Nimeämiskäytännöt ovat Suomessa kokeneet valtavan myllerryksen viimeisen sadan vuoden aikana. Käytettyjen nimien määrä on yli kaksinkertaistunut, ja uudenlaisen nimikulttuurin tuulet puhaltavat meilläkin: nimen halutaan olevan yksilöllisyyden ilmentymä ja kantajansa kruunu.

Julkaistu 3.9.2018   -   Päivitetty 3.9.2018

Timo, Tuula, Juha, Anne, Matti, Ritva… 1900-luvun ikäluokkien nimeämisen aikaan oli vielä tyypillistä, että nimikaimoja lapselle löytyi viimeistään samasta koululuokasta, ja suosituimmat nimet annettiin vuodessa jopa tuhansille lapsille.

Nykyisinkin suosikkinimet pitävät pintansa, mutta enää puhutaan sadoista samannimisistä lapsista per ikävuosi. Esimerkiksi vuonna 2017 lapsia syntyi noin 50 000: heistä huippunimen Leo sai viime vuonna 414 poikaa, tyttöjen suosikkinimi oli Aino 319 nimeämisellä – todennäköisesti siis kaimaa ei löydy samasta koulusta, mutta ehkä sentään samasta pitäjästä.

Nimimäärä lisääntynyt räjähdysmäisesti

1900-luvun aikana syntyneille lapsille on valittu nimi noin 50 000 käytössä olleen nimen joukosta, ja tietyt suosikkinimet keräsivät vuodesta toiseen tuhansissa mitattavia lukemia. Sitten tuli muutos:

”Käytössä olevien nimien määrä suorastaan räjähti vuosituhannen vaihteessa, ja kun katsotaan nimistöä, vuonna 2018 elossa olevien suomalaisten nimikirjo kattaa noin 120 000 erilaista nimeä. Lapset ryhdyttiin nimeämään entistä uniikimmin”, sanoo nimistöntutkimuksen dosentti, Minna Saarelma-Paukkala.

Mikä on ”kiellettyä”, mikä ”sallittua”?

Nimimäärän lisääntyminen on Saarelma-Paukkalan mukaan taustavaikuttaja siihen, millaiset nimeämiskäytännöt miellämme nykyisin ”sallituiksi” tai ”kielletyiksi”. Vau.fi kysyi lukijoiltaan mielipiteitä siihen, millaisen nimen lapselle saa antaa – ja millaista puolestaan ei. Noin 1300 vastauksesta muodostettiin oheinen tilasto.

Annoimme vastaajille ohjeen: ”Älä vastaa kysymyksiin sen mukaan, antaisitko lapsellesi tällaisen nimen itse, vaan arvioi vastausta sen mukaan, pitäisitkö sen toimintaa mielestäsi ”vääränä” tai paheksuttavana.”

Katso kymmenen kysymystä lukijavastauksineen, sekä nimistöntutkijan analyysit kiinnostavimmista tapauksista!

1. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, kuin lapsen äidillä tai isällä?

”Tässä vastauksessa näkee sadassa vuodessa tapahtuneen muutoksen eniten. Kun tutkitaan vanhoja kirkonkirjoja, on aivan tyypilistä, että esimerkiksi maatalo on saattanut olla samannimisen isännän hallussa jopa satoja vuosia. Perheen vanhin poika nimettiin samalla nimellä kuin isä, ja niin taloon tuli ”Nuori-Matti” ja ”Vanha-Matti”, ja näin tehtiin sukupolvesta toiseen”, Minna Saarelma-Paukkala sanoo.

Nimien periyttäminen oli tyypillisempää pojilla kuin tytöillä. Saarelma-Paukkalan mukaan nimitrendit rantautuvat tyttöjen nimiin huomattavasti nopeammin, kun taas poikia nimettäessä pidetään useammin kiinni perinteistä. Sen myötä tyttöjen nimistö on nykyisin laajempi ja uniikimpi kuin poikien.

2. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, joka on jo lapsen sedällä/tädillä?

3. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, joka on jo lapsen serkulla?

4. & 5.  Saako lapselle mielestäsi antaa kutsumanimen, joka on käytössä lapsen isovanhemmalla etunimenä?

”Elossa olevan isovanhemman nimeä eivät kaikki halua lapselleen antaa juurikin tämän yksilöllisyysajatuksen siivittäminä: ei tunnu luontevalta, että lähipiirissä olisi useita samannimisiä ihmisiä. Isovanhemman kuollessa tämä este poistuu, ja tilalle tulee pikemminkin vetävä tekijä: halutaan kunnioittaa edesmenneen rakkaan isovanhemman muistoa”, Saarelma-Paukkala arvioi.

6. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, joka on jo perheen äidin/isän läheisellä ystävällä?

ja

7. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, joka on jo perheen äidin/isän läheisen ystävän lapsella?

”Tässä tullaan samaan yksilöllisyyden kaipuuseen ja toisaalta kunnioittamisen haluun, jotka näkyvät vastauksessa. Eri ikäpolven ihmisen nimi koetaan hyväksytyksi antaa, sillä siinä koetaan että nimellä kunnioitetaan tätä sen vanhempaa kantajaa. Toisaalta samaa nimeä kuin ystävän lapsella ei koeta hyväksi ajatukseksi antaa, sillä se ikäänkuin vie nimeltä sen yksilöllisyyden ja ”varastaa” sen”, Saarelma-Paukkala analysoi.

8. Saako lapselle mielestäsi antaa saman kutsumanimen, joka on myös perheen pitkäaikaisen ja senhetkisen naapurin etunimi?

9. Saako lapselle mielestäsi antaa kutsumanimen, joka on myös lapsen isosiskon tai isoveljen läheisen ystävän nimi?

”Aikaisemmin lapselle haluttiin antaa niin sanotusti ”tavallinen”, eli yhdenmukainen ja nimistöstä tuttu kutsumanimi. Tällöin samassa kaveriporukassa saattoi olla lukuisia saman nimisiä lapsia, jotka sitten lempinimien avulla eroteltiin toisistaan. Nykyisin tällainen idea ei yhtä hyvin mene läpi, vaan monessa tilanteessa saman, tuttavapiirissä jo käytetyn, nimen käyttäminen koetaan helposti nimi-idean matkimisena”, Saarelma-Paukkala sanoo.

10. Saako lapselle mielestäsi antaa kutsumanimen, joka on jo käytössä tuttavaperheen lemmikin nimenä?

”Nimitrendeissä on kiinnostavaa se, että ne usein rantautuvat ensin lemmikkien nimiksi. Kun niitä on hetken aikaa makusteltu kissojen ja koirien avulla, tapahtuu siirtymä lasten nimiksi. Ja tässäkin ilmiössä tyttöjen nimet ovat se joustavampi kokeilukohde, erilaiset virtaukset ja muodit vaikuttavat niihin ensin”, Saarelma-Paukkala sanoo.

 

Mitä mieltä olet artikkelista?