Tasa-arvossamme on ongelma. Miesten pakko ja naisten vapaavalintainen asepalvelus nimittäin eivät ole tasa-arvoa. "Mutta kun nainen synnyttää", joku älähtää. "Kenelläkään ei ole synnytyspakkoa, jonka rikkomisesta joutuisi vankilaan", toinen huudahtaa. Tämä keskustelu on täysin absurdi. Viidestä syystä.

Viimeksi päivitetty 2.10.2015

Tiedättehän tämän vastakkainasettelun? Kertaan sen lyhyesti tässä: Miesasiamies parkaisee, että ”on niin helvetin epäreilua, että armeija on vain miehille pakollinen”. Tähän nainen älähtää, että ”mutta kun nainen synnyttää”. Keskusteluun liittyy toinen mies, joka toteaa lakonisesti, että ”kenelläkään ei ole synnytyspakkoa, jonka rikkomisesta joutuisi vankilaan”. Siihen nainen taas nasevasti tokaisee, että ”armeijaan ei riittäisi miehiä, jos naiset eivät synnyttäisi, ja sitä paitsi raskaus kestää 9 kuukautta, pakollinen armeijajakso vain 6”.


 


Hyvää argumentointia, eikö? No ei. Tämä keskustelu on täysin absurdi. Viidestä syystä.

Raskauden ja synnytyksen omiminen pelkästään naisille on isien väheksymistä ja miesten velvollisuuksien mitätöintiä.

Ensinnäkin armeija ja synnytys ovat lähtökohtaisesti niin täydellisen eri asioita, että niitä on hupsua verrata keskenään. Puolustusvoimat on ihmisten keksimä, pystyttämä ja laatima organisaatio. Synnytys taas on biologinen ja luonnollinen tapahtuma.

Toisekseen raskauden ja synnytyksen omiminen pelkästään naisille on isien väheksymistä ja miesten velvollisuuksien mitätöintiä. Isistä ei pidä tehdä passiivisia sivustaseuraajia. Lapsien kasvatus on sekä äidin että isän oikeus ja velvollisuus – raskauden alkamisesta lähtien. Naiset eivät tee lapsia yksin, siihen tarvitaan (yleensä) myös mies. Mies, jolla on sekä oikeus että velvollisuus olla isä. Tiedättehän, with great power comes great responsibility. Parhaimmillaan isät ovat aktiivisesti mukana sekä raskaudessa että synnytyksessä. On käsittämätöntä, että synnytyskertomuksia pidetään edelleen naisten armeijatarinoina. Myös isät osallistuvat synnytykseen, heillä on myös oikeus synnytystarinaan.

(Välihuomautuksena haluan sanoa, että olisi hirveän mukava antaa miehen hoitaa raskaus ja synnytys, sillä omalla kohdalla kokemukset olivat perseestä. Harmi, että meidät sillä tavalla on eri lailla rakennettu. Tästä on kuitenkin turha syyttää ketään paitsi biologiaa. Tai jumalaa, jos tahdotte.)

Kolmanneksi: Minulla on teille kaikille hyviä uutisia! Armeija ei ole kenellekään pakollinen. Toistan: Armeija ei ole kenellekään pakollinen, vaihtoehtoisesti nuoret miehet voivat valita siviilipalveluksen, jolla suorittaa velvollisuus isänmaata kohtaan. Okei, tämä oli ehkä saivartelua, mutta pieni muotoseikka, joka keskustelussa ärsyttää. Olen samaa mieltä, että asevelvollisuuden sukupuolittuneisuus on epätasa-arvoista. En näe mitenkään huonona vaihtoehtoa, että sama velvollisuus vaadittaisiin myös naispuoliselta kansanosalta. Kyllä, se olisi tasa-arvoista ja oikeudenmukaista. Norjalaiset ovat tätä epäkohtaa korjaamassa, ehkä muutos on mahdollinen myös Suomessa. Kliseisesti sanottuna muutos ei olisi uhka vaan mahdollisuus naisille.

Neljänneksi on absurdia osoittaa naisia tai miehiä syyttävällä sormella. Ei ole kaikkien naisten vika, että vain miehillä on asevelvollisuus. Ei se tosin ole myöskään kaikkien miesten vika. Kyse on patriarkaalisen yhteiskuntarakennelman ehkä näkyvimmästä jäännöksestä. On hyvä muistaa, että armeija ei ole epätasa-arvoinen vain miehiä kohtaan. Epätasa-arvo toimii myös toiseen suuntaan: On hirvittävän vähän aikaa siitä, kun naisia ei päästetty armeijaan.

Pahimmat sovinistit eivät muuten ole aina miehiä.

Naiset saivat oikeuden armeijan suorittamiseen vasta vuonna 1995. Vähiten ei ole kiittäminen silloista puolustusministeri Elisabeth Rehniä, naisasianaista, jonka kaudella valmisteltiin ja hyväksyttiin lakiesitys naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Kyllä, itse olin tällöin lähdössä vasta peruskouluun, mutta historiallisesti katsoen kaksikymmentä vuotta on lyhyt aika. Armeijaan liittyvä naisvastaisuus on valitettavasti syvälle kulttuuriin juurtunutta. Olen kuullut monen eri-ikäisen miehen suusta, ettei nainen pärjää armeijassa. (Mikä ei ole totta. Naiset pärjäävät ja hyvin. Meillä on naisia myös sotilaslentäjinä.) Toisaalta puolustusvoimat toivoo enemmän naisia joukkoihin. (Toisaalta taas puolustusvoimissakin on töissä miehiä, jotka suhtautuvat naisiin varautuen.) On myös totta, että osa naisista vastustaa ajatusta naisten asevelvollisuudesta. Epäilen, että kyseessä ovat vanhat asenteet miesten ja naisten rooleista. (Pahimmat sovinistit eivät muuten ole aina miehiä.)

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Keskustelu on absurdi myös siksi, että se ei johda mihinkään. Syyttelevät ja puolustelevat kannanotot pyörivät luuppina kehää. Ehkä keskustelun suuntaa voisi muuttaa. Mutta kun -jankuttamisen sijaan voitaisiin miettiä, kuinka puolustusvoimista saataisiin tasa-arvoinen ja järkevä. Sinänsä keskustelun aloittanut mies esitti järkevän ajatuksen. Joskus tosin toisenlainen ilmaisu voi edesauttaa sanoman sisällön uppoamista.

May the Force be with you.

Tällä hetkellä asepalveluksen tasa-arvoistamisen puolesta kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen. Keskustelua aiheesta käydään myös foorumilla – osallistu keskusteluun: Tasa-arvon kannattajat.

Mitä mieltä olet artikkelista?