Viimeksi päivitetty 29.7.2025
Elina päätti jo raskaana, ettei aio hankkia tulevalle lapselleen yhtään vaatetta uutena. Kuva on Elinan kotialbumista.Vaateteollisuuden päästöt ovat massiiviset: tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala jääden kakkoseksi vain öljyteollisuudelle. Noin 70 % päästöistä syntyy tuotannosta. Elina päätti jo lasta odottaessaan, ettei osta tälle yhtäkään vaatetta uutena: ”Se oli ihan itsestään selvää. Tuntuu tosi turhalta tuottaa maailmaan lisää lastenvaatteita, kun niitä on jo niin paljon.”
Maailmassa on riittävästi vaatteita seuraavalle kuudelle sukupolvelle. Silti vaatteiden tuotantomäärät ovat kaksinkertaistuneet 15 vuoden aikana. Tuplaamalla vaatteiden käyttöiän nykyisestä, voisimme vähentää kasvihuonepäästöjä jopa 44 %. Erityisesti lastenvaatteilla käyttöikä on väistämättä lyhyt. Kierrättäminen on helppo keino hillitä ympäristökuormaa.
Elinan päätös on pitänyt – hän ei ole koskaan ostanut 2,5-vuotiaalle lapselleen uutta vaatetta. Useimmat hankinnat hän tekee lähikirppareilta, joissa on helpointa käydä avoimin mielin ilman painetta löytää tiettyä vaatetta tai tavaraa. Alusvaatteet ja kausihaalarit löytyvät useimmiten Tori.fi-sivustolta. ”Tosin Helsingissä asuessa saattoi jo mennä kirpparille ja luottaa siihen, että sieltä löytyy tietyn kokoiset kuravaatteet”, hän toteaa.
Selkeä linjaus on helpompaa kuin jatkuva selvitystyö
Vaatteiden kierrätys ei ole Elinalle irrallinen teko, vaan se on linjassa muun kulutuksen kanssa. Hän hankkii myös huonekalut, melkein kaikki omat vaatteensa ja lastentarvikkeet käytettynä, ja suosii hävikkiruokaa. Jopa tuttipullot ovat löytyneet kirpputoreilta. Tosin uimamaskin ja snorkkelin hän hankki lapselleen juuri uutena, kun käytettynä ei kerta kaikkiaan tullut sopivaa kokoa vastaan.
Vaateteollisuuden haitalliset ympäristövaikutukset eivät rajoitu vain hiilidioksidipäästöihin, vaan se aiheuttaa merkittävää haittaa myös mm. vedenkulutuksen, ilmansaasteiden, vesistöpäästöjen, pakkausjätteiden ja metsäkadon muodossa. Siksi yksittäisen vaatteen ekologisen jäljen arvioiminen ei ole ihan helppoa. ”Mulle kuluttajana on ihan mahdotonta selvittää joka hankinnan kohdalla tuotteen ekologisuutta ja eettisyyttä. Kun ostan käytettyä, tiedän, etten tue rahallani esimerkiksi orjatyövoimaa käyttävää tuotantoketjua”, Elina sanoo.
Second hand-vaatteissa Elina ei juurikaan mieti vaatteen merkkiä, kunhan tuote ei ole hetkessä hajoavaa ultrapikamuotia. Materiaaleissa hän suosii luonnonmateriaaleja, kuten puuvillaa, pellavaa ja hamppua. Muovikuitua hän ei halua lapselleen ostaa.
Eri materiaalit kuormittavat ympäristöä eri määrän. Puuvilla on hillitön vesisyöppö: esimerkiksi yksien farkkujen tuottamiseen kuluu yli 10 000 litraa vettä. Globaalisti tekstiilituotanto käyttää noin 215 biljoonaa litraa vettä joka vuosi. Samaan aikaan puolet maailman väestöstä kärsii jo ajoittaisesta vakavasta vedenpuutteesta. Toisaalta keinokuidulla on lyhyempi elinkaari, jonka lisäksi se päästää meriin ja maaperään kemikaaleja ja mikromuovia. Mereen laskevien mikrokuitujen vuosittainen määrä vastaa 50 miljardia muovipulloa.
