Viimeksi päivitetty 10.12.2019
Ohjeet pähkinänkuoressa:
1. Ennakoi loppuminen, valmistele lasta
Jo ennen ruutuhetken päättymistä ala ”herätellä lasta” – kysy esimerkiksi jotain ohjelmaan tai peliin liittyvää: ”Mihin hän on menossa? Missä pupu nyt on? Tykkääkö hän omenoista?”
2. Muuta ruutuhetki yhteiseksi tekemiseksi
Kun saat lapsen huomion, katsokaa tai pelatkaa hetki yhdessä aiheesta keskustellen. Muistuta, että ”tämän jälkeen lopetetaan” ja kerro myös, mitä kohta tapahtuu.
3. Pehmennä luopumisen tuskaa
Jos harmistuminen kaikesta huolimatta tulee, ota se vastaan – mutta älä jousta siitä, mitä alunperin sanoit.
Miksi ruutu koukuttaa lapsen – ja aikuisen?
”Pieni lapsi elää vielä vielä voimakkaasti mielihalujen maailmassa, ja ruudun katsominen tuottaa lapselle suurta mielihyvää. Varsinkin pienellä lapsella kyky luopua jostain ihanasta on hyvin kehittymätön – niinpä on luonnollista, että lapsi haluaisi vain jatkaa ja jatkaa katselua”, kertoo Neuvokas perhe -suunnittelija, lapsiperheasiantuntija Anne Kuusisto.
Ilmiö on monelle aikuisellekin tuttu: kännykän selaamista, miellyttävää peliä tai lempisarjan katselua on vaikea lopettaa, vaikka tietää että pitäisi. Television tai pelin avulla on mahdollista kokea kiinnostavia tunteita turvallisen etäisyyden päästä, mikä viehättää kaiken ikäisiä.
”Pelit ja digisisältö innostavat ja kiinnostavat. Kuten muutkin ilahduttavat asiat, ne saavat kaiken ikäisten aivot esimerkiksi tuottamaan dopamiinia, joka on yksi mielihyvähormoneista. Ei se silti tarkoita, että ruutuhetki olisi lapsellekaan myrkkyä: median osaaminen ja ymmärrys on vähintään yhtä tärkeää kuin siltä suojelu ja sen rajoittaminen”, sanoo pelikasvatukseen erikoistunut Tampereen yliopiston tutkija Mikko Meriläinen.
1. Ennakoi loppuminen, valmistele lasta
Kun on aika lopettaa ruutuhetki, siitä kannattaa antaa pienellekin lapselle vinkki jo hyvissä ajoin. Lopetus kannattaa tehdä ”luonnollisessa taitekohdassa”, jos mahdollista – tällaisia ovat esimerkiksi jakson päättyminen tai pelissä jokin tietty suvantokohta.
Eli lapsi ”herätellään” pois mielikuvitusmaailmasta tähän todellisuuteen esimerkiksi kosketuksella, huomion kääntämisellä jo hetkeksi pois ruudusta ja kommunikaatiolla. Kysytään esimerkiksi kysymys sarjasta tai pelistä, mikä saa lapsen vastaamaan aikuiselle ja sillä tavalla irrottautumaan ruudun tai’asta.
”Vaikeinta niin lapselle kuin aikuisellekin on äkkinäinen ja odottamaton luopuminen. Silloin omien tunteiden säätelykyky joutuu koville”, Meriläinen huomauttaa.
Varoituksetonta lopetusta voisi aikuisella verrata sähkökatkoon kesken oman suosikkisarjan tai jännittävän ottelun. Siinä kohtaa monen aikuisenkin tunteet kuohahtavat.
2. Muuta ruutuhetken loppu yhteiseksi tekemiseksi
Television katselu tai pelin pelaaminen yhdessä tutun aikuisen kanssa avaa lapselle uuden ulottuvuuden ruudun tapahtumiin. Kun aikuinen on istahtanut lapsen viereen ja avannut kontaktin, ruutukokemuksesta tulee yhteinen leikki.
”Lapsella on tällöin mahdollisuus tällöin peilata omia kokemuksiaan aikuisen reaktioihin: ilo, yllätys, ihmettely, jännitys… Ne on turvallista jakaa yhdessä ja sillä tavalla harjoitella myös omaa tunneskaalaa”, Kuusisto huomauttaa.
Samalla lapsen huomio lipuu intensiivisestä seuraamisesta yhä enemmän kohti vuorovaikutusta. Tällöin on mahdollista tuoda jo seuraavan hetken tapahtumia kommunikaatioon: ehkä kohta syödään, lähdetään ulkoilemaan tai mennään kylpyyn? Mitä mukavaa seuraava tekeminen sisältää?
3. Pehmennä luopumisen tuskaa
Ennakoinnista huolimatta lapselle saattaa tulla suuri harmi, kun ruutuhetki todella lopetetaan. Tunnelmaa voi tällöin yrittää parantaa kertomalla esimerkiksi siitä, mitä mukavaa seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta turvallinen mielipahan kokeminen on tarpeellista lapsen kehitykselle, joten aikuisen on tarpeellista myös olla ymmärtävä, mutta jämäkkä.
”Pettymysten tuottaminen lapselle voi tuntua raskaalta, mutta toisaalta jokainen kiukkukohtaus on osa kehitystä ja oppimista. Niitä kokemalla lapsen joustavuus ja resilenssi eli sietokyky kasvavat”, Kuusisto huomauttaa.
Tämän vahvistaa myös Meriläinen:
”On tärkeää että lapsi pääsee käsittelemään mukavan tekemisen loppumisesta ja luopumisesta johtuvan mielipahan aikuisen turvallisessa seurassa”, hän summaa.
