Synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen. Avautumisvaihetta seuraa ponnistusvaihe. Viimeisenä tulee jälkeisvaihe, jossa napanuora ja istukka irtoavat kohdusta. Sekä avautumis- että ponnistusvaiheessa on aktiivinen ja passiivinen osa.

1. Avautumisvaihe

Avautumisvaiheessa kohdunsuu avautuu. Tavallisesti se on synnytyksen pisin vaihe. Kohdunsuu on kohdun ”kaula”, siitä siittiöt luiskahtivat sisään noin 9 kuukautta sitten. Sen jälkeen se on ollut suljettuna pitäen hyvää huolta arvokkaasta sisällöstä. Nyt se avautuu, jotta lapsi voi syntyä. Mikä ohjelmointi! Kohdunsuun koostumus muuttuu nyt raskauden loppuvaiheessa, se kypsyy ja valmistautuu avautumaan.  Kohdunsuun tulee avautua n. 10 cm. Niin paljon tilaa tarvitaan ehdottomasti, jotta lapsen pää pystyy kulkeutumaan kohdunsuun läpi.

Avautumisvaiheessa on passiivinen ja aktiivinen osa.

Lue myös: Muuttuvatko häpyhuulet synnytyksessä? 

Passiivinen vaihe (latenssivaihe)

Passiivinen vaihe voi olla piilevä ja edetä asteittain. Supistukset voivat olla lyhyitä ja kestävät usein vähemmän kuin 30 sekuntia. Tämä vaihe kestää supistusten alkamisesta kohdunkaulan häviämiseen ja kohdunsuun avautumiseen 3 – 4 cm:iin asti. Koska tämä vaihe voi olla erittäin pitkä, kannattaa pysyä rauhallisena ja levätä mahdollisimman paljon. Tämä voi vaatia suurta kärsivällisyyttä ja on hyvä, jos käytät ajan keskittymällä siihen, mitä on tulossa.

Supistukset alkavat usein yöllä ja on viisainta pysyä kaikessa rauhassa vuoteessa niin pitkään kuin mahdollista ja säästää voimiaan. Jos pystyt rentoutumaan, elimistösi vapauttaa helpommin oksitosiinihormonia, jolloin supistuksista tulee tehokkaampia. Jotkut naiset tuskin huomaavat tätä vaihetta, sillä supistukset eivät yleensä ole kovin kivuliaita ja pitkäkestoisia. Ne voivat tulla 5 – 20 minuutin välein ja antavat siten mahdollisuuden levätä supistusten välillä. Toisilla tämä vaihe voi kestää useita tunteja ja supistukset voivat olla kivuliaitakin. Siksi voi olla vaikeaa levätä.

Jos liikut paljon tässä vaiheessa, olet pelokas ja levoton, kehosi erittää stressihormoneja. Nämä hormonit vaikuttavat oksitosiiniin, hormoniin, joka mm. lisää supistusaktiviteettia. Stressihormonit jarruttavat oksitosiinin vapautumista ja siten estävät tehokkaiden supistusten syntymistä.

Et voi tietää etukäteen, millainen latenssivaiheesi tulee, ensimmäistä lastasi odottaessasi, etkä pysty ennakoimaan sitä seuraavillakaan kerroilla. Jos olet levännyt, rauhallinen ja koet olosi turvalliseksi, sinulla on hyvät lähtökohdat synnytykseen.

Lue myös: Verta, hikeä ja kyyneleitä: näin keho toipuu synnytyksestä 

Aktiivinen vaihe

Aktiivisessa vaiheessa on voimakkaampia supistuksia, jotka voivat kestää 45 – 90 sekuntia.  Supistukset tulevat säännöllisiksi, esimerkiksi 3 – 4 supistusta 10 minuutin kuluessa. Kun supistukset tulevat useammin ja voimakkaammin, kohdunsuu avautuu nopeammin.  Tänä aikana lapsi toimii kuin kiila, joka venyttää ulostulokohtaa tarvittavan suuruiseksi. Parhaiten tähän tehtävään soveltuu lapsen pää.  Kun kohdunsuu avautuu 10 cm:iin, on se täysin auki.

