Yhä useampi lapsi nimetään ilman rituaalista kastetta. Koetaanko nimenantojuhla yhtä tärkeäksi tapahtumaksi kuin kaste? Voiko maallinen nimenanto saavuttaa koskaan vakaata rituaalista asemaa?

Julkaistu 20.1.2010

Rituaalit eivät välttämättä ole uskonnollisia. Nimenantoon liittyvä siirtymäriitti on kuitenkin ollut Suomessa perinteisesti uskonnollinen tapahtuma.

”Näen nimiäiset yliluonnollisesta riisuttuina siirtymäriitteinä. Sellaisena ne vertautuvat esimerkiksi buddhalaisissa maissa vietettäviin syntymäriitteihin”, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola sanoo.

Buddhalaisuuteen ei kuulu käsitystä jumalista, eikä Buddha opettanut rituaalimenoja.

”Silti buddhalaisissa maissa on kehitetty vakiintuneita menoja elämän eri taitekohtiin kuten syntymän, kuoleman ja aikuistumisen yhteyteen”, Ketola kertoo.

Toisin kuin buddhalaisilla rituaaleilla suomalaisilla nimiäisillä ei ole vielä kovinkaan tiukkaa muotoa eikä pitkiä perinteitä. Rituaaleiksi puolestaan luokitellaan vakiintuneet ja perinteikkäät käytännöt, jotka pysyvät suhteellisen samankaltaisina ajansaatossa. Voiko siis nimiäisiä kutsua oikeaksi rituaaliksi?

”Kyllä nimiäisiä voidaan pitää nykyaikaisena rituaalina tai ainakin sellaisen esiasteena. Aikaa myöten nimiäiskäytännöille muodostuu todennäköisesti omia kaavoja ja perinteitä. Kulttuurisen valinnan prosessit vaikuttavat vääjäämättä siten, että perinteitä syntyy”, Ketola täsmentää.

Vapaavalintaista perinnettä

Nimiäiskäytännöt elävät hyvin vapaina perheiden juhlamakujen mukana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö juhla voisi olla perinteikäs.

”Usein suvussa on esimerkiksi kastemalja, jolla voi olla oma rooli myös nimiäisissä. Myös perinnekastemekkoja voidaan hyvin käyttää myös nimiäisissä”, maallisiin juhliin tietoa ja puhujapalveluita tarjoavan Pro-Seremoniat palvelukeskuksen toiminnanjohtaja Anneli Aurejärvi-Karjalainen kertoo.

Kun vanhemmat kertovat, ettei lapsi saa kastetta, sukulaiset voivat olla näreissään. Ketolan mukaan tämä johtuu nimiäisten vapaamuotoisuudesta.

”Ihmiset kaipaavat siirtymäriitteihin vaistomaisesti määrättyä traditionaalisuutta, joka sitoo yksilöitä itseään suurempiin kokonaisuuksiin, esivanhempiin. Kun kaava puuttuu, pelätään että yhteyttä ei synny”, Ketola sanoo.

Nimiäiset muistuttavat kuitenkin juhlallista kastetilaisuutta monilta osin. Epäilevät sukulaiset ovatkin joutuneet monesti syömään sanansa.

”On tyypillistä, että etukäteen kielteisesti suhtautuneet henkilöt tulevat juhlan jälkeen puristamaan puhujan kättä kyyneleet silmissä. Yleensä vastustaminen johtuu siitä, että henkilö ei ole aikaisemmin ollut nimiäisissä”, Aurejärvi-Karjalainen kertoo.

Vauvasta Onniksi

Onnin elämässä nimenantojuhla oli merkittävä käännekohta. Ennen juhlia vanhemmat olivat sanoneet lastaan vauvaksi, vaikka lapsen nimi oli jo päätetty.

”Onni ei saanut nimeä silloin, kun täytimme papereita virastossa. Toivosta tuli Onni vasta, kun kerroimme nimen läheisten ihmisten ympäröimänä”, Kaisa, 26, kertoo.

Kaisan mielestä nimiäistilaisuudesta tuli juhlava, vaikka tilaisuuteen ei yhdistetty uskonnollisia teemoja.

”Suvun kastemekko antoi juhlalle perinteikkyyttä. Mekkoon ei meillä liittynyt kristillistä symboliikkaa. Jälkikäteen ajattelimme sen edustaneen suvun jatkuvuutta”, Kaisa kertoo.

Kaisa oli myös tilannut Pro-Seremoniat palvelukeskuksesta siviilikummitodistukset. Niiden allekirjoittaminen toi juhlalle arvokkuutta. Kaisa ei kuitenkaan näe nimeämisjuhlan väkinäistä muodollistamista tarpeellisena.

”Uuden elämän juhlistaminen on aina arvokas tilaisuus, vaikka itse juhla olisi kuinka epämuodollinen tai arkinen tahansa”, Kaisa summaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliLapsen sukupuoli selviää verikokeella
Seuraava artikkeliSynnytyksen aikana voi syödä ja juoda
JAA