Viimeksi päivitetty 23.9.2025
Mitä enemmän lapsi tarvitsee arjessaan erityistä tukea, sitä enemmän se syö lapsen vanhempien voimavaroja.
”Lapsethan luonnollisesti tarvitsevat aikuisia avukseen päivittäisiin toimintoihin ja tunnesäätelyyn. Kun apua sitten tarvitaankin tavallista enemmän, uuvuttaa se myös lapsen vanhempia, sillä he joutuvat käyttämään enemmän omaa aikaansa ja omia tunnesäätelytaitojaan”, Väestöliiton asiantuntija Laura Huuskonen kertoo.
Tilanne voi johtaa siihen, että vanhemmat alkavat kokea itsensä yksinäisiksi, vaikka olisivatkin parisuhteessa. Eri toimijoiden toteuttamien kyselyiden mukaan juuri erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat kokevat huomattavasti enemmän yksinäisyyden tunnetta kuin sellaiset vanhemmat, joiden lapsilla erityisen tuen tarvetta ei ole.
”Esimerkiksi alle kouluikäisten lasten vanhemmista noin puolet kokee yksinäisyyttä. Kaikille perheille avoimessa kyselyssä yksinäisyyttä koki noin 40 %, mutta kun samaa kysyttiin erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilta, prosenttiluku oli noin 60–70 %. Ero on siis merkittävä ja kertoo siitä, kuinka paineistetussa tilanteessa erityislasten vanhemmat ovat.”
Kuormitus vie tilaa keskustelulta
Erityislapsen vanhemmuus voi johtaa siihen, että vanhemman omat tarpeet ja tunteet jäävät helposti taka-alalle. Arkeen saattaa esimerkiksi kuulua paljon aikaa vieviä, lapseen liittyviä tapaamisia, kuten kuntoutusta tai toimintaterapiaa. Koska elämä pyörii paljon lapsen asioiden ympärillä, kuormitus kasvaa eikä omien paineiden purkamiseen välttämättä löydy sopivaa kanavaa.
”Silloin ei ymmärrettävästi enää ole aikaa tai jaksamista keskustella rakentavasti omista tunteista tai tarjota myötätuntoa kumppanille. Ja juuri niitä asioita parisuhteessa tarvittaisiin: turvallista tunneyhteyttä ja kokemusta siitä, että molemmat ovat ikään kuin samalla puolella. Keskusteluyhteyden puuttuminen voi nopeasti aiheuttaa sen, että aletaan tekemään olettamuksia toisen ajatuksista. Myös omat tunnereaktiot voivat muuttua voimakkaammiksi.”
Toisaalta eripuraa voivat aiheuttaa myös erimielisyydet siitä, millainen toimintamalli lapsen kanssa olisi paras. Toinen voi ajatella, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen kanssa täytyy joustaa paljonkin, toinen taas haluaisi pitää tiukat rajat. Lisäksi ulkopuolelta tuleva paine voi lisätä kuormitusta entisestään.
”Vanhemmat voivat kantaa tunnetaakkaa esimerkiksi sellaisista tilanteista, joissa lapsi on käytöksellään aiheuttanut vaikkapa häpeää. Näin voi käydä etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi ei ole saanut mitään diagnoosia. Tällaisissa tilanteissa ulkopuolisen neuvot oman lapsen kanssa toimimiseen voivat aiheuttaa lisää kuormitusta, vaikka neuvoja tarkoittaisikin vain hyvää.”
Huuskonen toteaakin, että neuvojen sijaan vanhemmille kannattaa tarjota ennemmin konkreettista apua. Ulkopuolisen on usein hyvin vaikea nähdä pintaa syvemmälle, ja lastenkasvatusvinkit on parempi jättää sanomatta.
”Perhettä auttaa varmasti enemmän se, että kokkaa vaikka makaronilaatikon tai kuskaa lapset harrastuksiin.”
Erityislapsen vanhemmuus saa tuntua hankalalta
Huuskonen painottaa, että pulmat parisuhteessa eivät tarkoita sitä, että suhteessa olisi jollain lailla epäonnistunut. Asiat saavat tuntua vaikeilta ja riitoja saa tulla.
”Pikkulapsiarki kuluttaa parisuhdetta muutenkin, ja erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmuus on vielä kuormittavampaa. On siis ihan tosi normaalia, että tällaisia haastavia aikoja tulee.”
Huuskonen toivoisi kaikkien vanhempien saavan jo raskausaikana tukea siihen, että parisuhde muuttaa muotoaan vauva-arjen myötä. Monelle tulee yllätyksenä se, kuinka iso muutos on oikeasti kyseessä.
”Etukäteen voisi ehkä jo pyrkiä hyväksymään sen, että ensimmäisinä vuosina kumpikaan ei tule olemaan parhaimmillaan. Keskusteluyhteyden ja koskettamisen ylläpitäminen olisi silti tosi tärkeää kiireisimpinäkin aikoina, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.”
”Ulkopuolista keskusteluapua olisi hyvä hakea jo ennaltaehkäisevästi, ja mieluiten yhdessä. Kun asioista päästään puhumaan ennen tilanteen kärjistymistä, kasvattaa se ymmärrystä molempia osapuolia kohtaan. Tämä taas auttaa selviytymään konfliktitilanteista paremmin.’”
Keskusteluapua on saatavilla mm. neuvolan ja eri järjestöjen kautta. Lisäksi Väestöliiton Parina perheen arjessa -hanke keskittyy tarjoamaan maksutonta keskustelutukea juuri erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille. Lapsella ei tarvitse olla diagnoosia, vaan tuen saamiseen riittää vanhemman oma kokemus lapsen erityisen tuen tarpeesta.
Hankkeessa vanhemmille tarjotaan 3–5 etäkeskusteluaikaa, joiden kesto on 1 h 15 min. Huuskosen mukaan maaliskuussa alkanut hanke on saanut osallistujilta jo rohkaisevaa palautetta.
”Ne parit, jotka hankkeeseen osallistuivat, kokivat saaneensa lisää keinoja vaikuttaa perheen ja parisuhteen hyvinvointiin. Monet ovat kertoneet myös omien voimavarojensa kasvavan, mikä on tosi hienoa.”
Monelle vanhemmalle hanke voikin olla ainoa foorumi omien tunteiden ja kokemusten tarkasteluun.
”Vaikka en itse pääse tekemään perheelle sitä makaronilaatikkoa, minulle voi turvallisesti päästää höyryjä ulos.”
Lisää Parina perheen arjessa -hankkeesta ja ilmoittautumislomakkeen löydät täältä.
