Nykyään ihmiset miettivät valintojaan tarkkaan ja tekevät eettisesti ja ekologisesti kauaskantoisia ratkaisuja. Näin toimitaan myös meidän neljän hengen perheessämme. Yleensä. Tai ainakin joskus... No ainakin me yritämme.. Jos se ei vain olisi niin hankalaa...

Viimeksi päivitetty 20.4.2015

Periaate 1: Kertakäyttöisten muovikassien sijaan meillä käytetään vain reppua ja kestokassia.

Vastuullinen kuluttaja muistaa aina ottaa oman kassin mukaansa ostosreissulle. Onkin aina yhtä harmittavaa huomata kaupassa, että vakiokassi on jälleen unohtunut kotiin. Kassalle päästyä on kuitenkin liian myöhäistä lähteä hakemaan kassia kotoa.

Kun huomaan virheeni, päätän ostaa uuden kestokassin ja vannon, että muistan ottaa sen mukaani seuraavalla kerralla. Kotiin päästyäni huomaan, että kaikki kaapit ja laatikot pursuilevat kerran käytettyjä kestokasseja. Mutta ovathan kassit toisaalta varsin hienoja ja niille löytyy varmasti paljon erilaisia käyttötarkoituksia. Nehän kestävät ehjänä vuosia.

Tosiaan, vuosia! Voi jestas. Tällä kassimäärällä perhe pärjää koko loppuelämän ja osa jää vielä perinnöksi lastenlapsillekin. Mihin ihmeeseen kaikki kassit pitäisi säilöä? Eiväthän ne mahdu enää mihinkään. Ehkä kasseille pitäisi hankkia oma säilytyskaappi eteiseen. Tai ehkei sentään. Kenties sukulaisilla olisi pulaa kauppakasseista…

Periaate 2: Tämän perheen pyllyt viihtyvät ainoastaan kestovaipoissa.

Kertakäyttövaipoista syntyvä jätteen määrä on aivan käsittämätön. Välillä on pakko ihmetellä, miksi ihmiset edes ostavat niitä? Eihän kestovaippojen peseminen niin ylivoimasta ole.

Vauva-arjen tiimellyksessä kertakäyttövaippoihin hullaantuminen käy kuitenkin yllättävän helposti. Usein ajatuskulku menee suunnilleen näin: Oho, tulikos pirpanalle pikkuinen turaus? Lähdetäänpäs vaihtamaan pikkuiselle puhdas vaippa. Mutta voi ei! Vaipat lojuvat taas likaisina pyykkikorissaan. Eilen tosiaan oli tosi kiireinen päivä, eikä päivällä ehtinyt käyttää pesukonetta. Yöllä taas ei viitsinyt enää häiritä naapureita pesukoneen jylinällä.

Onneksi kaapissa on isovanhempien ostamia kertakäyttövaippoja. Antaa mennä tämän kerran. – Laitan sitten ensi kerralla kestovaipan. Mutta mitäs nyt? Vauvan iho punoittaa. Ei kai pikkuinen saa ihottumaa pesuaineesta? Parasta katsoa, jos pylly rauhoittuisi pienellä kestovaippatauolla. Kyllähän niitä kestovaippoja ehtii vielä käyttää sitten myöhemmin. Ja jos ne eivät käy tälle lapselle, niin ehkä seuraava lapsi sitten käyttää ainoastaan niitä.

Lue myös: Rakas vai rasittava anoppi? 

Periaate 3: Energiaa ei hukata tyhjän talon valaisemiseen.

Tässä perheessä valot sammutetaan jokaisesta huoneesta heti, kun huoneessa ei enää oleskella. On aivan järjetöntä käyttää sähköä turhan takia.

