Esikoisen synnyttäminen on jännittävä paikka, ja monelta homma voi ymmärrettävästi mennä melkoiseksi hermoiluksi. Toisin kävi Annastiinalle. Tämä on hänen synnytyskertomuksensa.

Viimeksi päivitetty 13.6.2023

Olin ensisynnyttäjä, kun tyttäreni syntyi lokakuussa 2020 tähän maailmaan, aamuna jolloin satoi myös ensilumi.


 


Ensisynnytys voi kestää vuorokausia, nyt kävi toisin

Olin valmistautunut synnytykseen pakkaamalla sairaalalaukun, joka piti sisällään vaatteet uudelle tulokkaalle sekä itselleni jotain syötävää ja puhdasta vaatetta eli varustus oli varsin vähäinen.

En juurikaan jännittänyt synnytystä.

Olin alusta asti päättänyt etten laadi suunnitelmia enkä toiveita vaan etenen tilanteen mukaan ja luotan paikalla oleviin ammattilaisiin sekä omaan kroppaani ja omiin tuntemuksiini.

En juurikaan jännittänyt synnytystä. Tiedostin, että ensisynnyttäjän synnytys voi kestää kolmekin vuorokautta, toisin kävi. Kerron tarinani.

Synnytys käynnistyi 12 tuntia vyöhyketerapiakäynnin jälkeen

Kävin aivan lasketun ajan lähellä synnytykseen valmistavassa vyöhyketerapiassa ja niinpä synnytykseni käynnistyi noin 12 tuntia vyöhyketerapian jälkeen.

Olin kotona kun lapsivesi meni noin klo 02.00. Soitin synnärille ja minulle sanottiin että voin rauhassa jatkaa unia, koska supistukset eivät ole alkaneet ja voin mennä aamulla klo 9-10 synnärille.

Sain ohjeistuksen mennä suihkuun ja ottaa särkylääkettä.

Noh, puoli tuntia myöhemmin supistukset olivat alkaneet ja sain ohjeistuksen mennä suihkuun ja ottaa särkylääkettä sekä samaisen kellonajan saapua sairaalaan.

Särkylääkkeen jätin ottamatta koska ajattelin, että siitä tulee huono olo, joten viritin TENS-laitteen. Siitä tosin ei ollut hyötyä koska poltot olivat etupuolella eikä takana.

”Kivut olivat kovat, mutta täysin siedettävät”

Kolme tuntia vesien menosta tulikin kiire sairaalaan, matkalla tunsin tarvetta ponnistaa ja kivut olivat kovat mutta täysin siedettävät. Sairaalaan astelin omin jaloin parkkipaikalta, matkalla toki pysähdyin hengähtämään supistusten ajaksi.

Synnärille päästyäni kätilö seurasi kulkemistani ja tiheitä supistusvälejä ja totesi, että mennään suoraan synnytyssaliin.

Siinä vaiheessa tajusin etten saa mitään kipulääkettä enää ja kätilön mukaan en sitä tarvinnutkaan koska olin siihenkin asti pärjännyt ilman.

Kätilö totesi, että 10 cm on auki, eikun synnyttämään. Siinä vaiheessa tajusin etten saa mitään kipulääkettä enää ja kätilön mukaan en sitä tarvinnutkaan koska olin siihenkin asti pärjännyt ilman.

Tästä 2 tuntia myöhemmin tyttäremme syntyi. Selvisin synnytyksestä ilman repeämiä, ilman kipulääkettä ja muutamassa tunnissa. Varsin armollinen ja erittäin positiivinen kokemus ensisynnyttäjälle.

Seuraavana päivänä eräs synnytysosaston lääkäri kävi itse sanomassa minulle, ettei hän ollut uskoa kun kuuli, että ensisynnyttäjä on tullut 10 senttiä auki sairaalaan ilman kipulääkitystä.

”Tutustukaa omaan kroppaanne ja kuunnelkaa sitä”

Halusin kertoa tarinani, koska usein kuulee ainoastaan kauhukokemuksia ja varsinkin ensisynnytyksistä.

Synnytykseni on myös mielestäni hyvä esimerkki siitä, miksi omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa, jos olisin mennyt minulle annettuna ajankohtana sairaalaan olisin ollut ”myöhässä”.

Oma kokemukseni oli erittäin positiivinen ja synnytys oli helppo.

Oma kokemukseni oli erittäin positiivinen ja synnytys oli helppo. Haluan sanoa kaikille ensisynnyttäjille, että luottakaa itseenne, luottakaa henkilökuntaan.

Tutustukaa omaan kroppaanne ja siihen miten se toimii ja kuunnelkaa sitä synnytyksen edetessä.

Olin tuolloin 31-vuotias ja nyt olen 33-vuotias ihanan uhmaikäisen taaperon äiti.

Mitä mieltä olet artikkelista?