Jokelluksesta puheeksi

Vauva juttelee puhelimessa

Keskimäärin vauvat osaavat sanoa vuoden ikäisenä kolme sanaa. Onko kaikki toivo heitetty, jos oma talliainen ei seuraa kielen kehityksen keskiarvoa? Puheterapeutti Annikki Riitesuo kertoo, mistä kielen kehityksessä on kysymys.

16-kuukautisena lapsen pitäisi ymmärtää sata sanaa. Muutaman kuukauden päästä lapset osaavat keskimäärin sanoa 10–50 sanaa. 21 kuukauden iässä lapsen pitäisi osata yhdistää kaksi sanaa. Mutta entä jos näin ei ole?

”Arviot siitä, kuinka monta sanaa lapset keskimäärin osaavat missäkin ikävaiheessa vaihtelevat. Sanojen määrää voidaan nimittäin laskea eri tavoilla”, Riitesuo huomauttaa.

Vanhempien ei siis kannata huolestua, jos lapsi ei toteuta täydellisesti annettuja keskiarvoja. Jos vanhemmat kuitenkin kokevat, että puhe viipyy, kannattaa vaatia pääsyä puheterapiaan.

”Pystymme diagnosoimaan varhaisen puheterapian yhteydessä esimerkiksi dysfasian, johon on nykyään hyviä hoitokeinoja. Varhaisvaiheen puheterapialla on näin ollen suuri merkitys lapsen kielen kehitykselle”, Riitesuo kertoo.

Lue myös: Päiväkodissa kieli kehitttyy

 

Miksi lapsi ei opi?

Lapsien puheen kehityksessä on suuriakin eroja. Monet vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, kun oma vauva ei lörpöttele yhtä vilkkaasti kuin naapurin taapero. Itseään ei kuitenkaan kannatta uittaa tervatynnyrissä lapsen puheen viivästymisen takia.

”Puheen kehitys voi viivästyä monesta eri syystä. Tyypillisesti taustalla on jokin synnynnäinen syy”, Riitesuo sanoo.

Lue myös: Jäähyväiset tutille

Lapselle puhumista pidetään tärkeänä puheen kehityksen kannalta. Riitesuo kuitenkin kehottaa ihmisiä pysymään kohtuudessa.

”Puhumisesta ei saisi tulla mikään pakkomielle. Jatkuva höpötys tietysti rasittaa myös lasta”, Riitesuo huomauttaa.

Lue myös: Salaatti ehkäisee puheenviivästymää

 

Vauvakieli aikuisten suissa

Lapset eivät ainoastaan opi sanoja. He keksivät usein uusia sanoja ja oman tapansa puhua. Vauvan eriskummalliset sanat ja puhetyyli tarttuvat helposti myös aikuiseen.

”Ilmauksia ja lepertelyä voi poimia yhteisiksi koodeiksi. Lapsen kanssa voi siis huoletta päristellä, lärpätellä ja naksutella kielellä. Se on tärkeää yhteistä leikkiä ja vuorovaikutusta”, Riitesuo kertoo.

Lapselle täytyy kuitenkin puhua myös oikealla tavalla.

”Vauvakieli ei saa olla perheen pääkieli. Vauva tarvitsee oikeat muistijäljet, jotta oppii puhumaan oikein”, Riitesuo sanoo.

Vaikka oikea malli on tärkeä, ei lapsen puhetapaa saisi arvostella.

”On tärkeää, että lapsen ilmaus hyväksytään ja siitä ollaan ylpeitä. Puheyrityksien palautteen pitäisi olla aina positiivista”, Riitesuo sanoo.

Parasta treeniä lapselle on, kun vanhempi vastaa vauvan höpötykseen yksinkertaisilla mutta silti riittävän haastavilla lauseilla.

”Vanhemmat voivat kehitellä lapsen sanayrityksien ympärille pidempiä lausemuotoja. Aluksi lauseiden on syytä olla selkeärakenteisia ja lyhyitä, sillä lapsen muistikapasiteetti ei vielä pysty ottamaan enempää vastaan”, Riitesuo kertoo.

Lue myös: Lapsi oppii kieltä "kylpemällä" siinä

 

Televisiota vai satuja


Televisiota syytetään
yleensä kaikista lasten kehitykseen liittyvistä ongelmista. Myös kielen kehityksen osalta televisio saa kuulla kunniansa.

”Television vika on siinä, ettei se puhu takaisin. Kommunikoiva yhdessäolo jää hyvin lyhyeksi, jos vanhemmat ovat töissä ja illalla lapset katsovat paljon televisiota”, Riitesuo sanoo.

Television töllötyksen sijaan lastenkirjojen lukeminen on parempi tapa kehittää lapsen kielellisiä kykyjä.

”Kirja jättää paljon enemmän mielikuvitukselle tilaa. Lukiessa lapsella on myös aina suora kommunikaatiosuhde aikuisen kanssa”, Riitesuo tiivistää.

Täysin kelvoton laite televisiokaan ei ole.

”Lastenohjelmien katsominen voi olla mukavaa yhdessäoloa. Aikuinen voi esimerkiksi keskustella lapsen kanssa ohjelmasta. Näin television katseluunkin saadaan vuorovaikutuksellisuutta”, Riitesuo sanoo.

