Lapsiperheissä ulos lähteminen on kuin sodankäyntiä. Lue, minkälaisia ponnistuksia uloslähtö lapsien kanssa vaatii. 

Viimeksi päivitetty 22.1.2014

Tehtävän nimi: Operaatio uloslähtö

Tehtävän tavoite: Joukkojen mobilisoiminen

Tehtävän haasteet: Niskuroiminen ja sotilaskurin puuttuminen

Tilanneraportti 1: Passiivista vastarintaa länsirintamalla

Kapteeni äiti on juoksuttamassa pientä joukkoaan kymmenen metriä kohti rintamaa. Joukossa on herännyt kuitenkin epäluottamus johtoa kohtaan.

Kapteenin karjumia käskyjä ”heti alakertaan” ja ”nyt pukemaan” ei oteta kuuleviin korviin. Joukot juoksentelevat ympäriinsä ikään kuin minkäänlaista komentorakennetta ei olisi olemassakaan. Kaiken lisäksi aliluutnantti isä ryystää rauhassa kahviaan aivan kuin olisi sunnuntai-iltapäivä.

Kapteeni joutuu tekemään erityisen selväksi, minkälainen hänen asemansa on yksikössä ja minkälaisia valtakeinoja hänellä on käyttää joukkoja kohtaan. Näiden määrätietoisten selvennyksien jälkeen joukot alkavat pukea. Kyseessä on kuitenkin halpamainen juoni. Joukot nimittäin pelaavat aikaa.

Rynnäkköhousuja vedetään näennäisesti jalkaan, mutta todellisuudessa ne jäävät puolitiehen. Tämän jälkeen joukot istuvat lattialla tekemättä yhtään mitään.

Lue myös: Elämää lasten kanssa: 9 harhaluuloa

Tilanneraportti 2: Kahden kommandon sissitekniikkaa

Kapteeni äiti ottaa kovemmat keinot käyttöön. Hän pukee omakätisesti maassa kiemurteleville joukoille vaatteet päälle. Aliluutnantti isä jatkaa kahvin juomista ja sanomalehden lukemista.

Kun lapsi on vihdoin puettu, kapteeni äiti huomaa, että joukkojen pienin jäsen on hävinnyt. Kapteeni lähtee etsimään rintamakarkuria ja löytää tämän hihittelemästä sohvan takaa.

Kun kapteeni palaa eteisleiriin, selviää jotain perin katalaa: joukkojen suurempi jäsen on omatoimisesti riisunut ulkovaatteet päältään. Kapteeni äiti karjuu luutnantti isän nousemaan kahvipöydän äärestä. Joukot on saatava ulos talosta kymmenessä minuutissa.

Tilanneraportti 3: Taisteluasuja väärissä tiloissa

Luutnantti isä ja kapteeni äiti käyvät joukkojensa kimppuun päättäväisesti. Rimpuilevat joukot puetaan. Tällä kertaa valmiiksi puettuja joukkoja vartioidaan erityisellä huolellisuudella.

Kaikki näyttää olevan valmista lapasia ja pipoja lukuun ottamatta. Nyt kapteeni äiti joutuu menemään itseensä, sillä hän ei muista minne hän on määrännyt edellisen ulkoilun roiskeesta likaantuneet välineet.

Päälle puetut taisteluasut aiheuttavat ongelmia joukoille. Koska taisteluasut on suunniteltu kestämään -40 asteen pakkasta, kotitalouden +23 astetta soveltuu erityisen huonosti näiden vaatteiden käyttämiselle.

Joukojen huulilta pääsee ”Liian kuuma!”- ja ”Päästäkää ulos!” -valitushuutoja. Kapteeni pitää kuitenkin päänsä kylmänä ja etsii kadonneita varusteita.

Lopulta hanskat löytyvät keittiönpöydän alta. Taistelukoira on käynyt siirtämässä ne yöllisellä partioinnillaan. 

Lue myös: Sanoa yhtä, kuulla toista

Tilanneraportti 4: Voimakeinoja vaaditaan johdolta 

Hanskat ja pipot saadaan puetuksi joukoille. Nyt joukkojen tarvitsisi ainoastaan kävellä ulos ovesta. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Joukot heittäytyvät maahan makaamaan.

”Ei ole voimia”, kuuluu valittava ääni.

Kun kapteeni joutuu jälleen karjumaan, joukot katsovat häntä halveksivasti: eikö kapteeni näe, että hänen joukkonsa on liian väsynyt suorittamaan tehtävää?

Kapteeni äiti ja aliluutnantti isä menettävät hermonsa joukkoihinsa. He kantavat niskuroijat ulos oma kätisesti.

Tehtävä suoritettu.

Foorumilta: ”Kiva siinä sitten pukea naama punaisena”

”Pahiten itseä ärsyttää uloslähtö. Yks juoksee räkättäen ympäriinsä tai keskittyy just sillä sekunnilla siihen armottoman tärkeään legopalikoiden kasaamiseen, kun pitäs lähteä ulos. Kiva siinä sitten pukea naama punaisena huutavaa lasta sen puol tuntia vaan päästäkseen sen kanssa ulos ja käydäkseen taas uuden himskatin moisen taistelun sitten kotiin tulosta”, nimimerkki SannaKoo kirjoittaa foorumilla.

Ketjussa uloslähdön hankaluudet yhdistetään taaperoiden uhmaikään.

”Itkupotkuraivarit on myös olleet ihan arkipäivää jo ainaskin sen puol vuotta, mutta luojan kiitos sitä järkeä ja ymmärrystäkin on tohon pieneen pääkoppaan jo jossain määrin tullut”, SannaKoo kirjoittaa.

Osallistu uhmakeskusteluun Vau.fi-foorumilla tästä linkistä. 

 

Mitä mieltä olet artikkelista?