Yleisimpien bakteerilääkkeiden raskaudenaikainen käyttö ei näyttäisi lisäävän synnynnäisiä epämuodostumia ja vikoja. Hoitamatta jätetty bakteeri-infektio on äidille ja vauvalle suurempi vaara kuin tarkoin harkittu lääkitys.

Viimeksi päivitetty 10.11.2009

Raskaus ja lääkkeet

Lääkkeiden käyttö mietityttää odottajaa, mutta esimerkiksi bakteeri-infektio on riski nin äidille kuin lapselle.

Raskaana olevat naiset käyttävät runsaasti antibiootteja, mutta etenkin uudempien bakteerilääkkeiden turvallisuudesta on vähänlaisesti tietoa.
Tuoreen yhdysvaltalaisselvityksen perusteella yleisimmät bakteerilääkkeet eivät lisää ainakaan synnynnäisiä epämuodostumia ja vikoja.
Tutkimuksessa selvitettiin mitä bakteerilääkkeitä synnynnäisesti epämuodostuneiden lasten äidit olivat käyttäneet ennen raskautta ja sen ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tapauksia oli 13 000 ja heitä verrattiin 5 000 terveenä syntyneeseen.
Virtsatieinfektioihin käytettäviä lääkkeitä varottava
Penisilliinit, erytromysiinit, kefalosporiinit ja kinolonit liittyivät tilastollisesti muutamiin yksittäisiin epämuodostumiin, mutta tapauksia oli niin vähän, etteivät yhteydet todennäköisesti johtuneet lääkityksistä.
Sen sijaan sulfalääkkeisiin lukeutuvat sulfonamidit ja virtsatieinfektioihin käytettävät nitrofurantoiinit liittyivät useisiin epämuodostumiin. Näiden osalta tutkijat kehottavat varovaisuuteen etenkin, kun kumpaankin lääkkeeseen liittyy myöhäisraskaudessa myös muita riskejä.
Raskaudenaikainen infektio pitää hoitaa
Edellä mainittujen lääkeryhmien lisäksi on mikrobilääkkeitä, joiden sikiöhaitat tunnetaan eikä niitä suositella raskauden aikana. Turvallisimpiakaan mikrobilääkityksiä ei aloiteta raskauden aikana ellei niille ole hyviä perusteita. Hoitamatta jätetty bakteeri-infektio on kuitenkin äidille ja vauvalle suurempi vaara kuin tarkoin harkittu lääkitys.
Sadasta vastasyntyneestä noin 1-3:lla on jokin epämuodostuma, mutta sadasta epämuodostumasta vain 2-5 johtuu lääkkeistä.
Copyright 2009 Uutispalvelu Duodecim
(Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 2009;163:978-985)
http://archpedi.ama-assn.org/cgi/content/abstract/163/11/978
Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliSektio eli keisarileikkaus
Seuraava artikkeliSupervitamiini D
JAA