Suomessa syntyy vuosittain noin 15 000 lasta vähemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten – se on iso pudotus. Monilla toivottu lapsiluku ja todellinen lapsiluku jäävät kauas toisistaan.

Viimeksi päivitetty 20.8.2021

Syntyvien lasten määrä on pudonnut vauhdilla vuodesta 2010 alkaen. Tuolloin Suomeen syntyi 60 980 lasta ja naisten kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87 – se siis tarkoitti sitä, että tuon vuoden syntyvyyden vallitessa naiset saisivat elämänsä aikana keskimäärin 1,87 lasta.

Vuonna 2020 vastaavat luvut olivat 46 463 syntynyttä lasta ja kokonaishedelmällisyysluku 1,37. Kymmenessä vuodessa ollaan tultu alaspäin 15 000 vauvan verran. Kokonaishedelmällisyys on pudonnut 27 prosentilla. Miksi?

”Lasten saanti on viime vuosian ajan lykkääntynyt kaikissa alle 40-vuotiaiden naisten ikäryhmissä. Tässä syntyvyyden laskussa on eniten kyse siitä, että esikoisia syntyy vähemmän, mutta laskua näkyy myös toisten, kolmansien ja myöhempien lasten kohdalla. Syntyvyysluvut ovat aaltoilleet ennenkin, kun lastensaanti on lykkääntynyt ja joitakin vuosia myöhemmin on taas kiritty. Tällä kertaa syntyvyyden lasku ei ole pelkästään tällaista aaltoliikettä. Syntyvyys vajosi poikkeuksellisen alas ja nousua on odotettu vuodesta toiseen, kertoo Turun yliopiston väestötutkija Marika Jalovaara

Kolme syytä vauvojen vähentymiseen

Syntyvyyden pieneneminen on Jalovaaran mukaan yksi osoitus siitä, että parisuhde- ja perhekulttuuri on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana monin tavoin.

”Ensiksikin, vapaaehtoinen ja tarkoituksellinen lapsettomuus on yhä hyväksytympää, joten moni myös valitsee sen – lapsia ei enää hankita vain koska ”niin kuuluu tehdä”.”

”Toiseksi, useimmille lasten saanti liittyy kiinteästi parisuhteeseen ja parisuhteiden dynamiikka on muuttunut niin, että se vaikuttaa syntyvyyteen. Avioliittojen solmiminen on vähentynyt voimakkaasti. Jos katsotaan sekä avoliittoja että avioliittoja, nähdään, että liittojen solmiminen on vähentynyt jonkin verran. Toinen, ehkä isompi muutos on liittojen lyhyt kesto. Liitot ovat yhä useammin avoliittoja, ja niistä yhä suurempi osa päättyy, ennen kuin parille ehtii syntyä lasta. Lapsi halutaan usein saada parisuhteessa, joka on vakaalla pohjalla – jos tällaista suhdetta ei ole, voi ensimmäinenkin lapsi jäädä syntymättä.”

”Kolmanneksi, erojen yleistymisen myötä käy myös niin, että toiset tai kolmannet lapset ikäänkuin ”jäävät syntymättä”. Eli on ehditty ehkä saada se yksi yhteinen lapsi, mutta parisuhde päättyy, ennen kuin suunnitelmissa olleet sisarukset ehtivät syntyä. Myöhemmissä liitoissa saatetaan saada lisää lapsia, mutta kaikilla uutta vakaata liittoa ei ehdi muodostua ennen kuin iän asettamat rajat hedelmällisyydelle tulevat vastaan. Tällöin toivottu lapsiluku ja toteutunut lapsiluku saattavat jäädä kauas toisistaan.”

Kun lykkääntyminen muuttuu lapsettomuudeksi

Pohjoismaissa lopulliset lapsiluvut ovat pysyneet vakaana ja eurooppalaisittain korkealla tasolla viime aikoihin asti. Esimerkiksi Suomessa 1970-luvun alussa syntyneet naiset saivat keskimäärin yhtä monta lasta kuin 1950-luvulla syntyneet – lasten saanti vain ajoittui myöhempään vaiheeseen elämässä.

Tiettynä vuonna syntyneiden naisten lopullinen lapsiluku nähdään vasta, kun tietty ikäryhmä on saavuttanut 40–45 vuoden iän ja tavanomainen lastensaanti-ikä alkaa olla ohi. 1980-luvulla syntyneillä ja sitä nuoremmilla naisilla lastensaanti on vielä kesken, ja sen suhteen pystytään tekemään vain ennusteita.

”Lopulliset lapsiluvut eivät ole vielä pudonneet, mutta jo nyt tiedetään, että ne tulevat putoamaan. Tämä tiedetään siitä, että syntyvyys on pudonnut ensimmäistä kertaa myös 30–34 ja 35–39 -vuotiden naisten ikäryhmissä. Jos lastensaanti lykkääntyy neljänkympin lähestyessä, biologiset ikärajat alkavat tulla vastaan ja raskaaksi tuleminen omilla munasoluilla on yhä epätodennäköisempää.”

Mitä mieltä olet artikkelista?