Toisia mikään mahti maailmassa ei estä antamasta suunniteltua nimeä – toiset pitävät nimikaimojen antamista suoranaisena kiusantekona. Ja lemmikkien ihmismäiset nimet, ne ne vasta pahoja ovatkin!

Julkaistu 3.9.2018   -   Päivitetty 1.10.2018

Kysyimme vau.fin lukijoilta nimistä: siitä, milloin jonkin nimen antaminen on ”sallittua”, milloin puolestaan ”kiellettyä”. Annoimme myös mahdollisuuden kertoa mieleen jääneistä nimiin liittyvistä tapauksista – ja saimmekin yli 200 vastausta. Tässä niistä parhaat palat:

”Mikään ei estä nimenantoa”

”Jos on jo vuosia ollut haave lapsesta ja tietystä lapsen nimestä, mielestäni mikään ei estä antamasta ”haaveiden nimeä” lapselle, kun sen aika koittaa. Olkoon sitten naapurin kissa tai ystävän lapsi kaimana.”

”En ikinä jättäisi nimeämättä lastani suosikkinimilläni sen takia, että sisaruksen kaverilla saattaa olla sama nimi.”

”Kyllähän vanhemmilla on oikeus nimetä lapsensa hyvänmaun rajoissa kuten itse tykkää. On vääryys ajatella että ei voi käyttää jotain tiettyä nimeä koska jollain tutulla on jo sama nimi tai joku ehti ottaa nimen ns. nenän edestä. Omat nimivalinnat olisi samat, vaikka kenellä olisi sama nimi. Valitsen nimen oman mieltymyksen perusteella.”

”Vanhemmat saavat mielestäni antaa juuri sen nimen kuin minkä haluavat. En ymmärrä, miten tämä asia edes kuuluu kenellekään muulle, nimiä ei kukaan omista.”

”Nimiä ei voi omistaa. Ei patentoida, ei varastaa. Jokainen vanhempi varmasti antaa lapselleen juuri sen kaikkein kauneimman nimen, ja kiukuttelu siitä, että itse keksi sen ensin tms, on aivan turhaa.”

”Silkkaa kiusantekoa valita sama”

”Itse kävin kovan henkisen kamppailun esikoiseni nimen kanssa. Ihana, täydellinen nimi tuli minun ja mieheni mieleen ja aloimme jo nimittää syntymätöntä tytärtämme tällä nimellä kunnes tajusimme, että hänen 8-vuotias serkkunsa kantoi jo nimeä. Tyttäremme sai toisen nimen, mutta vieläkin haikailen tuon kielletyn nimen perään, vaikka edelleenkin tekisin saman valinnan.”

”On ehdottoman väärin napata tuttavan huolella keksimä nimi, joka on selvästi ainutlaatuinen ja rakkaudella valittu.”

”Eräs ystäväni tiesi eräiden nimien olevan minulle tärkeitä ja että käyttäisin ne lapselleni. Hän sai kuitenkin omansa ennen minua ja nimesi lapsensa tismalleen samoilla nimillä. Loukkasi, myönnän.”

”Ihmettelen tapauksia, joissa esim. joku on sanonut jo monta vuotta sitten, että hän haluaisi antaa mahdollisesti syntyvälle lapselleen nimeksi N.N. Ja sitten joku ns. paras ystävä saakin lapsen aiemmin ja antaa just ko. nimen omalle lapselleen. Minusta se on ihan kiusantekoa tällaisessa tilanteessa.”

”Itsellä on ollut lähtökohtana etsiä nimet, joita ei ole yhdelläkään perheen tuttavapiiriin kuuluvalla. Enkä pidä hyvänä tilannetta, jossa esim. serkuksilla tai edes pikkuserkuilla on sama etunimi.”