Ajallisten resurssien lisäksi kestävämmän tuotteen valinta kuluttaa rahaa. Elina toteaa, ettei hänellä olisi varaa valita kasvavalle lapselle joka kerta lähellä tuotettua, ekologista ja eettistä vaatetta. Myös viherpesu epäilyttää: ”Vihreällä myynti tuntuu tällä hetkellä olevan sellainen viidakko! Kaikki on ’hiilikompensoitua’, mutta miten se oikeasti on tehty.”
Kirpparit trendaavat – ja se kertoo tiedostavuuden kasvusta
Tällainen muutos asenneilmapiirissä onkin selvästi käynnissä. Kirpputoreja ja second hand -liikkeitä ilmestyy enenevissä määrin katukuvaan – jopa suurten ostoskeskusten yhteyteen. Käytetyn tavaran verkkoalustat kasvavat koko ajan. Elina kertoo, ettei kukaan hänen ystävänsä osta suurinta osaa lastenvaatteista uutena.
Suomalaisten kansallisylpeydestä Äitiyspakkauksesta kieltäytyminen oli kuitenkin hänenkin piirissään poikkeuksellista. ”Olin aina haaveillut, että lapsi nukkuisi siellä Äitiyspakkauksen pahvilaatikossa”, Elina kertoo. Tarkemmin asiaan perehdyttyään, hän kuitenkin älysi, että saisi käytettynä kaikki, mitä pakkauksesta tarvitsee vaihtoehtona olevalla summalla, 170 eurolla. Rahaa jäi vielä sitteriin ja synnytysvalmennukseenkin. Suloinen ajatus laatikossa tuhisevasta vauvasta ei lopulta riittänyt kallistamaan vaakakuppia uusien vaatteiden suuntaan.
”On lupa temmeltää, ei tarvitse varoa tai kieltää”
Elina on kokenut periaatteen noudattamisen enimmäkseen helppona ja antoisana. Välillä kuitenkin turhauttaa, kun jotakin tiettyä vaatetta ei meinaa löytyä. Pikkareiden hakeminen lähimmästä Prismasta olisi helpompaa, kuin koluta nettikirppareita tai Kierrätyskeskuksia. Hän on kuullut ystäviltään, että leikki-ikäisenä tietyt vaatteet saattavat olla niin kovalla käytöllä, että esimerkiksi ehjien housujen löytäminen on haastavaa. Toistaiseksi heidän perheessään tähän ei ole vielä törmätty. Sen sijaan hautajaisiin käyvän vaatteen löytäminen lapselle oli lähes mahdoton tehtävä. Lopulta näppärä äiti keksi ostaa kahdella eurolla mustan naisten paidan ja ommella siitä hameen jo olemassa olleen yläosan pariksi.
Kierrättämisen positiivisia puolia Elinan sen sijaan on helppo listata vaikka kuinka; Rahaa säästyy valtavasti. Tyypillisesti hän käyttää yhteen vaatteeseen vain euron tai pari. ”Käytin kerran 7 euroa mekkoon ja se tuntui heti erikoismekolta”, Elina nauraa. Toisekseen arvojen mukaan eläminen tuottaa valtavasti iloa. Toisin kuin pikamuotikaupoissa, kirppareilla vietetty aika on mielekästä ja sopivan vaatteen osuessa kohdalle saa kokea löytämisen riemun. Käytettynä hankitun vaatteen mukana ei myöskään tarvitse kantaa kotiinsa ylimääräistä roskaa, kuten pakkausmateriaaleja, henkareita tai muuta muovijätettä.
Monesti vaatteita löytyy Kierrätyskeskuksen tai muun kirpparin ilmaisosastoltakin. Tahrat vaatteissa eivät häntä haittaa. Elina näkee vaatteet käyttöesineinä. Niiden tehtävä on pitää lapsi lämpimänä, siinä kaikki. ”Käytettynä ostaminen vähentää hysteriaa vaatteista”, Elina sanoo, ”Ei lasten kuulu miettiä, että voinko mä mennä tonne kun mulla on tällaiset vaatteet. Niiden kuuluu telmiä!”
Lähteet: WWF, Kuluttajaliitto, Greenpeace, United Nations: UN News, Unicef
