Viimeksi päivitetty 9.9.2026
Lapsen kiusatuksi joutuminen on usein niin kova paikka, että siitä on vaikea kertoa edes kaikista lähimmille aikuisille. Häpeä siitä, että ei tunne kelpaavansa muille on niin suuri, että puhuminen tuntuu kerta kaikkiaan aivan liian isolta asialta. Siksi psykoterapeutti Tatjana Pajamäki kehottaakin tarkkailemaan oman lapsen olemusta – kiusaaminen kun vaikuttaa lapsen käytökseen kotonakin.
”Esimerkiksi muutokset lapsen mielialassa voivat kertoa siitä, että jokin asia koulussa ei suju toivotulla tavalla. Lapsi voi olla surullinen tai alakuloinen, ja varsinkin kouluaamuina ärtynyt. Vanhemman olisi hyvä pysähtyä asian äärelle etenkin, jos lapsella ilmenee haluttomuutta lähteä kouluun.”
Stressi tulevasta lukuvuodesta voi alkaa jo kesälomalla. Paha olo voi tuntua myös fyysisesti, kuten selittämättömänä vatsakipuna, päänsärkynä tai väsymyksenä. Koulussa kiusaaminen voi näkyä tuntiaktiivisuuden vähenemisenä, kun lapsi ei uskallakaan enää osallistua keskusteluun tai viitata samalla lailla.
”Lapsi saattaa myös pyrkiä välttelemään seisoskelua koulun pihalla, jossa riski kiusaamiselle on suurempi. Tämä taas johtaa siihen, että hän alkaa myöhästellä koulusta. Isommilla lapsilla taas voi tulla poissaolojakin.”
Artikkeli jatkuu
Vaikeista asioista on helpointa puhua ohimennen
Pajamäki muistuttaa, että kiusaamisesta johtuva oireilu riippuu paljon myös lapsen yksilöllisestä temperamentista. Hyvä keskusteluyhteys lapsen kanssa kuitenkin auttaa tilanteen selvittämistä.
”Koulusta olisi hyvä kysellä muutenkin kuin vain läksyjen ja kokeiden osalta. Eli kun puhutaan, miten koulupäivä meni, voi kysyä kenen kanssa lapsi leikki välitunnilla, mikä oli erityisen kivaa ja tapahtuiko koulussa jotain, mistä lapsi ei tykännyt.”
Vanhempi voi myös ilmaista lapselle omia havaintojaan tämän käytöksestä.
”Voi sanoa vaikkapa, että olen huomannut sinun olevan ärtyisämpi ennen kouluun lähtöä ja kysyä, mistä se johtuu. Pienimpien lasten kanssa keskustelua voi viritellä esimerkkien ja tarinoiden kautta. Voi kertoa vaikkapa omasta kaverista, jonka lapsi on joutunut kiusatuksi. Tämä lapsi oli aluksi tosi surullinen, mutta kun hän kertoi asiasta vanhemmilleen, asiaa alettiin selvittämään ja kiusaaminen loppui. Näin lapsi saa vähän kiinni aiheesta, ja hänen voi olla helpompi puhua omasta kokemuksestaan.”
Pajamäki kehottaa miettimään myös oikeaa hetkeä keskustelunavaukselle. Monesti vanhemmat ajattelevat ottavansa asian puheeksi esimerkiksi ruokapöydässä, mikä ei välttämättä ole toimivin tapa.
”Usein ne isoimmat ja satuttavimmat asiat eivät ole niitä, joita jaetaan kasvokkain istuen. On helpompi jutella niistä ohimennen, vaikkapa elokuvaa katsellessa, ruuanlaiton ohessa tai nukkumaan käydessä.”
Kiusaaminen on musertavaa myös vanhemmalle
Kiusaamisesta kertominen on lapselle valtavan iso asia. Kiusaamisesta kuuleminen voi kuitenkin olla musertava kokemus myös vanhemmalle.
”Olisi tärkeää pystyä rauhoittamaan itsensä, kuunnella lasta ja kiittää siitä, että tämä kertoi asiasta. Lapselle tulisi vakuuttaa, ettei tilanne ole hänen syytään, ja että aikuinen tekee kaikkensa tilanteen muuttumisen eteen. Lapsi tarvitsee lupauksen paremmasta.”
Aikuisen hätä lapsen puolesta on Pajamäen mukaan inhimillistä. Omaa tuskaansa kannattaa kuitenkin purkaa toiselle aikuiselle, ja keskittyä lapsen kanssa tämän tunteisiin. Pahin, mutta myös yleisin virhe on se, että aikuinen alkaa mitätöimään lapsen kokemusta.
”Aikuinen saattaa esimerkiksi sanoa, että älä välitä, ei se ole niin vakavaa. Saatetaan ajatella, että jos itse suhtaudun tähän kevyesti, lapsenkin kokemus kevenee. Kelpaamattomuuden kokemus on iso asia, jonka sivuuttaminen ei auta lasta.”
Lapsilla ei aina ole uskoa aikuisten apuun
Kiusaamisesta tulisi heti olla yhteydessä lapsen ryhmänohjaajaan koulussa tai päiväkodissa, sillä ulkopuolelle jättäminen on erittäin haavoittavaa lapsen itsetunnolle. Näkymättömäksi ja ulkopuoliseksi jäävän lapsen olisi myös tärkeää tuntea olevansa kotona tärkeä ja pidetty.
”Kouluikäisten lasten kokemus itsestään muodostuu pitkälti vertaisryhmän arvostelun perusteella. Mikäli mahdollista, vanhemman olisi hyvä tukea lapsen muita ihmis- ja ystävyyssuhteita. Yksikin hyvä kaveri on lapsen suoja kiusaamistilanteissa.”
MLL:n Auttavien puhelinten ja digitaalisten palvelujen päällikkönä toimiva Pajamäki on työssään huomannut, ettei lapsilla oikein ole luottamusta siihen, että aikuiset voisivat auttaa heitä vertaissuhteisiin liittyvissä vaikeuksissa.
”Tämän kulttuurin toivoisin muuttuvan. Aikuisten tulisi pystyä välittämään lapsille ja nuorille sitä käsitystä, että voimme vaikuttaa lasten keskinäisiin haitallisiin suhteisiin. Ei ole mikään luonnonlaki, että kiusaamista esiintyy – me aikuiset pystymme parempaankin.”
Neuvoja ja tukea kiusaamistilanteisiin
Kiusaamisen vastainen työ vaatii pitkäjänteisyyttä. MLL:n sivuilta löytyy tietoa ja tukea kiusatuille lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen sekä menetelmiä kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ammattilaisille. Tukea saa myös MLL:n maksuttomista ja luottamuksellisista auttavista palveluista.
Lue myös:
