Viimeksi päivitetty 28.10.2025
Raskauden myötä kehossa tapahtuvat muutokset voivat muokata tulevan äidin suhtautumista omaan kehoonsa hyvinkin paljon. Se, ettei omassa kehossa tapahtuviin muutoksiin pysty lainkaan vaikuttamaan, voi aiheuttaa kipuilua etenkin, jos on raskaana ensimmäistä kertaa.
”Raskaana ollaan myös usein alttiimpia nähdyksi tulemiselle, kommenteille, neuvoille ja jopa koskettamiselle. Se voi olla suojatonta aikaa ja haastaa kehonkuvaa myös sosiaaliselta kannalta”, erityispsykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen kertoo.
Kehosta huolehtiminen on lapsesta huolehtimista
Raskaus voi olla riskialtista aikaa erityisesti silloin, jos oman kehon hyväksymisen kanssa on ollut haasteita jo ennen raskautta. Epävarmuudet voivat pahentua, ja ulkopuolisten kommentit ja hyvääkin tarkoittavat neuvot saattavat jäädä mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Meskanen muistuttaa, että vahingoittavat kommentit saattavat olla erittäin haavoittavia, joten lähipiirin tuella ja läsnäololla on suuri merkitys.
”Toisaalta raskaus voi myös eheyttää omaa kehonkuvaa, jos vain pystyy antautumaan sen aiheuttamille muutoksille. Silloin keskittyy pikemminkin siihen, miten mahtavaa onkaan, että oma keho pystyy tällaiseen valtavaan muodonmuutokseen ja kasvattamaan uutta elämää.”
”Raskaus voi myös tuoda tietynlaista perspektiiviä omaan kehosuhteeseen, kun oivaltaa, että keholla on jokin ulkonäköä syvällisempi tarkoitus. Silloin omaa kehoaan alkaa kenties pitää enemmän välittämisen arvoisena, sillä kyllähän kehosta huolehtiminen tarkoittaa myös syntymättömästä lapsesta huolehtimista. Ja huolehtimisella tarkoitan nimenomaan lepoa ja ravintoa, en tiukkaa kuntosalitreeniä.”
”On absurdia tavoitella samaa kehoa kuin ennen raskautta”
Meskasen mukaan monet olettavat, että synnytyksestä palautuminen tarkoittaa kehon muuttumista samanlaiseksi kuin ennen raskautta. Kovat odotukset saattavat sysätä kehosuhteen sivuraiteille.
”On ihan utopiaa tavoitella aivan samaa kehoa kuin ennen raskautta – eihän se oikeastaan enää ole edes sama keho. Lisäksi raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen voi kestää parikin vuotta, joten keholle voi ja kannattaa antaa runsaasti aikaa.”
Toisaalta yhteiskunnassa vallitsevat vahvat odotukset siitä, kuinka nopeasti naisen pitäisi päästä takaisin samoihin mittoihin kuin ennen raskautta. Naisten välillä voi olla asiasta jopa keskinäistä kilpailua, minkä Meskanen näkee vahingollisena asiana.
”Meillä on kaikilla erilaiset kehot, jotka palautuvat eri tavoin. Jos ajatukset pyörivät liikaa omassa kehossa, on se myös pois herkästä ja ainutlaatuisesti lapsivuodeajasta.”
Tunne ylpeyttä kehostasi
Vaikka armollisuus omaa kehoaan kohtaan voi olla helpommin sanottu kuin tehty, juuri siihen jokaisen olisi hyvä pyrkiä. Raskaus ja synnytys – synnytystavasta riippumatta – ovat valtavia ponnistuksia, joiden jälkeen keho on ansainnut lepoa ja palautumista, ei tiukkaa kuntokuuria tai kurinpalautusta.
”Kannattaa miettiä, vaatiiko omalta keholtaan mahdottomuuksia ja voisiko sen sijaan olla ylpeä siitä, mihin kaikkeen se on pystynyt. Voisiko kropan inhoamisen sijaan keskittyä siihen, mikä tekee siitä ainutlaatuisen? Keskittyminen kehon kykyihin ja pystyvyyteen ulkomuodon sijaan on askel kohti tasapainoista kehonkuvaa.”
Kehonkuvaan liittyvistä haasteista olisi hyvä puhua myös läheisille, ja tarvittaessa hakeutua keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Meskanen muistuttaa, että vanhemman esimerkillä on lopulta iso vaikutus myös siihen, katsooko lapsi tulevaisuudessa omaa kehoaan inhoten vai rakastaen.
”Itse ajattelen niin, että vaikka kehoon jäisikin jälkiä raskaudesta ja synnytyksestä, ne ovat muistoja elämästä ja rakkaudesta.”
