Kukaan ei osaa oikein selittää, mitä uni on ihmiselle. Siihen liittyy edelleen salaisuuksia, joita tutkijat eivät vielä ole pystyneet paljastamaan.
Edelleenkään emme tiedä varmasti, miksi nukumme, mutta olemme kaikki kokeneet univajeen seuraukset: väsymystä, ärtyisyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikentymistä. Pitemmät unettomat jaksot voivat aiheuttaa ahdistus- ja masennusoireita ja jopa diabeteksen tapaisen tilan. Myös ylipaino sekä sydän- ja verisuonitaudit voidaan yhdistää unenpuutteeseen.

Viimeksi päivitetty 27.5.2011

”Kun Elias oli vastasyntynyt, veimme vauvanvuoteen olohuoneeseen ja annoimme hänet nukkua siellä päivisin. En koskaan väsynyt katselemaan nukkuvaa Eliasta. Kasvonilmeet muuttuivat koko ajan. Hän ilmehti nukkuessaan, ja pikku kädet viuhtoivat. Oikein ihmettelen, mitä hän uneksi.”
Inge, 3-kuukautisen Eliaksen äiti

 

Nukkuva sylilapsi on useimpien mielestä lumoava näky, eikä vähiten vanhempien. Olemme varmaan kaikki seisoneet pitkän tovin lapsen sängyn yli kumartuneina, vain ihaillen lasta ja seuraten muuttuvia ilmeitä ja pienten käsien nytkähtelyä. Mitähän sinä nyt uneksit, pikkuinen? Mitä sellaista näet, jota minä en näe?


Lapsen ja aikuisen unen erot

Sylilapsella on paljon suurempi osuus vilkeunta (REM-unta) kuin aikuisella. Aikuisella sitä on noin neljännes unijaksosta. Sylilapsilla sitä nimitetään aktiiviuneksi, ja vastasyntyneillä se muodostaa noin puolet nukkuma-ajasta. Ennenaikaisesti syntyneillä REM-unta voi olla vieläkin suurempi osuus, jopa 80 prosenttia.

Toinen sylilasten ja aikuisten unen ero koskee unijaksoja. Unijakso mitataan valvevaiheesta toiseen. Alle yksivuotiailla unijakso kestää n. 50–60 minuuttia, joten on normaalia, että sylilapsilla on valvevaihe kerran tunnissa. Yhdessä toisten kanssa nukkuvilla voi normaalisti olla useampiakin valvevaiheita. Vanhemmat eivät yleensä pane näitä merkille ellei lapsi itke.

Unijakso kehittyy koko ajan kehdosta hautaan. Hyvin pienillä lapsilla uni kehittyy sydämen kehityksen tahdissa. Kolmannen tai neljännen elinkuukauden jälkeen voidaan esimerkiksi havaita alkava eriytyminen neljään univaiheeseen. Jako syvään uneen (vaiheet 3 ja 4) ja REM-uneen (vaiheet 1 ja 2) on vakiintunut yhden vuoden iässä. Kunkin unijakson ja eri vaiheiden prosenttiosuus muuttuu vähitellen iän karttuessa. Kaksivuotiailla unijakso kestää noin 75 minuuttia, ja kuuden vuoden ikään mennessä se kasvaa asteittain 80–90 minuuttiin eli samaksi kuin aikuisilla. Meillä aikuisillakin on valvevaiheita suunnilleen puolentoista tunnin välein ilman että muistaisimme tai rekisteröisimme niitä.

Kuuden kuukauden ikään saakka unijakso alkaa aina aktiiviunella. Lapsi nukkuu silloin hyvin kevyesti ja voi ilmehtiä, liikuttaa käsiä ja jalkoja, availla silmiä ja ehkä vähän itkeskellä. Monet vanhemmat tulkitsevat asian väärin ja luulevat, ettei lapsi saa unta tai että hän on herännyt, vaikka hän tosiasiassa jatkaa REM-untaan. Lapsi ehkä herää toden teolla vasta aikuisen puheeseen, kun taas vanhemmat luulevat, että herääminen johtuu nälästä tai pelosta. Tällä tavoin nukkuvan lapsen käytökselle liian yliherkät vanhemmat voivat heikentää lapsen kykyä päästä uneen omin neuvoin. Noin kolmen kuukauden iässä unimalli muuttuu niin, että lapsi vaipuu kevyen unen kautta syvään uneen – aivan kuin aikuiset.