 

Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStokcphoto

 

Lue myös:

Kaksikielisillä lapsilla tuplasti ilmaisuvoimaa

Vauvat itkevät kansallisväreissä
Herkkyyskausina lapsi oppii leikiten

Lähetä kommentti
 
Nimesi:
Otsikko:
Kommenttisi:
Kirjoita tähän, mitä näet yllä:
Kommentteja yhteensä: 5
2v
Kirjoittaja Kaikki aikanaan? 25.02.2012
Meillä sama - kirjojen lukemisesta ei tule yhtään mitään, vaan kättä tai kirjaa siirrellään pois ja kirja halutaan joko itselle tai heitetään lattialle. Mutta uskoisin että kaikki aikanaan - täällä näemmä kehitytään vähän kaikessa rauhallisesti tai jopa hitaasti. Kirjat kuitenkin kiinnostavat ja kiva juttu on osoittamalla kuvia kysellä asioiden nimiä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Entä jos...
Kirjoittaja Äiti83 ja 15kk poika 21.11.2011
Entä jos kirjan lukeminen ei kiinnosta? Tai ei jakseta keskittyä? Tiettävästi kyllä päiväkodissa kiinnostus on toista luokkaa kuin kotona. Kotona sitä mennä viiletetään tuhat lasissa, eikä kirjaa jakseta kuin nopeasti selata läpi. Monta kertaa yrittäny lukea ja näyttää kuvista, mikä on mikäkin, mutta joko mun käsi revitään pois siitä tai kirjaa revitään tai kirjaa syödään, mutta se kuuntelu/katselu ei oo missään vaiheessa ollu Artun juttu. Leikkii mielellään leluilla, katsoo yhtä tiettyä lastenohjelmaa mielellään, mutta enimmäkseen liikkuu ja leikkii leluilla. Musiikkia on aina taustalla. Sitä jaksaa kuunnella.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Entä jos..
Kirjoittaja Äiti-83 ja poika 15kk 21.11.2011
Entä jos kirjan lukeminen ei kiinnosta? Tai ei jakseta keskittyä? Tiettävästi kyllä päiväkodissa kiinnostus on toista luokkaa kuin kotona. Kotona sitä mennä viiletetään tuhat lasissa, eikä kirjaa jakseta kuin nopeasti selata läpi. Monta kertaa yrittäny lukea ja näyttää kuvista, mikä on mikäkin, mutta joko mun käsi revitään pois siitä tai kirjaa revitään tai kirjaa syödään, mutta se kuuntelu/katselu ei oo missään vaiheessa ollu Artun juttu. Leikkii mielellään leluilla, katsoo yhtä tiettyä lastenohjelmaa mielellään, mutta enimmäkseen liikkuu ja leikkii leluilla. Musiikkia on aina taustalla. Sitä jaksaa kuunnella.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ei kiirettä!
Kirjoittaja 20kk 20.09.2011
Jos lapsi sanoo edes yhden sanan ja pälpättelee omiaan, ei tarvitse huolestua että kyseessä olisi joku fyysinen tms. vika/häiriö, mikä vaatisi terapeutteja yms... Meillä 20 kk ja sanotaan vasta äiti, sekin tarkoittaa välillä ketä tahansa lähiympäristöstä, jopa kissaa. Mutta omaa lörpöttelyä riittää ja välillä jopa yritystä muihin sanoihin. Puheen ymmärtäminen sujuu jo paljon paremmin. Ei siis syytä huoleen! Toiset vain kehittyvät tyylliin 'hitaasti mutta varmasti'. Lisäksi kaksikielisyys hidastaa puheen alkamista (osasyy varmasti meillä).
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
15 kk
Kirjoittaja Onnellisuus 27.04.2011
Sorry vaan, mutta mä en oikein hyväksy tätä Vau:n ja useimpien (suomalaisten) vanhempien hössötyyliä, jossa jo melkein syntymätä alkaen aletaan kiirehtiä uutta ihmistainta oppimaan ja osaamaan sitä ja tätä (kaikki mahdollinen syömisestä, tutista, vessatarpeista, puhumisesta, liikkumisesta jne) ja verrataan ja kilpaillaan muiden kanssa. Hyvähän se on, jos jokin asia sujuu hyvin jo aikaisin, mutta mikä ihmeen kiire kaikilla on? Mä ainakin yritän mahdollisimman paljon ottaa enemmän mallia luonnonläheisistä alkuperäiskansoista kuin tästä suorituskeskeisestä länsimaisesta nyky-yhteiskunnasta, joka edistyksellisyydestään huolimatta näyttää kasvattavan paljon onnettomia ihmisiä. Meillä ei todellakaan ole kiire osata mitään, kaikki saa tapahtua lapsen ehdoilla sitten kun on hänen henk.koht. aika ja hän osoittaa halua johonkin uuteen asiaan. Lapset haluavat luonnostaan matkia ja oppia uutta, joten miksi jotain pitäisi opettamalla opettaa vain jotta vanhemmilla olisi 'helpompaa'...
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Hanna Brockman
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.