin sekä sairaan lapsen hoitotuen saamiseksi yli yhden vuoden ikäisillä vilja-allergikoilla.

Asianmukainen hoito turvaa lapsen kasvua ja kehitystä

Atooppisen ihottuman paikallishoitona käytetään perusvoiteita, kortisonivoiteita sekä tarvittaessa uusia lääkevoiteita (takrolimuusi, pimekrolimuusi). Kutinan estoon käytetään tarpeen mukaan antihistamiinilääkitystä.

Ruoka-allergian hoidon tavoitteena on lapsen oireettomuus, kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman normaali iänmukainen ruokavalio. Varsinkin hoidon alkuvaiheessa pyritään välttämään täydellisesti oireita aiheuttavia ruoka-aineita.

Maitoallergiassa maitona käytetään joko soijamaitoa tai erityiskorvikkeita (proteiinihydralysaattia tai aminohappopohjaista korviketta). Vilja-allergiassa puolestaan vältetään vehnää, ohraa, ruista ja kauraa, ja korvaavina viljoina käytetään riisiä, maissia, hirssiä ja tattaria. Maitohappobakteerien käyttö vähentää suolioireita, ja myös ihottumaan sillä on todettu olevan suotuisa vaste.

Ruokavaliohoito on määräaikainen. Varmuuden vuoksi aiemmin kiellettyjä ruokia ei ole syytä välttää, vaan ruokakokeiluja tulee tehdä aktiivisesti lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Vanhemmat voivat tehdä ruokakokeilut kotona, mikäli lapsi ei ole saanut kokeiltavista ruuista vaikeita oireita. Maito- ja vilja-altistukset on syytä tehdä lääkärin valvonnassa.

Mikäli lapsella on paljon rajoituksia ruokavaliossaan, kuuluu hän lastenlääkärin seurantaan normaalin neuvolaseurannan lisäksi. Vastaanotolla tarkastetaan lapsen kasvu ja kehitys ja yhdessä vanhempien kanssa suunnitellaan uusien ruoka-aineiden kokeilut. Tarvittaessa lapsi ohjataan myös ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Lääkärikäyntien yhteydessä on helppo puuttua myös mahdollisiin muihin allergiaoireisiin kuten astmaepäilyyn tai siitepölykauden nuhaan ja silmäoireisiin.

Sirkka Simonen, LL, EL, Lastentaudit, Mehiläinen

Mitä mieltä olet artikkelista?