Synnytysmasennus on äitien yleinen vaiva – siihen sairastuu enemmän kuin joka kymmenes odottaja, eli joka vuosi Suomessa 5000-8000 henkilöä.

Viimeksi päivitetty 28.2.2023

Millaista on synnytysmasennus?


 


Synnytysmasennus näyttäytyy jokaisella omanlaisenaan, mutta yhteisiä oireitakin on.

  • Väsymys ja uupumus, joka ei poistu nukkumalla
  • Univaikeudet: toisilla on ongelmia nukahtaa, toiset nukkuisivat vaikka kellon ympäri
  • Mielihyvän katoaminen elämästä
  • Ahdistus, jatkuva huolehtiminen esimerkiksi omasta tai vauvan terveydestä
  • Epävarmuuden tuntemukset äitiydestä
  • Paniikkioireet, pakkoajatukset, pelkotilat
  • Jopa itsetuhoiset ajatukset tai teot

Raskauden aikaiseen masennukseen sairastuu 7–20 % odottavista äideistä.

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu 10–15 % äideistä.

Harvinaiseen lapsivuodepsykoosiin sairastuu pari promillea synnyttäjistä, eli noin 100 naista vuosittain.

Joka kymmenes masentuu

Synnytysmasennukseen sairastuu enemmän kuin joka kymmenes, eli joka vuosi Suomessa 5000-8000 henkilöä.

Raskausajan masennus on yleistä, ja se saattaa jatkua synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Useimmille synnytysmasennus kuitenkin tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Synnytyksen jälkeinen masennus alkaa muutaman viikon tai joidenkin kuukausien kuluttua synnytyksestä.

”Osa sairastuneista on hyvinkin tietoisia sairastumisestaan ja osaa hakea apua. Osa puolestaan ei myönnä sitä itselleenkään, ja haluaa viimeiseen asti vakuuttaa itsensä ja muut siitä, että kaikki on hyvin”, kertoo vapaaehtoistyön ja viestinnän koordinaattori Leena Honkavaara vertaistukiyhdistys Äimä ry:stä.

Äimä auttaa masentuneita äitejä

Äimä, eli Äidit irti synnytysmasennuksesta ry., on vertaistukiyhdistys, joka järjestää vertaistapaamisia tai muuta toimintaa 14 paikkakunnalla, ja lisäksi yhdistyksellä on aktiivinen avustusverkosto netissä. Myös puhelinneuvontaa on tarjolla tilanteen kanssa kamppaileville äideille.

Kokemusta toiminnasta on jo kahdenkymmenen vuoden ajalta. Kolmen kokopäiväisen työntekijän lisäksi Äimän reservissä on noin 50 vapaaehtoista aktiivia, jotka toimivat lukuisilla Suomen paikkakunnilla.

”Vertaisauttaminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen – synnytysmasennuksesta selvinneet äidit haluavat kauttamme olla auttamassa toisia äitejä selviämään”, Honkavaara sanoo.

Mitä tehdä?

Jos tunnistaa yllä kuvattuja piirteitä itsessään, Honkavaara suosittaa olemaan välittömästi yhteydessä terveydenhuoltoon. Synnytysmasennus on tila, joka vaatii tuekseen terveydenhuollon ammattilaisia ja hoitosuunnitelman.

Kun yhteydenotto terveydenhuoltoon on tehty, voi olla yhteydessä Äimään mitä kautta vain helpoimmaksi kokee, ja saada vertaisapua sieltä.

”Jos puolestaan epäilet, että äitiystäväsi on masentunut, pyri olemaan kaikin tavoin hänen tukenaan. Varatkaa vaikka yhdessä aika neuvolaan, ole hänen kanssaan kun hän soittaa puhelun ja auta myöhemmin menemään paikalle, mikäli suinkin pystyt”, Honkavaara neuvoo.

Älä kannattele yksin

Masentuneelle asioihin tarttuminen voi olla vaikeaa, ja halu kieltää oma tila on vahva. Tärkeää on kuunnella ja olla tuomitsematta – mutta ystävä ei kuitenkaan voi olla se ainoa kannattelija, joka auttaa masentunutta eteenpäin.

Ystävää voi auttaa käytännön asioissa kuten siivoamisessa tai ruoanlaitossa. Ja olemalla läsnä. ”Sopikaa vaikka viikoittainen kävelylenkki tai muu yhteinen rauhallinen meno, jo tuntikin liikuntaa viikossa voi tukea masentuneen mieltä”, Honkavaara kannustaa.

Parantuminen on prosessi

Parantuminen voi kestää vuoden – tai neljä vuotta, kuten Honkavaaralle itselleen kävi. Masennus on yksilöllinen tila, joten myös hoitokeinot riippuvat tilan vakavuudesta.

”Tärkeintä on kuitenkin mustinakin hetkinä mustaa, että synnytysmasennuksesta parantuu. Se voi viedä aikaa, mutta siitä toipuu – vaikka herkkyys masentumiseen jää joillekuille loppuelämän ajaksi”, Honkavaara kertoo.

Eri asteiset synnytysmasennukset

Lievään masennukseen riittävät yleensä liikunta, psykologin palvelut ja aika. Yleensä lääkkeitä ei tarvita, ja parantuminen tapahtuu kuukausien mittakaavassa.

Keskivaikea masennus vaatii usein parantumisen tueksi lääkkeitä ja psykoterapiaa. Tyypillisimmillään se helpottaa lapsen toisen elinvuoden aikana, kun vauva-ajan vaativuus jää pois ja töihinpaluu tuo mielelle lepoa ja vaihtelua.

Vaikea masennus saattaa kestää vuosia. Masennusvuosien aikana kamppaillaan esimerkiksi lääkityksen säätämisessä kohdilleen. Eri ihmisiin myös toimivat erilaiset terapiamuodot, joten oikean terapian löytäminenkin vaatii aikaa.

Lue myös:

 

Mitä mieltä olet artikkelista?