Toimittaja teeskentelee pojalleen lentopelotonta, mutta mitä tekemistä sillä on lapsen ensimmäisen päiväkotipäivän kanssa?

Viimeksi päivitetty 6.8.2014

Vaikka matkustan paljon, en ole koskaan oppinut täysin rentoutumaan lentokoneessa. Yksin matkustaessani helpotan tilannetta sulkemalla silmät lähdön ajaksi. Erityisen pahasti poukkoilevan lennon aikana saatan antaa viinilasillisen kutoa minut armeliaaseen huolettomuuden harsoon. Todellisuus on ikään kuin vähemmän olemassa, kun sitä ei voi nähdä. Tai jos sen näkee sumeasti.

Poikani kanssa matkatessani tilanne on toinen. Hän rakastaa lentämistä – varsinkin nousukiitoja – enkä minä missään tapauksessa halua olla se ilonpilaaja, joka istuttaa häneen pelon ja huolen siemenen. Niinpä teeskentelen rauhallista ja rentoutunutta. Hymyilen leveästi, pakotan silmiini innostuneen kiillon. Erään kerran taisin peräti hihkaista (menin ehkä liian pitkälle): ”Jiihaa, nyt lennetään!” Yritän olla puristamatta tuolin käsinojia liian lujasti.

Olen toiveikas, että menetelmäni on kantanut hedelmää. Pian viidennen luokan aloittava poikani on lentänyt kahden kotimaansa väliä kymmeniä kertoja enkä koskaan ole vaistonnut hänestä huolen häivää. Hyvä niin.

Mutta miten minun lentopelkoni ja poikani pelottomuus liittyvät päivähoidon aloittamiseen?

Lapsen vieminen päivähoitoon vanhempainvapaan jälkeen on mullistava tapahtuma lapselle, mutta vähintään yhtä mullistava lapsen vanhemmille: Lapsensa kanssa vuorokaudet läpeensä viettänyt vanhempi – usein äiti – joutuu päästämään irti lapsestaan ensimmäisen kerran ja totuttelemaan siihen, että hän ei enää tiedäkään ihan kaikkea, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Pärjääkö lapsi? Pärjäänkö minä? Mitä jos hän tuntee olonsa hylätyksi? Mitä jos hän itkee äitiä tai isää, mutta me emme ole vastaamassa? Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos joku kiusaa? Mitä jos, mitä jos. Loputtomiin.

Vanhempi on huolesta solmussa, vaikka järki sanoo, että lapsesta kyllä pidetään hyvää huolta myös työpäivän aikana. Omasta huolestuneisuudesta huolimatta lapselle täytyisi kuitenkin yrittää välittää myönteinen tunnelma. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimen päivystysohjaaja Laura Klemetti kirjoittaa kolumnissaan, että pieni lapsi aistii herkästi vanhemman jännittyneisyyden ja saattaa itsekin huolestua uudesta tilanteesta. Hän muistuttaa, että siksi päivähoidon aloituksen lähestyessä on hyvä pohtia omia tuntemuksiaan ja niiden vaikutuksia lapseen.

Voi olla, että et pysty täysin rauhoittamaan itseäsi ensimmäisen hoitopäivän aamuna, mutta ehkä osaat teeskennellä? Hengität syvään, hymyilet, kerrot mitä kaikkea mielenkiintoista päivä tuo tullessaan. Huikkaat: ”Jiihaa, nyt mennään päivähoitoon!” Vilkutat iloisesti, kun lopulta lähdet töihin.

En millään muista, osasinko silloin tuhat vuotta sitten itse toimia näiden ohjeiden mukaan, mutta sen muistan, että olin valtavan tunnekuohun vallassa. Muistan myös ystäväni neuvon:

Jos itkettää, odota että pääset kulman taakse.

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeli15 typerintä reaktiota lapselle valittuun nimeen
Seuraava artikkeliMikä kukka ilmentää vanhemmuuttasi?
JAA