”Me juuri pohdimme nimiä joulukuussa syntyvälle lapsellemme. Haluamme ihan tavallisen suomalaisen nimen joka alkaa J-kirjaimella, ja kyllä tarkkaan käydään läpi lähipiiriä (lähipiirillä tarkoitan sukua, kavereita, tuttavia joiden kanssa ollaan tekemisissä) että onko jollain nimi jo käytössä ensimmäisenä tai toisena nimenä ja jos on niin hylkäämme sen nimen.”

Mehukas pulma

”Olemme antaneet lapsellemme saman nimen kuin työkaverini lapsella. Emme ole vielä kertoneet asiasta, joten reaktiota odotellessa.”

”Pikkuserkkuni ”varasi” omaan käyttöönsä isoisoisämme nimen ja kielsi siskoaan antamasta sitä nimeä pojilleen. Tämä varaaja jäi kuitenkin lapsettomaksi ja suvun paras perintönimi jäi käyttämättä. Nimiä ei siis voi varata.”

”Ystäväni parjasi pitkään ja perusteellisesti yhteistä miespuolista kurssikaveriamme, joka tuli puheeksi. Hän haukkui tätä mm. ylpeäksi ja kylmäksi tyypiksi ja jotain muutakin oli jäänyt hampaankoloon tämän käyttäytymisestä. Vuoden kuluttua hän antoi saman nimen esikoispojalleen. Nimi on tyypillinen 70-luvun pojannimi enkä ole törmännyt siihen muilla nykylapsilla.”

”Useammassakin tuttavaperheessä lapsi nimetty melkein samalla nimellä kuin vanhempi: vain yhden kirjaimen ero. Mielestäni se on erikoista: lasta/vanhempaa kutsuttaessa molemmat hätkähtää, kun luulevat et kyse hänestä puhuteltaessa.”

”Etu- ja sukunimen pitää toimia yhteen. Jos sukunimenä on nimi, jota käytetään myös etunimenä, on nimien toimittava yksiin. Liian vaikeat tai oudot nimet on nou-nou. Kaverin pojasta tulee Leino, jonka miellän sukunimeksi. Myös tutun pojan Neo-nimi on hankala ja viittaa mm. lääkäriaseman nimeen mielestäni liikaa.”

Paljon harmia kissoista…

”Serkkuni omisti teini-iässä kissan, jolle antoi nimeksi Siiri. Samoihin aikoihin kun Siiri-kissa siirtyi ajasta iäisyyteen ilmoitti serkku olevansa raskaana – ja ristiäispäivänä yllätti suvun julkistamalla tyttärensä nimeksi minkäpä muunkaan kuin Siirin.”

”Kolmen pojan jälkeen vannoin, ettei lisää lapsia tule. Otimme tämän jälkeen tyttökissan, jolle annoimme tytön nimen, josta kaikkein eniten pidimme. Nyt odotankin neljättä lasta, emmekä keksi tyttölapselle mitään niin mieluisaa nimeä kuin kissallamme on! Vaihdetaanko kissan nimi vai mitä tehdään?”

”Itselläni kävi niin, että olin kauan ajatellut antavani ensimmäiselle pojalleni tietyn nimen, mutta kälyni antoikin sen nimen kissalleen ensin! Olin todella pettynyt, eikä esikoiseni saanut haluamaani nimeä.”

”Teininä päätin jo nimen mahdolliselle tyttärelleni. Kerroin tämän nimen kavereilleni. Pari vuotta myöhemmin kuulin, että eräs kaverini oli nimennyt kissansa näin (kaksi nimeä). Harmitti, mutta nimesin silti tyttäreni päättämälläni nimellä, koska välissä kului vuosia enkä ole ollut kyseisen kaverin kanssa tekemisissä muutenkaan.”

