Sofia,10, itkee kotona koetulosta: kympin perässä on miinus. Hän on väsynyt omiin vaatimuksiinsa, joita tulee koulun lisäksi myös harrastuspuolelta. Sofia harrastaa viulunsoittoa ja ratsastusta. Ratsastaminen on kivaa, mutta musiikkiopinnot kolmena päivänä ja viulutreenit kotona uuvuttavat pikkutyttöä. Hän kertoo äidilleen, ettei jaksa enää.

Viimeksi päivitetty 5.4.2016

Sofian äiti, Soile Hytönen vei tytön musiikkiopiston viulunsoittotunneille ensimmäistä kertaa, kun tyttö oli 7-vuotias. Silloin Soile ajatteli harrastuksen olevan mukava ja hauska. Perheessä ei ole muusikkoja, eikä hän osannut varautua soittoharrastuksen vaativuuteen.

”En yhtään osannut varautua siihen, että viulunsoitto olisi näin tavoitteellista. Toivoin, että lapsi voisi soittaa siksi, että se on kivaa”, Soile kertoo.

Soittamisen harjoitteleminen on harvalle lapselle mieluista puuhaa

Sofian viulunsoitosta oli tullut syksyllä pakkopullaa. Uuvuttavan koulusuorittamisen lisäksi Sofialla oli viikossa tunti teoriaa, tunti orkesteriharjoittelua ja yksi henkilökohtainen opetustunti. Tämän lisäksi soittoa pitää tietysti harjoitella kotona tai muuten orkesteriharjoituksista ja omalta soitonopettajalta tulee huomautuksia. Jos lapsi haluaa pysyä muiden mukana, hänen on raadettava.

”Soittotunneille lähteminen alkoi aina valituksella. Sofia sanoi, ettei hän jaksa. Kysyin, haluaako hän lopettaa. Sofia sanoi, ettei halua. Otin silloin puheeksi, että harrastustunteja voisi vähentää keväältä. Nyt Sofia käy ainoastaan omalla soittotunnilla yhden kerran viikossa”, Soile kertoo.

Eikö Sofia sitten tykkää viulunsoitosta? Äiti ei pysty antamaan asiaan yksiselitteistä vastausta.

”Ryhmäpaine selkeästi ahdistaa Sofiaa. Hän kokee, että hänen pitäisi olla parempi. Hän kokee myös syyllisyyttä siitä, jos ei harjoittele soittamista viikonloppuna. Tästä huolimatta Sofia kyllä tykkää soittaa – treenaamisen aloittaminen on vain tosi vaikeaa”, Soile kertoo.

 

Lapsella voi olla kova ryhmäpaine päästä mukaan

Musiikin harrastaminen on vaativaa lapselle. Musiikkiopiston opettajan jakavat lapsia taitojen mukaan pienempiin ryhmiin. Tämä voi olla sekä koukuttavaa että haastavaa lapsille, jotka kärsivät ylisuorittavasta luonteenlaadusta.

Sofia ei päässyt samaan ryhmään, mihin hänen kaverinsa menivät. Kevätnäytöksessä soittaminen tapahtuu myös eri ryhmässä, sillä hän ei ole pysynyt toisten oppilaiden oppimisvauhdissa.

”Muut vanhemmat ovat tulleet kyselemään, miksi Sofia enää soita samassa ryhmässä kuin heidän lapsensa. Opettaja kysyi minulta, kuinka paljon olemme ajatelleet, että Sofia harrastaisi musiikkia. Olen saanut selitellä, miksi Sofia ei etene normaalikaavan mukaan”, Soile kertoo.

Taitoryhmistä haittaa vai hyötyä lapselle?

Vaatimukset eivät tietenkään ole pelkästään huono asia: ne voivat myös kasvattaa. Esimerkiksi kiinalaiseen ”tiikeriäitiyteen” kuuluu lasten kouliminen kilpailuhenkisiksi juuri esimerkiksi viulunsoiton kautta.

”Ryhmästä tippuminen antaa selvän näpäytyksen lapselle: Jos ei treenaa, sitten tipahtaa muiden matkasta. Mutta kyllä se voi tehdä myös harrastamisesta pakkopullaa ja syödä lapsen intoa lajiin”, Soile analysoi.

Harrastuskertojen vähentäminen helpotti lapsen väsymystä

Kun harrastuspäivien määrä väheni, Sofian väsymys hellitti samaa tahtia. Myös Sofia on ollut tyytyväinen vähempään harrastusmäärään.

Soile on tosin kokenut, ettei perheen päätöstä vähentää viulutuntien määrää hyväksytä musiikkiopistolla.

”Tuntuu, että olen saanut osakseni pahoja katseita. Olenkin miettinyt, kokeeko opettaja asian henkilökohtaisesti, kun hänen oppilaansa ei etene halutulla tahdilla”, Soile kertoo.

Soile ei kuitenkaan halua, että hänen tyttärensä suorittaisi viulunsoittoa.

”Miksi ei voisi vain soittaa kerran viikossa – ihan omaksi huvikseen? Miksi pitää jatkuvasti suorittaa? Miksi viulunsoitto ei voisi olla enemmän lapsentahtista”, Soile pohtii.

 

Jääkiekko vanhemmille helpompaa

Perheen poika, Topias, 8, harrastaa jääkiekkoa. Hän aloitti harrastuksen 5-vuotiaana luistelukoulussa. Topias sai luistelukoulusta palkinnon, mikä johti edelleen kantavaan jääkiekkokipinään. Tällä hetkellä pojalla on kolmet treenit viikossa.

Kaikille lapsille jääkiekko ei kuitenkaan ollut omaehtoinen valinta.

”Jotkut olivat luistelemassa selvästi isän halusta. Isän tavoitteet lapselleen saattavatkin olla todella korkealla jääkiekossa”, Soile pohtii.

Jäähallin laidalta myös huudellaan paljon lapsille.

”Toiset isät huutavat ohjeita naama punaisena kentän laidalta. Joskus tuntuu, että kyseessä on isän lätkäfantasia”, Soile sanoo.

Soile kehottaakin kaikkia vanhempia miettimään, harrastaako lapsi omasta tahdostaan vai ainoastaan vanhempia miellyttääkseen.

”Vaatii vanhemmilta todella paljon, että pystyy näkemään, haluaako lapsi itse viedä harrastusta eteenpäin vai onko kyse siitä, että vanhempi itse haluaa lapsensa harrastavan tätä”, Soile summaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?