Viimeksi päivitetty 13.2.2026
Lapsen puheen ja kielen kehitys alkavat käytännössä jo ensiparkaisusta. Vaikka pieni vauva ei vielä osaa puhua, vuorovaikutustaidot alkavat kehittyä jo varhain. 2–3 kuukauden iässä lapsi alkaa ottamaan katse- ja hymykontaktia vanhempaansa, ja ensimmäisiä sanoja alkaa putkahtelemaan keskimäärin vuoden iässä. Kielen kehityksessä voi olla suurtakin hajontaa lasten välillä, mutta aina kielen kehityksen viivästyminen ei kuitenkaan vaadi puheterapiaa.
”Jos esimerkiksi parivuotiaan lapsen sanavarastossa on alle 50 yksittäistä sanaa, eikä lapsi osaa puhua vielä lauseita, voi kyseessä olla niin sanottu hyvälaatuinen puheen kehityksen viive.
Noin puolella tällaisista lapsista viive on hyvänlaatuinen eli lapsi saa ikätoverinsa kiinni neljään ikävuoteen mennessä ilman tukitoimia”, Terveystalon kuntoutuspalveluiden johtava puheterapeutti ja dosentti Leila Paavola kertoo.
”Sitten on vielä muutama prosentti, joilla esiintyy sellaisia puheen ja kielen kehityksen ongelmia, joiden myötä lapsi saa diagnoosin. Tällaisia ovat esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö ja erilaiset neuropsykiatriset tilat, kuten autismin kirjo. Yleensä tällaiset tarkat diagnoosit voidaan kuitenkin antaa vasta 3–4 vuoden iässä.”
Artikkeli jatkuu
Milloin puheterapiaan?
Milloin lapsi sitten tulisi viedä puheterapiaan? Paavolan mukaan yhteyttä puheterapeuttiin kannattaa ottaa heti, kun lapsen puheen ja kielen kehitys alkaa huolestuttaa. Mieltä painavat asiat voi aluksi ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolassa, josta asiaa lähdetään viemään eteenpäin.
”Ei ole mitään syytä lähteä ’odotellaan ja katsellaan’ -linjalle, vaan mieluummin olla liikkeellä liian aikaisin kuin myöhään!”
Lapsen puheterapia saattaa olla tarpeellista, mikäli lapselta vielä vuoden iässä puuttuu katse- ja hymykontakti tai jos hän ei vaikuta aloittavan tai ylläpitävän vuorovaikutusta millään lailla, esimerkiksi ääntelemällä tai sormella osoittelemalla.
”Yksi tärkeä merkkipaalu on 1,5 vuoden ja kahden vuoden iässä. Jos lapsella ei vielä 1,5-vuotiaana ole yhtään sanaa tai hänellä on kaksivuotiaana alle 50 sanaa eikä vielä lainkaan lauseita, kannattaa asiaa viedä eteenpäin – vaikka kyseessä voikin olla hyvälaatuinen puheen kehityksen viive.”
”Puheterapeutin pakeille kannattaa suunnata myös silloin, jos 3-vuotiaan puhe on vanhemmillekin vaikeasti ymmärrettävää tai jos lapsi lähtee syömään karkeaa ruokaa huonosti. Puheterapeutti voi auttaa myös syömisongelmissa”, Paavola huomauttaa.
Puheterapiasta apua itsensä ilmaisuun
Puheterapiaan lähtemistä ei kannata viivästyttää senkään vuoksi, että lapsen on tärkeä pystyä ilmaisemaan itseään.
”Puheterapialla varmistetaan, että pienelläkin ihmisellä on jokin keino kertoa, mitä hän haluaa ja ei halua. Joskus lapselle voi olla apua esimerkiksi kuvakorteista, joilla hän pystyy ilmaisemaan itseään ennen puheen oppimista.”
Paavola muistuttaa, että varhainen tuki edesauttaa myös lapsen pärjäämistä koulussa.
”Ilman kuntoutusta koulussa saattaa tulla vastaan mittavia oppimisvaikeuksia, jotka voivat lapsen kasvaessa johtaa jopa alisuoriutumiskierteeseen. Lisäksi jatkuva epävarmuus ja huoli lapsen puheen kehityksen viivästymisestä voi vaikuttaa myös vanhemman jaksamiseen ja pystyvyyden tunteeseen omasta vanhemmuudesta. ”
Mitä puheterapiassa tehdään?
Paavolan mukaan puheterapian harjoitteet räätälöidään aina lapsen ikätason mukaisesti. Jos kyseessä on esimerkiksi kaksivuotias lapsi, puheterapeutti antaa vanhemmalle harjoitteita, joita tehdään kotona lapsen ja vanhemman kesken.
”Pientä lasta ei siis vain tuoda puheterapiaan ja haeta sieltä pois, vaan puheterapeutti toimii ikään kuin vanhemman valmentajana. Harjoitteet ovat pienille lapsille enemmän leikin kaltaisia, mutta esimerkiksi eskari-ikäisille voidaan tehdä jo enemmän kynä-paperi-harjoitteita.”
Se, kuinka kauan puheterapialle on tarvetta, vaihtelee Paavolan mukaan paljon. Esimerkiksi autismikirjon piirteitä omaava lapsi saattaa tarvita puheterapiaa pikkulapsivaiheesta ensimmäisille kouluvuosille saakka, kun taas R- tai S-viat voivat korjaantua jo muutamalla käynnillä ja kotiharjoitteilla.
Paavola kehottaa vanhempia myös tukemaan lapsen puheen ja kielen kehitystä kotona heti, kun tämä alkaa tapailla ensimmäisiä sanojaan tai osoittelemaan sormella eri asioita.
”Maailmaa kannattaa puhua sanoiksi lapselle. Kun lapsi esimerkiksi osoittaa sormella autoa, voidaan sanoa, että ’onpa siellä hieno auto, se on punainen’. Eli harjoitetaan ihan tällaista tavallista, arkista tapaa olla vanhempi ja kertoa maailmasta lapselle – se on ikään kuin ilmaista kielikoulua kaupan päälle.”
