Viimeksi päivitetty 22.10.2010

Jos pomo ei saa alaistaan muuten ruotuun, hänen kannattaa kokeilla, josko tukistamisesta olisi apua. Jos pariskunnalle tulee riitaa, voi kumpi tahansa osapuoli palauttaa kurin ja järjestyksen vaikkapa napsauttamalla reippaan luunapin toisen otsaan. Jos kadulla kohtaa kurittomasti käyttäytyvän – vaikkapa syljeskelevän ja kiroilevan – aikuisen, ei muuta kuin koivuniemen herra kehiin ja kunnon selkäsauna moiselle.
Mitä? Ai ei vai? Totta tosiaan, väkivalta on rikos.
Myös lapseen kohdistuva väkivalta, jota harhaanjohtavasti kutsutaan kurittamiseksi, on rikos. Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin lailla vuonna 1984. Lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsilla on oltava samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla.
Yle uutisoi tänään, että kolmannes vanhemmista tukistaa yhä lastaan, ja että Suomessa lievään kuritusväkivaltaan suhtaudutaan lepsummin kuin muissa Pohjoismaissa.
Aiheesta käytävä verkkokeskustelu on paikoin masentavaa luettavaa:
Joukostamme löytyy paljon heitä , joiden mielestä ruumiillisen kuritusväkivallan välttäminen on vähän kuin jättäisi lapsen kuritta ja kasvattamatta.
Esimerkiksi nimimerkki Koivuniemen herra kirjoittaa Ylen uutisen kommenttiosiossa: ”Lapsen sopiva kuritus on sijoitus lapsen tulevaisuuteen.” Norpannahka-asunainen puolestaan toteaa: ” ”Lapsista kasvaa hunsvotteja jos ei joskus tukistele”.
Minun mielestäni on täysin käsittämätöntä, että kukaan aikuinen ihminen voisi missään olosuhteissa ajatella, että lapseen, pieneen vanhempansa vastuulla olevaan ihmistaimeen, kohdistuva väkivalta olisi oikeutettua.

Jos väkivallattomat keinot lapsen kasvatuksessa eivät riitä, on vanhemman syytä katsoa peiliin ja hakea apua.


 

 


Lue myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?