Nyt se on tapahtunut: raskaus on ohi, lapsesta on tullut todellisuutta ja tutustuminen uuteen perheenjäseneen voi alkaa.

Viimeksi päivitetty 23.4.2009

Hoivaa, läheisyyttä, rakkautta ja iloa. Siinä tärkeimmät, mitä lapsi ensimmäisten elinkuukausiensa aikana tarvitsee. Pienen nyytin kanssa opetellaan yhteiselämää ja keskinäisen vuorovaikutuksen alkeita.
Ateriointi, vaipanvaihto ja muut pienet arkirutiinit antavat mahdollisuuksia vanhempien ja tulokkaan yhdessäoloon ja yhteispeliin. Arkirutiinit saattavat olla pieniä aikuiselle, mutta vauvalle ne ovat koko elämä: Niiden kautta hän saa ensimmäiset elämyksensä ja kokemuksensa. Yhteisen puuhailun välityksellä lapselle alkaa muodostua vähitellen käsitys, millaista elämä vanhempien ja muun perheenjäsenten kanssa on.
Lapsi vaikuttaa ympäristöön
Vastasyntynyt viestii yllättävän monipuolisesti. Ihan alussa, ensimmäisinä päivinä ja viikkoina, tärkein viesti lapselta vanhemmalle tulee itkun muodossa, ja siitäkin vanhempi oppii pian tunnistamaan eri sävyjä: Yhdenlainen itku voi tarkoittaa nälkää, toisenlainen väsymystä, kolmas vatsan kipristelyä ja niin edelleen.
Itkun lisäksi lapsi tietenkin ääntelee muutenkin, huitoo käsiään ja käyttää ilmeitään vanhempiensa huomion saamiseksi.
Opettele tunnistamaan lapsesi viestintäyrityksiä. Kun lapsen viestintään reagoidaan, lapsi pääsee kokemaan, että hänellä on keinoja vaikuttaa ympäristöönsä. Mitään erityistaitoja ei vanhempi kuitenkaan tarvitse: herkkyys, läsnäolo ja avoimuus vastaanottaa lapsen viestejä riittävät.
Reagoi sylilapsen itkuun mahdollisimman pian
Ensimmäisinä viikkoina lapsi pääasiassa syö ja nukkuu. Niiden välissä on pieniä, mutta vähitellen piteneviä valveillaolon hetkiä, jolloin hän on kiinnostunut kontakteista ympärillään oleviin ihmisiin.
Välillä lapsi itkee ja huutaa milloin mistäkin syystä, nälästä, janosta, kylmästä, märästä vaipasta tai muusta hankaluudesta. Älä jätä reagoimatta vastasyntyneen itkuun. Aina vauvan luokse ei ole mahdollista syöksyä juuri sillä sekunnilla, kun itku alkaa, mutta ota tavaksesi reagoida niin pian kuin pystyt. Sylilasta ei voi hemmotella pilalle.
Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on opettaa vastasyntyneelle, että hän voi vaikuttaa maailmaan.  Se luo pohjan myöhemmälle suhtautumiselle ympäröivään maailmaan: Lapsi alkaa kokea itsensä aktiivisena vaikuttajana omassa maailmassaan eikä vain passiivisena sivustakatsojana, joka antaa asioiden olla ja jolle vain tapahtuu asioita.
”Kilttejä” ja ”vaikeita” lapsia
Jokaisella lapsella on jo syntymästään saakka oma temperamenttinsa, ja ne vanhemmat, joilla on lapsia entuudestaan, voivat yllättyä, kuinka erilainen uusi tulokas saattaa olla isoveljeen tai –siskoon verrattuna.
Lapsi myös itse osallistuu oman kasvuympäristönsä muokkaamiseen: Toisia lapsia pidetään ”kiltteinä”; he ovat rauhallisia ja luottavaisia, mihin vanhemmat puolestaan reagoivat myönteisesti ja iloisesti antamalla lapselle paljon huomiota ja läheisyyttä.
”Vaikeat” lapset puolestaan kenties nukkuvat huonosti, itkevät paljon ja ovat muutenkin levottomia. Tämä voi tehdä vanhemmista ärsyyntyneitä, väsyneitä ja voimattomia eikä lapsi saa yhtä paljon myönteistä huomiota kuin ”helpompi” lapsi.
Jos huomaat, että lapsesi luonne koettelee kärsivällisyyttäsi, silloin on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota kielteisen vuorovaikutuskierteen katkaisemiseen. Voi olla paljastavaa, millaisena näet lapsesi. Onko sinulla mielestäsi vaikea lapsi? Onko hän kiittämätön? Onko helppoa sanoutua irti hänen tarpeistaan?
Väsyneet ja voipuneet vanhemmat voivat joskus kokea lapsen aggressiivisena ja ”vaikeana”, vaikka usein on kysymys vain siitä, että sylivauva ei vielä osaa ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan eivätkä vanhemmat osaa vielä tulkita lasta.
Jos lapsi on niin sanotusti vaikea, hänellä on kenties luja tahto. Se on myös erittäin myönteinen ominaisuus. Vanhemman tulkinta lapsen persoonallisuudesta on avainasemassa: Negatiivisten tulkintojen sijaan kannattaa keskittyä myönteisiin tulkintoihin. Lapsen viestien myönteinen tulkitseminen aloittaa myönteisen kierteen, joka aikaa myöten vaikuttaa koko suhteeseenne hyvällä tavalla.
Touhua, lepoa ja rutiineja
Sylilapsi tarvitsee rauhaa ja lepoa, mutta toisaalta myös virikkeitä. Lapset ovat tässä suhteessa erilaisia: Siinä missä yksi haluaa ja jaksaa yhteisiä ”askareita” lähes koko hereilläoloajan, toiset tarvitsevat enemmän aikaa palautumiseen suuren ärsyketulvan jälkeen.
Rutiinit luovat lapselle turvallisuutta tuntemattomassa, uudessa maailmassa.  Tietynlainen ääni eteisessä voi merkitä, että isoveli tulee koulusta. Railakas musiikki ehkä tarkoittaa, että kohta päästään syliin ja vähän tanssahtelemaan.  Rutiinit tekevät elämän ennustettavammaksi, ja niiden avulla lapsi oppii vähitellen suunnittelemaan toimiaan niin, että hänen toiveisiinsa vastataan. Lapsesta tulee yhä enemmän vaikuttaja eikä vain passiivinen tarkkailija.
Muokattu Lapsen kasvatus –oppaassa julkaistun artikkelin pohjalta. (Copyright © Sandvik AS)
Kuva: iStockphoto 
Lue lisää lapsen ensimmäisestä elinvuodesta:
Mitä mieltä olet artikkelista?