Viimeksi päivitetty 18.2.2026
Kun työtaakka paisuu turhan kuormittavaksi tai elämäntilanne on syystä tai toisesta hankala, arjen pyörittäminen voi tuntua hyvinkin raskaalta. Lyhytaikaisia stressaavia jaksoja on kaikkien elämässä, mutta jos stressi venyy pitkäkestoiseksi ja alkaa vaikuttaa vanhemman käytökseen tai arkielämään, voi sillä olla vaikutuksia myös lapseen.
”Stressin juurisyyn hoito olisi tärkeää paitsi lapsen, myös oman itsensä kannalta. Ovatko esimerkiksi työolot kohtuulliset tai pitääkö tarpeeksi omista rajoista kiinni? Toisaalta joskus stressiä voi tuottaa myös itse vanhemmuus: esimerkiksi lapsen erityistarpeet tai sairaudet voivat aiheuttaa huolta vanhemmalle. Tällöin tärkeintä on oikea-aikaisen avun saaminen sekä lapselle että aikuiselle”, psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Lotta Weckström-Lehto Aatos-klinikalta kertoo.
Lapsi oireilee aikuisen stressistä
Jokainen reagoi stressiin eri tavoin: toiset ovat ärsyyntyneitä ja lyhytpinnaisia, toiset alakuloisia ja väsähtäneitä. Weckström-Lehdon mukaan stressi vaikuttaa heikentävästi myös aikuisen reflektiiviseen kykyyn, eli siihen, kuinka aikuinen osaa eläytyä lapsen tunteisiin ja kehitysvaiheisiin.
”Jos vanhemman reflektiivinen kyky on heikentynyt, lapsi jää pahimmillaan yksin tarpeidensa kanssa. Hän saattaakin kehittää erilaisia selviytymiskeinoja saadakseen vanhempansa huomion, hyvällä tai pahalla. Usein se voi olla vaikkapa kiukuttelua.”
Kun vanhemmuus on pitkäaikaisen stressin takia ikään kuin pois päältä, lapsen itsesäätelykeinot voivat jäädä heikoiksi. Hän ei siis opi säätelemään esimerkiksi omaa kiukkuaan tai jännittyneisyyttään.
”Toiset taas kääntyvät sisäänpäin ja kasvaa ikään kuin yli-itsenäisiksi. Kun vanhempi ei ole saatavilla, omia viestejä saatetaan alkaa vaimentaa ja käpertyä sen sijaan enemmän itseensä. Opitaan niin sanottu suomalainen ihmissuhdemalli, eli hoidetaan itse kaikki ja ollaan itsenäisiä ihmissuhteissa.”
”Joidenkin lasten kohdalla saattaa tulla pahimmillaan käytöshäiriöitä.”
Artikkeli jatkuu
Rentoutta vanhemmuuteen
Weckström-Lehto huomauttaa, ettei vanhemmuuden suinkaan pitäisi olla stressitekijä elämässä – vaikka stressaantuneelle vanhemmalle se voi joskus siltä tuntuakin. Siksi olisi tärkeää, että lapsiarjessa olisi myös tilaa helppoudelle ja rentoudelle.
”Mielipiteitä on tietysti monia, mutta oman näkemykseni mukaan alle kouluikäinen ei vielä tarvitse mitään massiivista harrastusrulettia. Olisi hyväksi viettää päiväkodin jälkeen sellaisiakin iltoja, jolloin ei välttämättä tehdä mitään kehittävää. Ihan vain yhdessä pötköttely ja ylipäätään fyysinen läheisyys laskee sekä vanhemman että lapsen stressitasoa.”
Weckström-Lehto suositteleekin vanhempia menemään silloin tällöin riman ali kotitöissä. Kaiken ei tarvitse olla tiptop-kunnossa eikä kaikkea ruokaa tarvitse valmistaa alusta asti itse. Mahdollisia tukiverkkoja kannattaa myös hyödyntää sen sijaan, että yrittäisi selviytyä kaikesta yksin.
”Kannattaa miettiä, kuinka vanhemmuudesta saisi enemmän iloa ja rentoutta sen sijaan, että se tuo elämään lisää paineita.”
Sanoita tilanne itselle ja lapselle
Jos elämässä on meneillään hetkellinen stressaava jakso, tilanne kannattaa sanoittaa pienellekin lapselle – ja myös itselle.
”Jo pienillekin lapsille voi kertoa, että nyt elämässä on meneillään tällainen erikoinen vaihe, joka kestää hetken aikaa, mutta josta ilman muuta selvitään yhdessä. Tämän sanoittaminen itsellekin auttaa siihen, ettei vanhemmalle tule stressin lisäksi syyllisyyttä vielä vanhemmuudestakin.”
Weckström-Lehto muistuttaa, että vuosikausien mittainen altistus stressille on kuitenkin eri asia kuin lyhytaikainen stressi. Lyhytikäinen stressi ei vielä vaikuta lapsen pitkäaikaiseen kehitykseen.
”On myös tärkeää muistaa, että stressiä on jokaisella vanhemmalla enemmän tai vähemmän – ei siis ole tarkoitus pyrkiä täydellisen stressittömään elämään. Täydellisen vanhemmuuden sijaan tulisikin tavoitella riittävän hyvää vanhemmuutta.”