Jostain syystä tilanne etenee kuitenkin toisinaan näin: Hampaat on harjattu. Napsautanpas valot pois päältä kylpyhuoneesta lähtiessäni. Mutta miksi tuo saunan ovi näyttää kuin mustalta aukolta pimeässä? Ehkä tänä iltana voisin kuitenkin jättää kylpyhuoneeseen valot. Ja makuuhuoneeseen myös, sillä se on kylpyhuoneen vieressä. Lapsetkin pelkäävät pimeää. Oikeastaan minulla on vanhempana velvollisuus luoda lapsille turvallinen olo, kun he ovat kotona. En missään nimessä halua aiheuttaa lapsilleni traumoja. Ja lisäksi olen kuitenkin kohta menossa taas vauvan pyllyä pesemään. Miksi siis sulkisin lampun vain pieneksi hetkeksi?

Jospa en sammuttaisikaan valoa pimeänä vuodenaikana ja tasapainottaisin tilanteen sitten kesällä. Silloin en käyttäisi lainkaan sähkövaloja. Paitsi jos olisi tosi harmaa ja synkkä päivä. Ja ehkä silloin kuin alkaisi taas vähän pimentyä yöllä. Ja olohuone on kyllä vähän liian hämärä lasten kanssa touhuamiseen jopa kesällä. Silloin pitäisin valot päällä, mutta muulloin en.

Periaate 4: Puhdasta vettä käytetään aina järkevästi.

Etenkin kuuman veden lotraaminen on älytöntä energian hukkaamista. Meillä ei ainakaan loroteta turhaan puhdasta vettä viemäristä alas.

Kesällä pikainen suihku riittää hyvin pesemään pois päivän pölyt. Talven tullen iskee kuitenkin suuri kiusaus hieman joustaa periaatteesta: Hrrr... Onpas vilpoinen päivä. Pesullakin pitäisi käydä, mutta lyhyessä suihkussa tulee vain entistä kylmempi olo. Ehkä voisin tänä aamuna ottaa vähän pidemmän suihkun ja hemmotella itseäni. Ja kyllähän minä olen ansainnut hieman hemmottelua. Sitä paitsi maitokin heruu paremmin, kun äiti on lämmin ja rentoutunut.

Taisin tosin ottaa pitkän kuuman suihkun eilen aamulla. Ja toissapäivänä. Ja jos oikein muistan myös sitä edellisenä päivänä...mutta herranjestas, nythän on talvi ja kylmä! Itselleen ei saa olla liian ankara. Miksi ihmisen pitäisi kiduttaa itseään? Eihän elämän mitään kärsimystä kuulu olla!

Lue myös: Pahikset tärkeitä lapsen kehitykselle 

Periaate 5: Vaatteet eivät ole kertakäyttötavaraa.

Meillä ostetaan vaatteita vain oikeaan tarpeeseen. Vaatteiden kierrätys ja loppuun käyttäminen on hyvä juttu. Parhaat päivänsä nähnyt pusakka kelpaa vielä aivan hyvin lasten rymyleikkeihin.

Kaupassa on kuitenkin hyvin vaikeaa olla vilkaisematta pikkuruisia mekkoja, jotka keimailevat ohikulkijalle kutsuvasti. Onko suloisempia vaatekappaleita ennen nähty! Ehkä vaaterekkiä on pakko hieman vilkaista. Kesäkin lähestyy ja pian on varmasti tiedossa jotkin kissanristiäiset, joihin lapsetkin pitää pukea nätisti. Olisi kamalaa, jos lapsi joutuisi lähtemään juhliin hirveissä rääsyissä.

Kotiin päästyäni huomaan ostaneeni kahden mekon lisäksi ulkohaalarit, kolmet legginsit, kaksi pipoa ja muutaman pitkähihaisen paidan. Samalla muistan, että sain juuri ystävältäni kolme kassillista melkein käyttämättömiä lastenvaatteita. Nyt voin pukea lapseni eri vaatteisiin kuukauden jokaisena päivänä. Jos vaatetta pitää vain kerran, niin ehkä sitä ei tarvitse edes pestä ja lopulta säästyy sekä vettä että pesuainetta. Sehän on ympäristöystävällistä! Hmm...vai pitäisiköhän osa vaatteista sittenkin lahjoittaa eteenpäin?

Periaate 6: Luonnonvaroja ei tuhlata pitkiin lomalentoihin. Upeita matkakohteita löytyy myös läheltä.

On kummallista, miten hyvin ihmiset ovat perillä siitä, millaisia matkakohteita ulkomailla on, mutta lähiympäristön mahdollisuudet jäävät täysin hyödyntämättä.

Mikä voisi olla hienompi tapa lomailla perheen kanssa, kuin vaellella yhdessä Suomen kauniissa metsissä. Läheltä löytyisi esimerkiksi kalliomaalauksia ja hiidenkirnuja. Tai sitten voisi mennä junalla pohjoiseen ja jatkaa matkaa pyörällä lopulliseen kohteeseen. Paikan päällä voisi patikoida eräkämpältä toiselle ja herkutella tuoreilla marjoilla.

Harmi vain, että Suomessa on niin paljon hyttysiä. Itikan ruokana oleminen saa lapset huonolle tuulelle ja sitten koko loma menee ihan pilalle. Se olisi todella harmillista. Lomarahoja on kuitenkin säästetty jo jonkin aikaa. Ehkä tämän kerran voisi lähteä vähän kauemmas matkalle. Siskon perheen valokuvat Thaimaasta olivat kyllä aika komeita. Oli kaunista säätä, paratiisirantoja ja eksoottista ruokaa. Ja onhan siitä edellisestä lentomatkasta jo vuosi aikaa...

Lue myös : Kuinka laittaa aurinkorasvaa taaperolle  - 11 askelta 

Periaate 7: Tässä perheessä liikutaan paikasta toiseen lihasvoimalla aina kun mahdollista.

Paikasta toiseen on hyvin usein mahdollista siirtyä joko kävellen tai pyörällä. Lisäksi hyötyliikunta on kiireisen ihmisen pelastus. Jos ei muuten ehdi harrastaa liikuntaa, itsensä voi pitää kunnossa esimerkiksi pyöräilemällä töihin. Reippaillessa mielikin virkistyy.

Aamuisin tosin tulee välillä liian kiire jopa vannoutuneelle pyöräilijälle. Joskus on melkein pakko kulkea autolla, koska perillä ole enää aikaa käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita. Työpaikalla on kuitenkin oltava edes hieman edustava. Suurimmaksi osaksi matkat taitetaan perheessämme kuitenkin joko kävellen tai pyörällä.

Viime viikolla tosin kuljin joka päivä autolla, mutta sää todellakin näytti koko ajan siltä, kuin olisi juuri alkamassa sataa. Ei ole mikään leikin asia viettää koko päivää kosteissa vaatteissa. Eikä ole järkevää ehdoin tahdoin vilustua ja saada flunssaa. Muuten koko perhe sairastuisi ja seurauksena olisi korvatulehduskierteet, antibioottihoidot ja sairaspoissaolot...

Periaate 8: Ruokaa ei osteta biojätteisiin heitettäväksi.

Kulutuksen pitäisi vastata todellista tarvetta. Ruokaa ostetaan tässä perheessä juuri sen verran, kuin sitä kuluu ja kaapista löytyy aina lähellä tuotettuja luomuelintarvikkeita. Kausivihanneksista saa tehtyä vaikka millaisia herkkuruokia.

Totuus paljastuu kuitenkin ikävällä tavalla, kun on aika tehdä perusteellinen ruokakaappien siivous. Jääkaappi-inventaariossa hyllyjen perukoilta voi tehdä yllättäviä löytöjä. Viikon vanhat kaalikeiton jäänteet, puolikas vuoka lasagnea ja eväiksi ostetut jogurtit jäivät syömättä. Kenelläkään perheenjäsenistä ei myöskään tunnu olevan minkäänlaista muistikuvaa siitä, mihin ruokaan kaukomailla kasvaneet kasvikset oli tarkoitus käyttää. Ja mistä nämä vanhentuneet tonnikalapurkitkin tulivat? 

Sekalaisista ruoan tähteistä saisi koottua juhlaillallisen kymmenelle. Mutta milloin ruokapakkaukset on avattu? Ei ruokia uskalla ainakaan lapsille syöttää. Ehkä viisainta vain hankkiutua kaikesta eroon ja aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Mitä ruokia tällä hetkellä olisikaan tarjouksessa?

Mitä mieltä olet artikkelista?