Viimeksi päivitetty 13.8.2025
Kun Meri-Tuuli odotti esikoistaan, häntä jännitti etukäteen se, kuinka paljon lapsi muuttaisi hänen ja puolisonsa Villen retkeilyharrastusta. Lopulta huoli osoittautui turhaksi, sillä pian kolmevuotias poika on ehtinyt olla vanhempiensa mukana Suomen metsien lisäksi niin Italian Dolomiiteilla kuin Norjassakin.
”Lapset ovat oikeasti aika sopeutuvaisia, kunhan vain muistetaan mennä heidän ehdoillaan. Ei voi laatia liian tiukkoja aikatauluja tai suunnitelmia, ja aina on oltava myös valmis siihen, että joudutaan kääntymään kesken kaiken takaisin”, Meri-Tuuli kertoo.
Retkeilyn ei myöskään tarvitse tarkoittaa patikointia kilometritolkulla tai luonnossa yöpymistä, vaan vaikkapa lähimetsässä seikkailua. Meri-Tuulin ja Villen perheessä tehdään niin pitkiä kuin lyhyitäkin retkiä, joiden aikana edetään hitaasti leikkien ja luontoa ihmetellen. Koska heidän poikansa kävelee nykyisin suurimman osan matkasta itse, etappien välimatkat pyritään pitämään tarpeeksi lyhyinä. Myös taukoja pidetään paljon.
”Retkeilyn käsite on mielestäni paljon laajempi kuin yleensä ajatellaan. Minulle eväät tekevät retken: aina kun olemme luonnossa ja meillä on eväät mukana, olemme retkellä. Retkeily voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.”
Luontoon leluilla leikkimisen sijaan
Ensimmäinen kokemus koko perheen retkestä oli lapsen ollessa viiden kuukauden ikäinen. Hiihtoretki ahkio perässä sujui hyvin, vaikka oikea pukeutuminen jännittikin.
”Talviretkeilyssä kylmyys täytyy ottaa huomioon ihan eri tavalla, etenkin silloin, kun lapsi on niin pieni, ettei hän itse juurikaan liiku. Esimerkiksi viime vuonna meillä oli kuitenkin jo noin 5–6 tunnin mittainen hiihtoretki, joka meni todella hienosti! Lapsi istui ja nukkui ahkiossa, ja välillä opetteli hiihtoa hieman itsekin. Evästaukoja pidettiin myös runsaasti.”
Myös ulkomailla matkustelu on tullut tutuksi, sillä Villen vanhempainvapaan aikana perhe kierteli reissupakulla Eurooppaa pojan ollessa alle vuoden ikäinen.
”Ihan jo rajallisen tilankaan takia mukaan ei voinut ottaa valtavaa määrää leluja, joten leikit sijoittuivat pitkälti luontoon.”
Alun perin pariskunta osti auton ajatuksella, että lähiretkikohteisiin olisi helpompi lähteä tavallisenkin arjen keskellä. Euroopan matkan jälkeen auto päätettiin kuitenkin myydä, sillä Meri-Tuuli ja Ville epäilivät, ettei pikkulapsiarjessa reissaamiselle olisikaan aikaa.
”Aika nopeasti kuitenkin aloimme katua autosta luopumista, sillä se mahdollistaa kuitenkin ihan erilaisen vapauden lapsen kanssa liikkuessa – meillä on aina sänky, ruuat ja majoitus mukana, missä ikinä olemmekin.”
Retkeily ei välttämättä vaadi kalliita varusteita
Meri-Tuuli painottaa, että retkeily lapsen kanssa ei kuitenkaan välttämättä vaadi sen kummempia varusteita, etenkään, jos ajatuksissa on käydä lähinnä lähimetsässä. Säänmukaisella vaatetuksella pääsee jo pitkälle, ja yksinkertaisetkin eväät maistuvat luonnossa hyviltä.
”Aina kannattaa kuitenkin olla mukana pieni ensiapupakkaus haavereiden varalta. Lähimetsässäkin voi mennä vaikka tikku sormeen tai tulla haava polveen, joten punkkipihdit, antiseptinen suihke ja laastarit on hyvä olla matkassa.”
