”Tungin harsoa vauvan suuhun, että hän hiljenisi”, tuntemattomana pysyttelevä äiti kirjoittaa. Toinen äiti muistelee nipistelleensä huutavaa vauvaa. Hän muistaa myös kuiskailleensa lapsen korvaan hirveyksiä. Lue, minkälaisia tunteita lastaan pahoinpidelleet äidit käyvät läpi.

Julkaistu 24.9.2012

Kymmenen kuukautta vanhan vauvan äiti kertoo, kuinka hän on tunkenut lapsen suuhun harsoa, jotta lapsi lopettaisi itkemisen. Äiti samalla vakuuttaa, että lapsi on saanut aina happea nenän kautta. Hänen tarkoituksenaan ei ole ollut tukehduttaa lasta.

Äiti kertoo myös repineensä hatun pois lapsen päästä niin että lapsen kaulan ympärille on jäänyt jäljet. Tekojen jälkeen hän on vajonnut syyllisyyteen. Äiti on jopa harkinnut antavansa lapsensa parempaan perheeseen.

Kirjoittaja ei itse anna syitä pahoinpitelylle. Ilmeisesti kuitenkin yksinäisyys ja väsymys ovat johtaneet ikäviin tapahtumiin. Äiti kirjoittaa hakevansa ongelmaansa apua.

Lue myös: Kun pinna palaa

Oma lapsuus väkivaltainen

Toinen äiti, jonka lapset ovat jo aikuisia, muistelee nipistelleensä huutavaa vauvaa. Kirjoittaja kertoo, että hän vain halusi heittää lapsen seinään. Äiti muistelee myös kuiskailleensa lapsen korvaan hirveyksiä.

Kirjoittaja epäilee, että hänen oma äitinsä on tehnyt hänelle samalla tavalla. Hän kertoo eläneensä oman lapsuutensa hyvin turvattomissa oloissa väkivallan keskellä. Äitinä oleminen ei ollut hänelle 25-vuotiaana helppoa.

Syyllisyys on kärventänyt kirjoittajaa. Hän kertoo, että on halunnut kuolla, koska on ollut paha lapsilleen.

Lue myös: Suu kiinni, vaikka teipillä

Raivotar eteisessä

Kolmas väkivaltaiseksi äidiksi itseään nimittävä kirjoittaja on ajautunut ongelmiin vanhemman lapsen kanssa. Hän kertoo olevansa välillä loistava äiti, eikä kukaan ulkopuolinen pysty havaitsemaan äidin ja lapsen suhteessa mitään eriskummallista.

Äiti kuitenkin kertoo pitävänsä lapsensa jopa mielipuolisen kurin alaisena. Hidastelut ja virheet eivät tule kysymykseen. Väsyneenä äiti kertoo raivoavansa ja paiskovansa ovia. Hän yrittää rauhoittua toisessa huoneessa, mutta ei pysty tekemään niin, sillä lapsen ulina saa hänet hermostumaan.

Kirjoittaja on puhunut asiastaan terveydenhoitajalle ja toivoo saavansa välineitä raivon hallitsemiseksi.

Lue myös: Menikö lapseni pilalle?

Puhu ajoissa tunteistasi

”Uskon että jokaisella on tietyt resurssit äitiyteen tai isyyteen. Jos nämä resurssit ylitetään, meillä on erilaisia toimintatapoja selvitä”, kehittämispäällikkö Jussi Pulli Ensi- ja turvakotien liitosta kertoo.

Väkivalta lapsia kohtaan on silloin yksi mahdollinen toimintatapa.

”Taustalla saattaa olla väsymystä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, työttömyyttä sekä muita stressaavia tekijöitä”, Pulli kertoo.

Äidin väkivalta lasta kohtaan aiheuttaa usein niin suurta häpeää, että asiasta haluaa vain vaieta. Väkivaltainen käytös pitäisi kuitenkin aina selvittää.

”Väkivallasta kannattaa lähteä keskustelemaan hyvin matalalla kynnyksellä jonkun kanssa. Se voi olla vaikka ystävä tai sitten terveydenhuollossa työskentelevä ihminen”, Pulli huomauttaa.

Pulli ei usko, että kukaan on syntyessään väkivaltainen.

”Taustalla on aina jokin syy tai syitä. Kun niistä pystyy avautumaan, voidaan asioille tehdä jotain”, Pulli kiteyttää.

Lähde: Nettiturvakoti: Aloin etsiä apua väkivaltaisuuteeni

Lue myös:

Äiti, älä lyö!
Surmatilastojen valossa suurin osa pieniin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on äitien tekemää. Perheen on vaikea hakea apua naisen väkivaltaisuuteen, sillä aihe on edelleen tabu.

Miksi en tehnyt ilmoitusta?
Mitä tehdä tilanteessa, jossa joutuu näkemään, kun aikuinen ihminen kohtelee väkivaltaisesti omaa lastaan? Tällaiseen tilanteeseen joutui toimittaja Heidi Elin Nupen taannoisella ostosreissullaan.

Viina lisää kotiväkivaltaa kesällä
Lisääntynyt vapaa-aika ja tavallista runsaampi alkoholin käyttö lisäävät poliisin parisuhdeväkivaltaan liittyviä hälytystehtäviä. Parisuhdeväkivaltaa joutuvat monesti todistamaan lapset.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliLimatulppa, mikä se on?
Seuraava artikkeliOnko se pakko synnyttääkin?
JAA