Kun valokuvaaja Ash Luna alkoi kuvata raskaana olleita ja synnyttäneitä naisia projektiinsa "4th Trimester Bodies", hän toivoi saavansa mukaan sata rohkeaa naista. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, hän on kuvannut yli 2000 perhettä, eikä loppua näy.

Viimeksi päivitetty 5.6.2019

Kun raskauden ja synnytyksen kokeneiden vartaloiden monimuotoisuutta ylistävä projekti ”4th Trimester Bodies” käynnistyi vuonna 2013, sen oli tarkoitus olla vain kertaluontoinen tempaus.

”Ajattelin, että sen tuloksena olisi näyttely ja valokuvakirja, siinä se. Mutta universumilla oli minulle muita suunnitelmia”, amerikkalainen valokuvaaja Ash Luna kertoo.

Sensuroimatonta kauneutta

Kirja ”The 4th Trimester Bodies Project: Celebrating the Uncensored Beauty of Motherhood” julkaistiin syyskuussa 2015. Verkkosivullaan Luna ylläpitää kattavaa kuvagalleriaa, joka kattaa koko projektin mitan vuodesta 2013 aina näihin päiviin asti. Galleriaan päivittyy jatkuvasti uusia kuvia.

”Tarve näille kuville on valtava. Se voimaannuttaa ihmisiä ja antaa turvallisen tilan, jossa jakaa tarinoita. Niitä, jotka kertovat onnistumisista ja niitä, jotka kertovat vaikeuksista. Olen pari kertaa yrittänyt hidastaa tahtia, mutta jokin näkymätön voima ajaa minua eteenpäin”, Luna kuvailee.

”Normalisoidaan normaalia”

Naisten lisäksi projektiin on osallistunut lukuisia transsukupuolisia isiä sekä ei-binäärisiä vanhempia.

”Työmme tavoitteena on –paradoksaalista kyllä – normalisoida sitä, mikä on normaalia. Näyttää kaikessa monimuotoisuudessaan se, mitä vanhemmuus on. Meitä tuomitaan ja arvotetaan aivan liikaa sen perusteella, miltä näytämme. Luodaan tavoittamaton illuusio siitä, miltä meidän tulisi näyttää. Meidän tulisi olla ylpeitä vanhemmuudestamme, riippumatta siitä, miten lapsemme ovat tulleet tähän maailmaan tai miten valitsemme heitä ruokkia.”

Lunan toiveissa projekti saisi jatkua vielä ainakin neljän vuoden ajan. Työryhmä kiertää ahkerasti valokuvaamassa ihmisiä, ja lisäksi tekeillä on toinen kirja, lapsivuodeaikaan keskittynyt applikaatio. Aihepiiriä käsittelevä podcast on juuri saanut alkunsa.

Ei muoteille, kyllä vapaudelle

Valokuvaprojekti yhdistää samojen tilanteiden, ajatusten ja haasteiden kanssa painivia vanhempia. Se on alusta asti ollut sen tarkoituskin. Kuvien oheen monet ovat jakaneet tarinansa: tarinan pitkästä yrittämisestä, abortista, lapsen kuolemasta, sairaudesta, vaikeudesta suhtautua omaan muuttuneeseen kehoon, oman itsen löytämisestä…

”Valokuvien ja tarinoiden avulla luodun yhteisön voima ja keskinäinen tuki on aivan uskomatonta. Kymmenet tuhannet vanhemmat ympäri maailmaa jakavat toistensa huolet, kannattelevat toinen toisiaan ja taistelevat toistensa puolesta”, Luna kertoo.

Lunan tavoitteena on maailma, jossa ketään ei pakoteta muottiin. Maailma, jossa kukaan ei ole liian nainen, liian lihava, liian ruskea, liian vammainen, liian peloissaan, liian kovaääninen…

Kolmas raskaus, aivan erilainen kuin muut

”Näiden kuuden vuoden aikana omakin katsantokantani on muuttunut: sain neljännen lapseni, mutta koin ensimmäistä kertaa raskauden viimeisen kolmanneksen. Ensimmäinen lapseni syntyi raskausviikolla 27., kaksoseni hätäsektiolla viikolla 24. Toinen kaksosista ei selvinnyt, olen nähnyt elämän haurauden vastasyntyneiden teho-osastolla. Niin paljon epävarmuutta ja menetyksen pelkoa. Ja nyt, neljäs lapseni syntyi täysiaikaisena 39+3, synnytysammeeseen omassa kodissamme! Heidän olemassaolonsa ja matka tähän pisteeseen on ollut uskomattoman parantava”, Luna kuvailee.

Niinpä Luna jatkoi työskentelyä tasatahdissa oman kasvavan vatsansa kanssa.

”Tätä projektia aloittaessani ajattelin, että oma lapsilukuni olisi jo täynnä, enkä enää kokisi vanhemmuuden alkumetrejä uudestaan. Mutta on ollut uskomatonta saada jatkaa tätä yhtaikaisesti oman raskauden, synnytyksen ja vauvanhoidon lomassa!”

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliKodin kesämuistio lapsen turvalliseen lomanviettoon
Seuraava artikkeliÄitiys muuttaa naisen kehoa, mutta muutoksiin voi suhtautua ylpeydellä
JAA