Kun olet pystyasennossa ja liikut, painovoima auttaa kohdunsuuta avautumaan. Pystyasento tekee supistuksista tehokkaampia ja vähemmän kivuliaita ja nopeuttaa synnytystä. Mitä pitemmällä synnytyksesi on, sitä enemmän sinulle on hyötyä pystyasennosta. Ole liikkeessä niin paljon kuin vain jaksat ja kuuntele omaa kehoasi.

Tässä vaiheessa voi lapsivesi mennä. Se usein voimistaa supistuksia. Samanaikaisesti voi myös esiintyä pientä veristä vuotoa, joka aiheutuu siitä, että kohdunsuun monet pienet verisuonet rikkoutuvat kohdunsuun avautuessa. Tulkitse se hyvänä merkkinä synnytyksen edistymisestä.

Aikajaksoa kohdunsuun avautumisesta 7 – 8 cm:stä 10 cm:iin, kutsutaan usein siirtymäjaksoksi. Tämä vaihe on usein synnytyksen rankin ja monien mielestä erityisen vaativa. Mutta muista: se on myös lyhyin! Supistukset usein hieman heikentyvät, tulevat harvemmin ja kestävät lyhyemmän aikaa. Se on täysin luonnollista. Äiti ja lapsi saavat tilaisuuden kerätä voimia suureen loppuhuipentumaan. Joskus käy niin, että synnyttäjästä tuntuu, ettei hän enää jaksa. Hän saattaa haluta kotiin. Hän ei usko kestävänsä enää hetkeäkään.

Olo voi tuntua toivottomalta ja turhauttavalta, kun ei voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Silloin tarvitaan paljon rohkaisua ja kannustusta! Kun valmistaudut synnytykseen ja luet tätä, kannattaa pohtia: mitä sinä itse toivoisit tehtävän, kun voimat tuntuvat olevan täysin lopussa ja silti on pakko jaksaa jatkaa? Tässä vaiheessa ovat varavoimat arvokkaita ja tuki kumppaniltasi ja kätilöltä välttämätöntä. Jos he lisäksi tietävät, mitä tarvitset ja millaista tukea, lopputulos on paras mahdollinen.

Lue myös: Synnytysrepeämät voivat olla lieviä tai vaikeita 

2. Ponnistusvaihe

Nyt se tapahtuu! Kohdunsuu on täysin auki ja sinä voit valmistautua loppukiriin. Lapsesi on pian täällä! Tämä tieto antaa varmasti sinulle uusia voimia. Lapsesi on aktiivinen omassa synnytyksessään, ja sinun täytyy antaa sille myöden.

Kuinka kauan aikaa sinä ja lapsesi käytätte, on epävarmaa. Ensimmäisellä kerralla ei ole epätavallista, että siihen kuluu tunti tai enemmän. Ehkä tulet kärsimättömäksi ja mielestäsi se vie liian kauan aikaa? Monet kertovat jälkikäteen, että aika kului nopeasti. Olethan odottanut jo yhdeksän kuukautta, pystyt vielä odottamaan hetken.

Älä ala ponnistaa lasta ulos ennen kuin ponnistamisen tarve on niin suuri, ettet pysty enää olemaan ponnistamatta! Kun odotat, että kehosi antaa sinulle valmiussignaalin, on pieni mahdollisuus, että aloitat ponnistamisen liian aikaisin. Valitettavasti jotkut naiset uuvuttavat itsensä täysin, kun he alkavat työntää lasta ulos ennen kuin lapsen pää on laskeutunut riittävästi lantionpohjassa. Jotkut päätyvät imukuppisynnytykseen juuri tästä syystä. Ole kärsivällinen ja odota, että tunnet refleksinomaisen ponnistamisen tarpeen. Sinä ja lapsesi pelaatte yhteispeliä!

