Viimeksi päivitetty 16.7.2025
Rutiineilla tarkoitetaan päivittäin toistuvia tapoja, joista lapsen päivärytmi muodostuu. Ilman rutiineja pienen lapsen on vaikea ymmärtää, mitä häneltä odotetaan, ja arjenhallinta voi olla haastavaa. Kun rutiinit omaksutaan jo varhaislapsuudessa, on niiden säilyminen nuoruudessa todennäköisempää. Säännöllisistä rutiineista on lapselle ja nuorelle monenlaista hyötyä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kartoitettiin lähes kolmentuhannen 3-vuotiaan lapsen rutiineja, ja niiden suhdetta heidän myöhempään hyvinvointiinsa 15-vuotiaina. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmea lapsen hyvinvoinnin kannalta keskeistä rutiinia: perheen yhteisiä ruokailuja, vanhemman ja lapsen välisiä lukuhetkiä ja nukkumaanmenorutiineja. Usein lapsen elämään kuuluu muitakin rutiineja, kuten kotityöt, kotitehtävien tekeminen ja liikunta.
Ruokailu, uni ja lukeminen – arjen kivijalat lapselle
Yhteisistä ruokailuhetkistä on monenlaista hyötyä. Aterialle kokoontuminen parantaa lasten ravitsemusta ja mielenterveyttä sekä perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun yhteinen ruokailu muodostuu perheelle rutiiniksi jo pikkulapsivaiheessa, jatkuu se todennäköisemmin myös lapsen kasvaessa.
Nukkumaanmenoa edeltävien iltarutiinien tehtävä on viestiä lapselle yön lähestymisestä ja auttaa häntä rauhoittumaan uneen. Iltarutiinit tukevat unta ja ovat siten tärkeitä pienen lapsen hyvinvoinnille. Uni vaikuttaa lapsen mielialaan, jaksamiseen, oppimiseen ja vastustuskykyyn. Iltarutiinien noudattaminen ja hyvien unitapojen omaksuminen varhaislapsuudessa vaikuttaa myönteisesti nuoruuden terveyteen.
Kirjojen lukeminen yhdessä kannattaa ottaa tavaksi jo ennen kuin lapsi osaa itse lukea. Vanhemman ja lapsen säännölliset yhteiset lukuhetket tukevat lapsen kehitystä ja lisäävät lukemista myöhemmällä iällä. Päivittäinen lukeminen varhaislapsuudessa lisää psyykkistä hyvinvointia nuoruudessa.
Rutiinien opettelu vaatii aikaa ja aikuisen apua
Lapsi tarvitsee aikuiselta runsaasti tukea rutiinien opetteluun ja myös niiden ylläpitämiseen. Tututkin rutiinit voivat aiheuttaa vastustelua uhmaikäisen harjoitellessa oman tahdon ilmaisua. Silloin rutiineista voi yrittää tehdä lapselle mielekkäämpiä lisäämällä leikkisyyttä esimerkiksi palkintotarrojen tai laulun avulla.
Lapsen ikätaso ja yksilölliset ominaisuudet tulee huomioida rutiinien suunnittelussa ja odotuksissa, joita lapselle asettaa. Vaihtelua esiintyy esimerkiksi siinä, miten hyvin lapsi kykenee noudattamaan annettuja ohjeita tai kuinka paljon aikaa hän tarvitsee siirtymisiin. Tiukat aikataulut lisäävät helposti kaikkien perheenjäsenten stressiä. Myös rentoutumishetkien ja vapaan leikin sisällyttäminen arkeen on lapsen hyvinvoinnin kannalta olennaista.
Rutiinien ylläpitäminen kantaa pitkälle
Rutiineja tulisi ylläpitää läpi lapsuuden, jotta ne tukevat hyvinvointia myös nuoruudessa ja vakiintuvat terveellisiksi elämäntavoiksi aikuisuuteen. Lapsen kasvaessa rutiinit luonnollisesti muuttuvat ja toimintatapoja kannattaakin päivittää tarpeen mukaan, jotta ne sopivat lapsen kehitysvaiheeseen ja perheen elämäntilanteeseen. Nuoren rutiinien tukeminen voi olla haastavaa erityisesti, jos nuori viettää paljon aikaa kodin ulkopuolella esimerkiksi harrastuksen tai kavereiden parissa. Itsenäistyminen ja kapinointi vanhempia kohtaan kuuluvat nuoruuteen, ja onkin tärkeää, että nuori saa itse vaikuttaa rytmiinsä ja arkeensa.
Toisinaan rutiineista joudutaan poikkeamaan, kun yllättävät tilanteet, sairastelut tai sosiaaliset menot muokkaavat totuttua kaavaa. Tästä ei tarvitse kantaa huolta, kunhan lapsen kannalta tärkeimmät rutiinit toistuvat johdonmukaisesti useimpina päivinä ja ovat osa perheen normaalia arkea. Rutiineja ei kannata ajatella rajoitteina, vaan lapsen hyvinvoinnin rakennuspalikoina.
Lähteet:
Duh-Leong, C., Anyigbo, C., Canfield, C. F., Pierce, K. A., Fierman, A. H., Yo, K. L., & Fuller, A. E. (2025). Early childhood routines and adolescent health & well-being: Associations from a US urban cohort of children with socioeconomic disadvantage. American Journal of Health Promotion, 39(2), 224–233. Paavonen, J. (2024). Lapsen uni. Lääkärikirja Duodecim. Saatavilla https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01399.
