Anne Välisaari synnytti esikoisensa 42-vuotiaana. Sitä ennen elämä pyöri työn ja omien päähän pistojen ympärillä. ”Ihmettelin nuorena, mistä työssäkäyvät vanhemmat löytävät kasvattamiseen tarvittavan ajan.”

Viimeksi päivitetty 15.9.2008

”Ajattelin aina, että lapset eivät ole minun juttuni. Hoivaviettini täyttyi kissojen ja koirien kanssa puuhastellessa”, Välisaari sanoo.


 


Vapaus ja aikuisten jutut olivat nuorelle uraa rakentaneelle Välisaarelle tärkeitä. Lapset eivät yksinkertaisesti sopineet yhtälöön.

”Ihmettelin silloin, mistä työssäkäyvät vanhemmat löytävät kasvattamiseen tarvittavan ajan.”

Lue myös: Vahingossa isäksi

Työpaikan vauvabuumista se alkoi

Välisaaren ylitettyä neljän kymmenen rajapyykin, vauvakärpänen pääsi puraisemaan. Yllättävää kyllä purema tuli suoraan työelämästä.

”Pari vuotta ennen lapseni syntymää työpaikallani oli vauvabuumi. Kun katselin esimieheni vastasyntynyttä lasta, ymmärsin ensimmäistä kertaa, kuinka täydellinen pieni ihminen on”, Välisaari muistelee.

Biologinen kello alkoi kolista kuin katedraali pyhäpäivänä, eikä mennyt pitkään kun Välisaari oli itse raskaana.

Lue myös: Totuus äitiydystä?

Jäljessä muista

Oman tilanteen vertaaminen ikätovereihin saa Välisaaren toisinaan katuma tuulelle. Olisiko lapsia pitänyt sittenkin hankkia nuorempana?

”Samaan aikaan kun ystäväni valmistautuivat isoäidin rooliin, minä imetin yökaudet”, Välisaari muistelee äitiytensä alkuaikoja.

Vauvan sanelemat yöheräämiset tuntuivat myös raskailta omaan rytmiin tottuneesta nelikymppisestä.

”Nuoremman äidin fysiikka kestää paremmin valvomisen ja muun rasituksen. Otin myös turhan tosissani vauvanhoitoon ja lapsen hyvinvointiin liittyvät asiat”, Välisaari pohtii.

Lue myös: 6 harhaluuloa ennen lapsia

Joskus ikäero lapseen mietityttää

Kun Välisaari pohtii tulevaisuutta, ikäero lapsen kanssa tuntuu jopa ahdistavan suurelta.

”Kun lapseni menee kouluun, olen liki viisikymppinen ja kun hänestä tulee ylioppilas, saatan olla jo eläkeläinen.”

Tosin katumukselle ei jää paljoa sijaa, sillä Välisaaresta ei olisi ollut nuoreksi äidiksi.

”En voi edelleenkään kuvitella itseäni kaksikymppisenä äitinä. En vain olisi pystynyt tinkimään omista eduistani.”

Lue myös: Vauvaonni kestää kaksi vuotta

Elämän peruspalikat paikoillaan

Kahdenkymmenen lapsettoman aikuisvuoden jälkeen Välisaari on kokenut vastuun mielekkäänä.

”Omat riennot oli koettu ja etsikkoaika oli ohi.”

Kun elämä on hyvin raiteilla, on myös äitiys helpompaa.

”Useimmiten vanhemmilla äideillä on jo ammatti ja oma asunto. On kaikin puolin varaa keskittyä lapseen”, Välisaari sanoo.

Teksti: Jarkko Uro
Kuva: Tiina Pokkinen

Mitä mieltä olet artikkelista?