Viimeksi päivitetty 22.1.2026
Noin 15 % kaikista pareista on jossain vaiheessa elämäänsä tahattomasti lapsettomia. Tällöin moni kääntyy hedelmöityshoitojen puoleen, mutta aina niistä ei ole apua, mikäli omien sukusolujen tuotanto on vakavasti häiriintynyt tai sitä ei ole lainkaan.
Tällaisissa tilanteissa voidaan kuitenkin hyödyntää lahjoitettuja munasoluja tai siittiöitä. Ongelmana on kuitenkin se, että lahjoitettuja sukusoluja on liian vähän niiden kysyntään verrattuna.
Siksi munasolun lahjoitusta kannattaa harkita, jos vain täyttää tarvittavat kriteerit.
Kuka voi lahjoittaa munasoluja?
Munasolujen lahjoitus on mahdollista, mikäli:
- olet perusterve
- olet 22–35-vuotias
- et tupakoi
- painoindeksisi (BMI) on korkeintaan 32
- sinulla tai lähisukulaisillasi ei ole vakavia perinnöllisiä sairauksia
- pakolliset infektiotestaukset ovat negatiivisia
- haluat osallistua aidosta auttamisenhalusta
Munasoluja ei voi luovuttaa, mikäli:
- sinulla tai lähiomaisellasi on diagnosoitu neuropsykiatrisia häiriöitä, kuten autismia, ADHD:ta tai tarkkaavaisuushäiriötä.
- sinulla on perinnöllisiä sairauksia tai perinnöllisiä mielenterveysongelmia
- sivulla on HIV-, hepatiitti B- tai hepatiitti C-infektio
- olet runsaasti yli- tai alipainoinen
- käytät runsaasti päihteitä
- käytät huumeita
- tupakoit
- olet raskaana ja imetät (synnytyksen jälkeen olisi hyvä odottaa vähintään kuusi kuukautta ennen munasolujen luovuttamista)
Kuinka munasolun lahjoitus käytännössä tapahtuu?
Lahjoitusprosessi alkaa aina haastattelulla, jossa käydään hoitajan kanssa läpi mm. lahjoittajan terveydentilaa, elintapoja sekä luovutukseen liittyviä lääketieteellisiä seikkoja.
Ennen varsinaisia hoitoja lahjoittajalta otetaan vielä verikokeet, joiden avulla poissuljetaan esimerkiksi hepatiitit, HIV ja kromosomipoikkeavuudet. Lisäksi tehdään gynekologinen tutkimus ja varataan keskusteluaika psykologille.
Kun terveystarkastukset on tehty ja lahjoittaja on virallisesti todettu sopivaksi munasolun luovuttajaksi, tehdään hänelle hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelman mukaan lahjoittaja kasvattaa munarakkuloita lääkepistoksilla, jotka tehdään itsenäisesti kotona noin 10 päivän ajan. Tänä aikana on myös 1–2 ultraäänitutkimusta, joissa seurataan hoidon tehoamista.
Kun munasolut ovat kypsyneet, ne kerätään munasarjoista emättimen kautta ohuella neulalla. Toimenpide kestää noin 10 minuuttia, ja sen aikana käytetään tehokasta kipulääkitystä. Toimenpiteen jälkeen vointia seurataan hetken aikaa, ja sairaslomaa suositellaan otettavaksi vielä seuraava päivä.
Noin kuukauden päästä tehdään vielä jälkitarkastus, jossa varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Munasoluja voi lahjoittaa enintään kolme kertaa, ja yhden lahjoittajan sukusoluista saa lain mukaan syntyä lapsia korkeintaan viiteen perheeseen.
Liittyykö lahjoittamiseen sivuvaikutuksia tai riskejä?
Suurimmalla osalla naisista munasolujen kypsyttämishoito ja keräys sujuvat ongelmitta. Pienellä osalla lahjoittajista voi kuitenkin ilmetä hormonihoitoon liittyviä lieviä sivuvaikutuksia. Keräykseen liittyy myös vähäinen komplikaatioriski. Näistä kerrotaan tarkemmin luovutukseen liittyvässä lääkärin tekemässä terveystarkastuksessa.
Munasolujen lahjoittaminen ei vaikuta luovuttajan hedelmällisyyteen.
Saako munasolun lahjoittamisesta korvausta?
Munasolun lahjoituksen tulisi aina tapahtua aidosta halusta auttaa lapsettomia pareja, eikä siitä siksi makseta varsinaista palkkiota.
Sukusolujen lahjoituksesta maksetaan kuitenkin hedelmöityshoitolain mukainen korvaus aiheutuneista matkakuluista ja ansionmenetyksestä jokaiselta käyntikerralta. Lisäksi lahjoittaja saa 250 euron epämukavuuskorvauksen. Matkakulukorvausta lukuun ottamatta kaikki korvaukset ovat veronalaista tuloa.
Liittyykö munasolun lahjoittamiseen vastuita?
Munasolun lahjoittajalla ei ole juridisia oikeuksia tai velvoitteita syntyvään lapseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa luovutetusta sukusolusta syntyneellä henkilöllä on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys. Aikuiseksi varttunut lapsi saattaa siis tulevaisuudessa ottaa yhteyttä luovuttajaan.
Lähde: HUS, Terveyskirjasto