Pidemmille retkille vaaditaan jo hieman suunnitelmallisuutta. Pienen lapsen kanssa etenemistä helpottaa kantoliina, -rinkka tai -reppu. Tällöin voi kulkea pitkiäkin matkoja, mutta kun taapero innostuu itse kävelemään, on aikuistenkin tahdin hidastuttava ja kilometrimäärän lyhennyttävä. Meri-Tuuli muistuttaa myös oikean vaatetuksen tärkeydestä.
”Sää voi muuttua tosi nopeastikin, joten sateenkestävää vaatetta on aina hyvä olla mukana. Kerrospukeutuminen on retkeilyssä tärkeää: päälle sateenkestävä kuorikerros, väliin lämpökerros ja aluskerrastoksi villaa. Eikä kaikkea tarvitse ostaa uutena, vaan näitä voi löytää tosi hyvin myös käytettyinä.”
Meri-Tuuli ja Ville ovat vieneet lapsensa jo telttailemaankin. Ennen reissua teltta pystytettiin kotipihalle, ja siellä käytiin mm. lukemassa yhdessä.
”Jälkikäteen ajateltuna ensimmäinen yö olisi tietysti voitu viettää jossain lähiluonnossa Norjan sijaan. Tunturilla oli aika tuulista, ja heiluva telttakangas oli vähän jännittävä. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja poika on muistellut telttaretkeä myöhemminkin.”
Meri-Tuulille ja Villelle on tärkeää, että lapsi pääsee retkelläkin osallistumaan erilaisiin puuhiin, kuten teltan pystyttämiseen. Vaikka aikaa voikin kulua hieman enemmän, yhdessä tekeminen ja uusien taitojen opettaminen on sen arvoista.
”Lapsen kanssa retkeily saa tavallisetkin hetket tuntumaan taianomaisilta”
Retkeily lapsen kanssa tuo mukanaan monia erilaisia hyötyjä: kivien ja kantojen päällä hyppiessä motoriikka kehittyy, ja leikeissä vain mielikuvitus on rajana. Lisäksi lapsi oppii arvostamaan ympäristöä jo pienestä pitäen.
”Monesti roskia nähdessään lapsi sanoo, että kerätään tuo pois. Viemme aina omat roskat mukanamme, mutta nykyään meillä on mukana aina pieni muovipussi myös vastaantulevia roskia varten. Retkeillessään lapsi oppii toimimaan luonnon ehdoilla – hän ymmärtää luonnon tarjoavan meille niin paljon hyvää, että on meidän tehtävänämme pitää siitä huolta.”
Tärkeintä lasten kanssa retkeilyssä on edetä aina lapsen ehdoilla. Meri-Tuuli muistuttaakin, ettei retkeilyn tarvitse olla ”vain kävelyä”, vaan tutkimista, ihmettelemistä ja leikkimistä.
”Meillä luontoon lähdetään pääasiassa hyvillä mielin, ja jos joskus vähän kiukuttaakin, niin aika pian se unohtuu. Kotonakin lapsen suosikkileikki isänsä kanssa on ”olla telttaretkellä”, eli vanhempien sängyssä, jossa pään yli vedetty peitto toimittaa teltan virkaa. Siellä sitten leikitään makkaran paistamista ja retkeilyä.”
Meri-Tuuli ja Ville ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen kanssa retkeily avartaa myös aikuisen näkökulmia – retken kohokohta ei välttämättä olekaan hieno näköalapaikka, vaan vaikkapa havunneulasta kantava muurahainen.
”Sitä alkaa itsekin kiinnittämään huomiota sellaisiin asioihin, joita ei muuten ehkä huomaisi. Lapsen innostus tarttuu itseenkin, ja saa tavallisetkin asiat tuntumaan taianomaisilta.”
Vaikka lapsen kanssa retkeily vaatiikin hieman viitseliäisyyttä, Meri-Tuuli ja Ville kannustavat kaikkia lähtemään ulos luontoon lasten kanssa.
”Silloinhan ne mieleenpainuvimmat muistotkin syntyvät, kun on nähnyt vähän vaivaa.”
Meri-Tuulin ja Villen perheen retkeilyä pääsee seuraamaan Instagramissa tililtä @reissukompassi.
