Viimeksi päivitetty 8.8.2025
Suomessa syntyy vuosittain noin 600 kaksoset. Määrä on globaalisti kasvussa hedelmöityshoitojen myötä, jotka lisäävät monikkoraskauden todennäköisyyttä. Yleisesti kaksosten välistä sisarussuhdetta pidetään erityisen läheisenä. Koko taipaleen yhdessä taapertaneet tuntevat toisensa läpikotaisin. Vauvana erotetut kaksoset ovat vastoin todennäköisyyksiä päätyneet hyvin samanlaisiin valintoihin elämässään. Pienillä kaksosilla on usein oma kielensä, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä. Kotona on aina leikkikaveri, joka ymmärtää puolikkaasta katseesta, mitä toinen ajattelee.
Samalla kaksonen saattaa jäädä näkemättä yksilönä. Heidät niputetaan yhteen, nähdään kahden hengen yksikkönä. Onko hän silloin yksin vain puolikas? Ehkä hän kokee jopa näyttäytyvänsä jonkinlaisena luonnonoikkuna, friikkinä, kuten Tuomas Milonoff kuvaa kirjassaan Liekki.
Vertailulta on ainakin mahdotonta välttyä; identiteettiä vahvistetaan tiettyyn suuntaan aina suhteessa toiseen. Kaksoissiskoni oli lahjakkaampi kuvaamataidossa, joten muodostin itsestäni tarinan, jossa en ole luova, en osaa piirtää. Minä olin aavistuksen parempi laulaja, joten siskoni kasvoi ajatellen, ettei osaa laulaa. Todennäköisesti olimme kumpikin mainituilla osa-alueilla varsin keskivertoja.
Samasta vai omasta puusta
Kaksosista kolmannes on identtisiä eli samanmunaisia ja kaksi kolmasosaa ei-identtisiä eli erimunaisia. Erimunainen kaksosraskaus tarkoittaa sitä, että kaksi siittiösolua hedelmöittää kaksi erillistä munasolua. Perimä on tällöin eri, kuten muillakin sisaruksilla. Identtisillä kaksosilla yksi siittiösolu hedelmöittää yhden munasolun, joka jakautuu alkuraskaudesta kahdeksi alkioksi. Silloin perimä on sama eli sisaruksista tulee geneettisesti identtisiä.
Entä jos kaksoset näyttävät, kuulostavat ja käyttäytyvätkin suht samoin. Kuinka helposti he tulevat silloin kohdatuksi erillisinä yksilöinä? Ei ole tavatonta, että pienet kaksoset puetaan samoin. Meillä oli usein sama takki eri värissä tai jopa tismalleen samat vaatteet. Minä olin vaalea- siskoni tummatukkainen, joten erottaminen kävi sentään helposti.
Teini-iässä puhkesi kapina; värjäsin dreadlocksini punaisiksi, sisko antoi piikkisuoran tukkansa kasvaa pitkäksi ja värjäsi sen mustaksi. Pukeuduimme aivan päinvastaisesti. Oli tarve vetää rajaa väliin. Samalla surin salaa omiin huoneisiin muuttamista. Äitimme päätti laittaa meidät rinnakkaisluokille heti ensimmäiseltä luokalta alkaen. Uskon, että tämä palveli meitä kumpaakin. Etenkin vähemmän ekstroverttiä siskoani. Saimme näin mahdollisuuden löytää omat kaveripiirit, jotka sitten myöhemmin välillä sekoittuivat. Nina kertoo heidän jakaneen pitkälti samat piirit kaksoissiskon kanssa. Omien kaksoslasten kohdalla eri sukupuoli ohjaa helpommin erillisiin leikkeihin ja ystäviin. Edelleen binäärisessä maailmassa tyttö ja poika nähdään helpommin myös keskenään erilaisina.
Noora kertoo lastensa siirtyvän ensi syksynä eri viskariryhmiin. Päätös tehtiin, jotta visuaalisesti nopeasti oppiva lapsi saa uutta haastetta ryhmässä, josta löytyy myös esikoululaisia. Hän odottaa mielenkiinnolla, miten muutos yhdessä vietetyn ajan määrässä vaikuttaa sisarusten väliseen suhteeseen. Hän uskoo, ettei yhtä oikeaa ratkaisua ole olemassa, vaan päätös päiväkoti- ja kouluryhmistä kannattaa tehdä perheiden yksilöllisten tarpeiden perusteella. Omassa lapsuudessaan hän koki saaneensa valtavasti turvaa samasta ryhmästä vuotta vanhemman siskon kanssa.