Unen eri vaiheet:

Vaiheet 1 ja 2: REM-uni (unennäöt), kevyt uni, sylilapsilla sanottu myös aktiiviuneksi.
Vaiheet 3 ja 4: syvä uni, kutsuttu myös ”slow wave” -uneksi tai deltauneksi

 

Uni on hyödyksi sekä isoille että pienille

Suuri osa sylilapsen unesta on aktiiviunta, jolloin lapsen sydän on erittäin toimelias. Unitutkijat uskovat, että sydäntä ja sen kehitystä vahvistavat prosessit tapahtuvat juuri aktiiviunen aikana. Kuten jo mainittiin, univajaus voi johtaa alentuneeseen keskittymiskykyyn ja muistin toimintaan. Tämä merkitsee sitä, että pitkinä jaksoina vähän tai huonosti nukkuva lapsi saattaa saada heikommat lähtökohdat oppimiskykyä ja kehitystä ajatellen. Riittävällä unensaannilla on myönteinen vaikutus myös immuunivasteeseen ja kasvuhormonien tuotantoon.

Huomaat myös ilman muuta, että jos lapsella on huonoja nukkumistottumuksia, se vaikuttaa sinun omaan uneesi. Jos olet pitemmän aikaa väsynyt, alakuloinen ja koko tilanteeseen työlääntynyt, se vaikuttaa mahdollisuuteesi olla iloinen ja pirteä äiti tai isä. Lapsen uniongelma voi kuormittaa parisuhdettakin. Usein toisen vanhemman tarvitsisi nukkua selvitäkseen seuraavan päivän töistä, kun taas toinen tarvitsisi unta huolehtiakseen lapsesta – ja niin on riidanaihe itämässä. On tärkeää löytää hyviä ratkaisuja, ennen kuin tilanne käy kestämättömäksi koko perheelle.

Milloin lapsi alkaa nukkua kunnolla?

Se, että lapsi on ruvennut nukkumaan koko yön – tai oikeammin vanhemmat eivät enää huomaa hänen valvomisiaan – ei välttämättä ole mikään pysyvä olotila. Lapsi, joka aikaisemmin on nukkunut koko yön putkeen, voi alkaa taas heräillä. Tavallisesti tämä johtuu sosiaalisista tekijöistä. Tutkimusten mukaan kolmasosa kaikista lapsista jatkaa yövalvomista ja herättää vanhempiaan aina nelivuotiaiksi saakka.

 

Monet lapset onnistuvat itse saamaan aikaan säännöllisen vuorokausirytmin ja hyvät unitottumukset ilman suuria ongelmia, mutta joillekin kolme ensimmäistä kuukautta on rauhatonta aikaa. Tämän ei tarvitse merkitä sitä, että jokin olisi vialla. Lapsi ei ole vielä täysin kehittynyt, ja siten sekä vuorokausirytmi että unitottumukset eivät vielä ole vakiintuneet. Lapsi on usein nälissään, vatsa voi olla sekaisin, eikä pienen ole niin helppoa ilmaista, mikä on hullusti. Itkut ja paljot kanniskelut eivät olekaan mitenkään epätavallista. Useimmat vanhemmat myöntävät, että yöunien kanssa on niin ja näin tuona kautena – se yksinkertaisesti vain kuuluu asiaan. Tilanne kuitenkin usein asettuu. Pieni keho pystyy käyttämään paremmin ravintoa, eikä enää ole aina kiljuva nälkä valveilla ollessa. Usein kaikki loksahtaa paikoilleen nukkumis- ja valvomisjaksojen suhteen.

 

Jos näin ei käykään ja jos koet asian ongelmaksi, olisi yritettävä tehdä jotain unitottumuksille mahdollisimman aikaisin. Kolmikuukautisena vauva voi jo vähitellen alkaa sopeutua perheen rutiineihin.

Lapsen tarpeet on otettava huomioon, mutta vanhempina meidän on opittava, että lapsen toiveiden ja tarpeiden välillä on eroa. Jos lapsesi ei onnistu omin päin löytämään järkevää vuorokausirytmiä, hän tarvitsee apuasi. Kun kyseessä on uni ja lepo, sinä olet opettaja ja lapsi oppilas, kuten monessa muussakin asiassa maailmassa.

Unentarve
 

 

Pelko siitä ettei lapsi herää

Ketkään vanhemmat eivät täysin välty äkillisen kätkytkuoleman pelolta, mutta onneksi me nykyään tiedämme koko joukon siitä, kuinka kätkytkuolema voidaan välttää. Tämän myötä myös niiden vuosittainen lukumäärä on vähentynyt voimakkaasti viimeisten 15 vuoden aikana.