…ja koirista

”Inhottavaa, että nykyään lemmikit nimetään niin hyvillä ihmisten nimillä. Jouduin hylkäämään parhaimmat tytön- että pojan nimet omilta lapsiltani vain siksi, kun paras ystäväni sekä mieheni veli antoivat ne koiriensa nimeksi! Toivoin salaa, että koira olisi raskauteni aikana kuollut, että olisin saanut sen nimen itse käyttöön…”

”Naapurimme nimesi koiransa samalla nimellä, mikä toisen naapurimme pojalla oli. Siinä sai itse kukin muutamaan kertaan selitellä, ettei pienellä pojalla ollut koiran nimeä, kun hän niin kovasti asiaa ihmetteli. Lähinnä mietin miksi ihmeessä aikuisten ihmisten piti valita koiralle sama nimi kuin naapurin lapsella. Tässä ei ollut mitään naapurustoriitaa tai vastaavaa taustalla, välit pysyivät aina hyvinä. Nimistä huolimatta.”

Muutakin sanottavaa nimistä

”On mielestäni väärin antaa lapselle ns. väärän ikäisen ihmisen nimi, eli esimerkiksi selvästi lapsen vanhempien ikäluokassa tai isovanhempien ikäluokassa yleinen nimi. Pienelle vauvalle ei ole esimerkiksi sopivaa tällä hetkellä antaa nimeksi Jenni, Riikka, Marjo, Jani, Juha tai Teemu (vanhempien ikäluokan nimiä) tai Arja, Pirjo, Riitta, Sirpa, Arto, Kari, Jukka tai Heikki (isovanhempien ikäluokan nimiä), koska ihmiset assosioivat noiden nimien kantajat vanhemmiksi, mikä voi aiheuttaa huvittuneisuutta ja kiusaamista sekä lapselle häpeää nimestään. Ei ole myöskään sopivaa antaa täysin suomenkieliselle lapselle nimeä, jossa on paljon vieraita kirjaimia tai joka muuten kirjoitetaan eri tavalla kuin äännetään. Suomalaislapsille ei siis nimiä Xerxes, Joscelyn, James, George, Louis ym.”

”Tunnen yhden perheen jonka isällä ja neljällä lapsella on samat 4 nimeä kutsumanimenä ja muina etuniminä vaan järjestys muutettu ja kahdesta nimestä on tehty yhdysnimi joka kaikilla kutsumanimenä. Lasten isoisillä isän puolelta myös ainakin osittain samoja nimiä.”

”Tuttavan molemmilla lapsilla on sama toinen nimi. Se on mielestäni vähän mielikuvituksetonta. Ellei ole vaikka molemmat isovanhemmat sen nimisiä, että haluttaisiin säilyttää nimi tuplana. Tässä tapauksessa niin ei taida kuitenkaan olla.”

”Etunimen ja sukunimen ristiriita on joskus hyvin hämmentävä. Esim. Tyyliin Britney Korhonen. Etunimellä haetaan erikoisuutta, mutta sukunimi on ihan tavallinen suomalainen nimi. Tämä on mielestäni jopa vähän noloa. Ollaan rehellisesti ”Korhosia” eikä yritetä olla jotain muuta.”

”Olen aina ihmetellyt Matti Mattiloita, Heikki Heikkilöitä ja vastaavia. Kiellettynä en sitäkään koe, vaan lähinnä ihmettelen mielikuvituksen puutetta.”

”Olen aina ihmetellyt sisaruksia, joiden nimessä on yhden kirjaimen ero. Koko ajan saa olla toistamassa, kun ei ole varma kuuliko oikein. Esim. Oona ja Joona.”

”Lähinnä ärsyttää nimet, joita joutuu miettimään, että miten kirjoitetaan.”

”Mielestäni esim. Pekanpoika/Ainontytär ei sovi toiseksi nimeksi”

”En ole koskaan ymmärtänyt sisarussarjoja, joissa on yhden kirjaimen ero, tyyliin Niina, Miina, Tiina, Riina, Liina ja Siina.”

”Saako lemmikille mielestäsi antaa kutsumanimen, joka on jo käytössä tuttavaperheen lapsen nimenä? EI!”

Mitä mieltä olet artikkelista?