Omenoita ja päärynöitä
Synnyin 13 minuuttia ennen siskoani. Lapsena tällä oli merkitystä. ”Isommat tietää, pienemmät ei”, hoin mic drop -tyyppisenä kommenttina konfliktitilanteissa. ”Pienempiä ei saa kiusata”, sisko puolustautui. Tosi asiassa dynamiikkaamme määrittävä tekijä oli ikäeron sijaan varmasti ennemminkin temperamenttiero. Temperamentti, pitkälti geneettisesti määräytyvä automaattinen tapa reagoida ympäristöön, saa yksilöt kokemaan samat tilanteet eri tavoin. Temperamenttipiirteitä on muun muassa reaktioherkkyys, aktiivisuus ja sosiaalisuus. Kasvuolosuhteet voivat voimistaa tai vaimentaa näitä luonteenomaisia tapoja reagoida, mutta tästä huolimatta ne vaikuttavat persoonallisuuden pohjalla läpi elämän.
Noora kertoo hänen lastensa orientoituvan maailmaan varsin eri tavoin. Hän pitää tärkeänä huomata lapsen yksilölliset vahvuudet. Samalla olisi tärkeää, etteivät nämä roolit olisi liian sementoituneita. Noora pyrkii kannustamaan lapsia menemään sitä kohti, mikä kiinnostaa. Harjoittelemalla voi oppia taitoja, myös niitä, jotka eivät luonnistu ensi yrittämällä.
Viivoittimella mitatut mehulasilliset ja munakellolla mitattu aika
Erilaiset persoonallisuudet voivat johtaa myös erilaisiin tuen tarpeisiin. Toinen voi tarvita huomattavasti enemmän vanhemman aikaa esimerkiksi toiminnanohjauksen osalta. Silloin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että toinen saa myös riittävästi huomiota – olkoonkin se sisällöllisesti hyvin erilaista.
Tasapuolisuus ja kokemus reiluudesta on tuttua jokaiselle, jolla on läheinen sisarus tai lapsia pienellä ikäerolla. Juomaa kaadetaan vierekkäin asetettuihin laseihin vuorotellen kieli keskellä suuta, kunnes on saavutettu konsensus siitä, että pinta on tismalleen samassa kohdassa. Pariton karkki halkaistaan veitsellä puoliksi. Nina toteaa, että niin vanhemman kuin lapsen itsensä on helpompi perustella ja täten hyväksyä erilaiset edut tai luottamustehtävät, jos välissä on ikäeroa – vaikka todellinen syy siihen, kuka saa kotiavaimet matkaansa olisi huolellisuudessa tai luotettavuudessa. Kaksosten kohdalla tällaista yksinkertaista perustelua ei ole. Usein lapsille muodostuu hyvin tärkeäksi, että asioissa vuorotellaan.
Muistan isoäitini kertoneen, miten lapsena bussikuski pysäytti kerran linja-auton ja otti jo syttyneen stop-kyltin pois päältä, kun kyllästyi kuuntelemaan kinasteluamme siitä, kenen vuoro on. ”No nyt saa Veerakin painaa”, kuski tokaisi. Noora kertoo, että heidän perheessään viimeisin kiistakapula liittyy siihen kuka saa istua äidin takana autossa. Luonnollisesti vanhemmalle tämä on vähemmän merkittävä kysymys, joten sen muistaminen, kenen vuoro oli viimeksi ei ole ihan helppoa. Hiljattain äidin resurssit ikiriidan selvittelyyn ehtyivät ja hän paineli täyttämään auton tuulilasinpesunestettä. Autoon palatessa riita oli kärjistynyt siihen pisteeseen, että toisen iholla komeilivat hampaanjäljet.
Tuplasti työtä, tuplasti onnea?