 

Äkillisen kätkytkuoleman vaaraa vähennetään merkittävästi, kun lasta makuutetaan selällään eikä mahallaan tai kyljellään. Jotkut kovin huolestuneet vanhemmat ovat hankkineet apnea-monitorin. Siihen kuuluu patjan alle asetettava tunnistin, joka rekisteröi lapsen hengityksen. Hälytys laukeaa, jos lapsi on hengittämättä yli 12 sekuntia. Joillekuille laite voisi koitua stressaavaksi, kun vääriä hälytyksiä todennäköisesti tulisi runsaasti, koska useimmilla lapsilla on hengityskatkoja. Toiset kuitenkin tuntevat olonsa rauhallisemmaksi, kun monitori ”pitää silmällä” lasta heidän nukkuessaan.

Erimielisiä ollaan siitäkin, lisääkö vai vähentääkö vaaraa se, että lapsi nukkuu vanhempien vuoteessa. Riski lisääntyy jonkin verran, kun vieressä nukutetaan alle kahdeksanviikkoista lasta, mutta tämä ei koske vanhempia lapsia. Sen sijaan lapsen vieressä nukuttamista on vältettävä, jos jompikumpi vanhemmista tupakoi, on nauttinut alkoholia tai käyttänyt rauhoittavaa lääkettä.

Vaikka syytä ei tiedetä, vähentyneellä kätkytkuoleman riskillä näyttäisi olevan yhteys tutin käyttämiseen. Muistathan tarkistaa tutin kumista vetämällä aina ennen kuin annat sen lapselle.

Pikkulapsen kyky säännellä kehon lämpötilaa ei ole kovin kehittynyt. Vaatetus pitäisikin koko ajan sovittaa ympäristön lämpötilaan, ettei lapselle tule liian kuuma tai kylmä. Pikku nyrkit saattavat tuntua kylmiltä, mutta se ei ole hyvä lapsen ruumiinlämmön mittari. Kokeile mieluummin kaulalta tai selästä. Sieltä selviää helpommin, onko lapsella sopivan lämmin.

Valo ja ilma vaikuttavat uneen

Päivänvalo kuuluu niihin tekijöihin, jotka saavat lapsen oppimaan, että päivällä ja yöllä on eroa. On hienoa, jos lapsi saa olla vaunuissa ulkona päivittäin. Alussa lapsi näkee vaunuista lähinnä vain sinut ja palasen taivasta, mutta kun hän vähitellen alkaa istua, vaunuretket antavat hänelle monia näköaloja ja jännittäviä elämyksiä.

Lapsi voi nukkua ulkona pihalla tai parvekkeella, jos siellä on turvallista. Monien mielestä lapsi nukkuu rauhallisemmin ulkona. Käytä mieluusti hyönteisverkkoa ympäri vuoden, ettei kissakin mahdollisesti hyppää vaunuihin nukkumaan. Pidä vaunuja silmällä, kun ne ovat ulkona, ja ole tarkkana erityisesti silloin, kun lapsen on tapana olla valveilla. Muista myös tarkkailla lapsen lämpötilaa, jos olet epävarma siitä, onko hänellä tarpeeksi vaatteita yllä.


Lähteet:

Eckerberg, Berndt: Hur man lär barn att sova på nätterna: barn från cirka fem till cirka arton månader, B. Eckerberg, 1999

Holm, Sara:  Sov gott! En bok om barn, sömn och funktionshinder Riksförbundet för rörelsehindrade barn och ungdomar, 2005

Kreutz Wirfelt, Anna: Om barns sömn och sömnproblem, 0–12 månader Axélion, 1997

Mindell, J.A. ym.: Behavioural treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. SLEEP 2006 | Osa 29, nro 10:1263–1276

Pantley, Elizabeth: Pehmeä matka höyhensaarille: hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Suom. Rose-Marie Chatterji | Suomussalmi, Myllylahti, 2005

Smith, Lars ja ulvund, Stein Eirik: Spädbarnsåldern | Studentlitteratur, 1993
Wahlgren, Anna | Sova hela natten: så hjälper du ditt lilla barn att sova gott hela natten lång | Alexander Halling, 2005

Welford, Heather: Hjälp ditt barn att sova bättre | Egmont Richter, 2001

Wolfson, A. ym.: Effects of parent training on sleeping patterns’ stress and
perceived parental competence | Journal of Consulting and Clinical Psychology 1992 (60): 41–48


Lue myös

Mitä mieltä olet artikkelista?