Tämän vaiheen voi myös jakaa passiiviseen ja aktiiviseen vaiheeseen. Nyt lantionpohjan kudokset laajentuvat niin, että lapsi pystyy syntymään.

Ponnistusvaiheen passiivinen vaihe

Tämä vaihe lasketaan alkavaksi siitä, kun kohdunsuu on täysin avautunut ja lapsen pää on laskeutunut lantionpohjaan. Tähän kuluva aika vaihtelee ja on usein pitempi ensisynnyttäjillä kuin uudelleensynnyttäjillä. Jotkut naiset työntelevät omaan tahtiinsa — he refleksimäisesti antavat myöten tuntemalleen paineelle.

Lue myös: Istukan veri hyötykäyttöön

Ponnistusvaiheen aktiivinen vaihe

Tämän vaiheen aikana lapsen pää saavuttaa lantionpohjan ja painaa peräsuolta. Tämä tuntuu usein voimakkaana tarpeena ponnistaa ja työntää aktiivisesti. Tuntuu kuin täytyisi ulostaa ja monet luulevat, että heidän täytyy päästä WC:hen.

Keho pakottaa sinua nyt ponnistamaan lapsen ulos ja voi olla vaikeaa pidättää sitä. Tässä vaiheessa kivut ovat erilaisia kuin avautumisvaiheessa. Ne eivät ole yhtä voimakkaita. Monet kokevat supistukset vapauttavina, pakottavana voimana saada lapsi ulos.

Muista, että et synnytä kilpaa kenenkään kanssa. Käytä juuri niin kauan aikaa kuin tarvitset.

Lue myös: Äidin oikeuksia etsimässä

3. Jälkeisvaihe

Jälkeisvaiheessa istukka, napanuora ja kalvot irtoavat.

Työ on tehty: supistukset ovat tiessään ja monet eivät saata uskoa, että se on viimeinkin totta. Mutta muutaman minuutin kuluttua tulee taas supistus tai kaksi, kun istukka irtoaa ja työnnetään ulos. Jos haluat nähdä sen, on tämä oikea hetki siihen. Monet yllättyvät siitä, kuinka iso se on.

Lue myös: Synnytys läpivalaistuskuvassa

Jälkisupistukset

Kun istukka on irronnut kohdusta, sitä huoltaneet verisuonet sulkeutuvat. Tämä tapahtuu siististi, kohtu supistuu ja pysyy koko ajan supistuneena. Näitä supistuksia kutsutaan jälkisupistuksiksi ja ne tuntuvat nipistyksinä vatsassa. Usein uudelleensynnyttäjät tuntevat niitä enemmän kuin ensisynnyttäjät.

Kohdun paino on n. 1000 g ja se tuntuu nyt navan korkeudella. Kohtu tulee pian palautumaan alkuperäiseen kokoonsa (n. 60 – 70 g). Samat hormonit, jotka saavat maidon erittymään rinnoista, vaikuttavat myös kohtulihakseen. Lapsen imeminen stimuloi tätä hormonituotantoa ja siitä syystä jälkisupistukset tuntuvat voimakkaimmin, kun lapsi imee rintaa. Eikö olekin hienoa, että oma kehosi lapsen avustuksella huolehtii tästä, eikä sinun tarvitse edes ajatella sitä?

Jälkivuoto, verinen erite, voi olla runsasta ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen. Kohdun limakalvolla oleva haava kohdassa, jossa istukka oli kiinnittyneenä, paranee ja kasvaa umpeen. Jälkivuodon määrä on yksilöllistä. Ensimmäisinä 3 – 4 päivänä se on tavallisesti runsaampaa kuin runsas kuukautisvuoto, mutta vähenee pikku hiljaa. Jälkivuoto haisee samalta kuin kuukautisvuotokin.

Mitä mieltä olet artikkelista?