Niin, miten vanhempana jaksaa kaksosarkea? Etenkin eroperheissä, jollainen Noorankin perhe on. Siitä huolimatta, että yhteishuoltajuus ja kasvatusvastuun jakaminen sujuu, usein ollaan yksin pitkä pätkä kerrallaan. Ei ole toista, joka voisi ottaa koppia tilanteen selvittelystä, kun itsellä meinaa keittää jo yli. Joskus parasta mitä voi tehdä on rauhoittaa itse itsensä poistumalla tilanteesta hetkeksi. Olkoonkin, että seurauksena olisivat puremajäljet.
Toisinaan maltti menee ja tulee puhuttua toisin kuin toivoisi. Silloin kannattaa pyytää lapsilta anteeksi. Se on paitsi reilua, myös hyvää oppia. Aina ei mene putkeen, mutta aina intentio on olla reilu ja rakastava.
Kaksosten vanhempana kädet eivät myöskään aina riitä. On luotettava siihen, että myös muut aikuiset auttavat ja maailma kannattelee. Kun kaupassa toinen juoksee jo parkkipaikalle ja toinen menee veikkauspisteen taakse piiloon niin Noora ei panikoi: ”Mä luotan myös siihen, että muut ihmiset auttaa ja mua on myös autettu paljon.” Kaksosia ei myöskään pysty välttämättä ”paapomaan” ja ohjaamaan kädestä pitäen samalla tapaa kuin ainokaista lasta, Noora toteaa. On pakko antaa siimaa ja lasten täytyy myös nopeammin oppia itseohjautuviksi.
Ihan kaikki kaksosperheet hyötyvät varmasti hyvästä tukiverkosta. Mikäli sellaista ei ole, tai muuten kokee liikaa kuormitusta, kannattaa rohkeasti pyytää hoitoapua tai muuta tukea perhetyön palveluista. Monikkoperheille on myös vertaistukiryhmiä, jotka voivat muodostua joillekin henkireiäksi.
Koti missä kuljetkin
Kävimme siskoni kanssa läpi vaiheen, jossa emme tulleet toimeen. Tämä oli varmasti tarpeellinen itsenäistymisriitti, mutta olen kiitollinen sen menneen yhtä nopeasti ohi. Siskoni on elämäni maadoittavin voima. Voisin olla keskellä Amazonin viidakkoa tai New Yorkin hienoimmissa juhlissa enkä jännittäisi, jos vain hän olisi rinnallani. Tämän lahjan arvoa korostan myös omille lähekkäin syntyneille lapsilleni. Samaa sanoo Noora. Riidan edettyä sovintoon hän muistuttaa, miten usein he ovat toistenne puolella, miten he auttavat ja pitävät toisistaan. Hän pyrkii aktiivisesti antamaan lapsille myös tilaa löytää keskenään tapoja puida ristiriitoja. Lapsilla on yksi ilmapallo, jota he rakastavat puhaltaa täyteen ja sitten päästää töräyttää lentämään huoneen poikki. Tämän jakaminen ei ollut ihan helppoa, mutta sitten tytöt keksivät mitata aikaa munakellolla.
Kaksoset osaavat myös liittoutua toistensa tueksi, kun on tarve. Muistan monta harmitonta, mutta nokkelaa keinoa, joilla opimme vetelemään äidin naruja yhteisen päämäärän suuntaan – esimerkiksi viikkorahaa ylöspäin hilataksemme. Puolustin epäröimättä siskoani päiväkodissa kiusaavalta pojalta. Nooran lapsista toinen saattaa huomauttaa äidin äänen kohotessa, ettei tuolla tavalla saa puhua hänen sisarelleen. Loppu peleissä solidaarisuus on kilpailua isompaa.
Lähteet: Suomen Monikkoperheet ry, HS Tiede, Terveyskirjasto, Lääketieteellinen
Aikakauskirja Duodecim
Juttua varten on haastateltu 5-vuotiaiden kaksosten äitiä Nooraa, sekä hyödynnetty
lastenpsykiatrialla työskentelevän terveydenhoitaja Nina Sarvikiven haastattelua.
Nina on itse sekä kaksonen, että 13-vuotiaiden kaksosten äiti. Sarvikiven vinkit sisarkateuden hillitsemiseen voit lukea aiemmin julkaistusta jutusta: Ihana kamala sisarussuhde (ja miten sitä voi vanhempana tukea)
